Mä en enää jaksa tätä elämää!!!

Ja huomenna taas uusin silmin uuteen päivään.

Tuttu tunne. Avasin tänään laskupinon ja oksensin. Ihan oikeasti.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 22:31"]

Iloitse ap lapsistasi!

[/quote]

yritän kyllä. välillä tulee näitä todella synkkiä hetkiä kun tuntuu ettei vaan jaksa eteenpäin. Lapset on sen verran isoja ettei ne jatkuvasti mun läsnäoloa kaipaa mutta kuitenkin vielä sen verran "pieniä" ettei niitä täysin valvomatta voi jättää (pieniä koululaisia). Välillä mä haaveilen kolmannesta lapsesta mutta en tiedä.. rakkautta olis kyllä valtavasti annettavaa. mutta ei se varmaan mun omaa elämää loppujen lopuksi parempaan suuntaan veis. mulla olis entistä vähemmän omaa rahaa käytössä ja olisin taas poissa työmarkkinoilta vähintään pari vuotta. Toisaalta olisko sillä väliäkään ei mua näytä kukaan nytkään huolivan töihin vaikka kuinka yrittäis.

Opiskella varmaan jotain pitäis, jotain paremmin työllistävää, vai onko edes sellaista enää olemassa? Sitten taas tulee seinä vastaan ei täällä maalla oo mitään opiskeltavaa. Kaikki on niin kaukana. Kiitos muuten siitäkin VR että lakkautatte reittejä. Juna pysähtyy täällä enää kaksi kertaa päivässä ja ensimmäinen juna vasta klo 11.00. että ei junalla oikeen mitään työ/opiskelu matkoja voisi tehdä. Julkista liikennettä esim bussiakaan ei kulje. hitto että pitikin suostua muuttamaan tänne. no eipä ollu oikeen vaihtoehtojakaan ja nyt on liian myöhäistä katua/muuttaa sitä asiaa.

Ap

tuttavapiirissäkään ei oo yhtään ketään joka on samassa tilanteessa ku minä. kaikki ne on töissä menestyviä jne. mä vaan oon tällainen outo kummajainen joka ei edes onnistu saamaan töitä saati opiskeltua mitään. saa jatkuvasti hävetä itseään.

Ap

Mitä töitä mies tekee? Jos pienipalkkaista tai on työtön, niin eihän teillä ole mitään järkeä asua maalla ja kituuttaa. Nyt keskusteluun miehen kanssa vakavasti tuo kuvio, kyllä parisuhteessa mietitään aina asiaa lasten ja koko perheen kannalta, eikä vain yhden unelman.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 16:46"]

Mitä töitä mies tekee? Jos pienipalkkaista tai on työtön, niin eihän teillä ole mitään järkeä asua maalla ja kituuttaa. Nyt keskusteluun miehen kanssa vakavasti tuo kuvio, kyllä parisuhteessa mietitään aina asiaa lasten ja koko perheen kannalta, eikä vain yhden unelman.

[/quote]

mies tienaa 3000€/kk bruttona voi olla enemmänkin jos tekee ylitöitä. Mutta ongelma on lähinnä siinä että mun rahat menee kaikki vaan tän perheen hyväksi. Toki mies maksaa asumiskulut, autojen vakuutukset jne. Mutta mulle taas jää kaikki ruoka ostokset, lasten vaatteet, lasten harrastukset, mahdolliset lääkkeet ja lääkäri käynnit. esim jos lapset tarttee uudet pyörät, luistimet tms mun on ne hankittava. mutta kuitenkin miehelle jää paljon enemmän rahaa pakollisten menojen jälkeen. mulle ei oikeen jää mitään. 

ei ollu oikeen muuta vaihtoehtoa. joko me muutettiin tänne tai me oltais ikuisesti jääty elämään kaksi kotia systeemillä joka sekään ei ole hyvä. se kun ei ollut vaihtoehto että mies muuttaa mun kotipaikkakunnalle. koska sillon mies olis todennäköisesti jäänyt työttömäksi. ja mies kertoi mulle että hänen on jatkettava vanhempiensa maanviljellystä kun he jäävät eläkkeelle. joten mitäpä minä olisin muutakaan voinut kuin muuttaa. en halunnut menettää miestäni tai elää sitä outoa poikkeava elämää jossa näen miestäni vain viikonloppuisin enkä halunnut että lapset näkee isäänsä vain viikonloppuisin, tunsin silloin itseni yksinhuoltajaksi.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 17:01"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 16:46"]

Mitä töitä mies tekee? Jos pienipalkkaista tai on työtön, niin eihän teillä ole mitään järkeä asua maalla ja kituuttaa. Nyt keskusteluun miehen kanssa vakavasti tuo kuvio, kyllä parisuhteessa mietitään aina asiaa lasten ja koko perheen kannalta, eikä vain yhden unelman.

[/quote]

mies tienaa 3000€/kk bruttona voi olla enemmänkin jos tekee ylitöitä. Mutta ongelma on lähinnä siinä että mun rahat menee kaikki vaan tän perheen hyväksi. Toki mies maksaa asumiskulut, autojen vakuutukset jne. Mutta mulle taas jää kaikki ruoka ostokset, lasten vaatteet, lasten harrastukset, mahdolliset lääkkeet ja lääkäri käynnit. esim jos lapset tarttee uudet pyörät, luistimet tms mun on ne hankittava. mutta kuitenkin miehelle jää paljon enemmän rahaa pakollisten menojen jälkeen. mulle ei oikeen jää mitään. 

ei ollu oikeen muuta vaihtoehtoa. joko me muutettiin tänne tai me oltais ikuisesti jääty elämään kaksi kotia systeemillä joka sekään ei ole hyvä. se kun ei ollut vaihtoehto että mies muuttaa mun kotipaikkakunnalle. koska sillon mies olis todennäköisesti jäänyt työttömäksi. ja mies kertoi mulle että hänen on jatkettava vanhempiensa maanviljellystä kun he jäävät eläkkeelle. joten mitäpä minä olisin muutakaan voinut kuin muuttaa. en halunnut menettää miestäni tai elää sitä outoa poikkeava elämää jossa näen miestäni vain viikonloppuisin enkä halunnut että lapset näkee isäänsä vain viikonloppuisin, tunsin silloin itseni yksinhuoltajaksi.

[/quote]

Tuota menoa kyllä katkeroidut varmasti. Olet itse luopunut mahdollisuudesta hyvään taloustilanteeseen miehen vuoksi, ja silti maksat työttömyyskorvauksista(vai pienestä palkasta?) kaikki lasten menot. Ehkä sun kannattaa hengähtää hetki, ja punnita kunnolla ihan sinun ja lasten elämän kannalta siellä maalla elämisen edut.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 19:19"]

Tätä köyhyyttä, työttömyyttä ja kurjuutta joka ei tunnu ikipäivänä loppuvan.

[/quote]

Työttömänä olo on ollut parasta työelämän aikana. Parhaat ajat.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 22:40"][quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 19:42"]Tuttu tunne. Avasin tänään laskupinon ja oksensin. Ihan oikeasti. [/quote] Pitäiskö kuluttaa järkevämmin? [/quote] Niin no.. Olen vastoin omaa tahtoani työttömänä ja saan kuukaudessa 320e asumistukea ja 520e työmarkkinatukea. Asumiseen menee 500e/kk ja opintolainan lyhennykseen 90e/kk. Kuukaudessa jää siis "kulutettavaksi" 250e. Sillä rahalla ostan ruuat ja maksan laskut.

[/quote]

Aivan törkeätä haukkua ensin, kuin ei edes tiedä toisen elämäntilannetta.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 17:05"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 17:01"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 16:46"]

Mitä töitä mies tekee? Jos pienipalkkaista tai on työtön, niin eihän teillä ole mitään järkeä asua maalla ja kituuttaa. Nyt keskusteluun miehen kanssa vakavasti tuo kuvio, kyllä parisuhteessa mietitään aina asiaa lasten ja koko perheen kannalta, eikä vain yhden unelman.

[/quote]

mies tienaa 3000€/kk bruttona voi olla enemmänkin jos tekee ylitöitä. Mutta ongelma on lähinnä siinä että mun rahat menee kaikki vaan tän perheen hyväksi. Toki mies maksaa asumiskulut, autojen vakuutukset jne. Mutta mulle taas jää kaikki ruoka ostokset, lasten vaatteet, lasten harrastukset, mahdolliset lääkkeet ja lääkäri käynnit. esim jos lapset tarttee uudet pyörät, luistimet tms mun on ne hankittava. mutta kuitenkin miehelle jää paljon enemmän rahaa pakollisten menojen jälkeen. mulle ei oikeen jää mitään. 

ei ollu oikeen muuta vaihtoehtoa. joko me muutettiin tänne tai me oltais ikuisesti jääty elämään kaksi kotia systeemillä joka sekään ei ole hyvä. se kun ei ollut vaihtoehto että mies muuttaa mun kotipaikkakunnalle. koska sillon mies olis todennäköisesti jäänyt työttömäksi. ja mies kertoi mulle että hänen on jatkettava vanhempiensa maanviljellystä kun he jäävät eläkkeelle. joten mitäpä minä olisin muutakaan voinut kuin muuttaa. en halunnut menettää miestäni tai elää sitä outoa poikkeava elämää jossa näen miestäni vain viikonloppuisin enkä halunnut että lapset näkee isäänsä vain viikonloppuisin, tunsin silloin itseni yksinhuoltajaksi.

[/quote]

Tuota menoa kyllä katkeroidut varmasti. Olet itse luopunut mahdollisuudesta hyvään taloustilanteeseen miehen vuoksi, ja silti maksat työttömyyskorvauksista(vai pienestä palkasta?) kaikki lasten menot. Ehkä sun kannattaa hengähtää hetki, ja punnita kunnolla ihan sinun ja lasten elämän kannalta siellä maalla elämisen edut.

[/quote]

Tällä hetkellä ansiosidonnaista saan mutta se on pieni alle 880€ nettona. Kohta ansiosidonnainen loppuu ja tipun vissiin työmarkkinatuelle ja se tässä pelottaa sehän on vielä pienempi summa. Kyllä tässä tilanteessa työpaikka edes lyhyt työpätkä olis lotto voitto.

Romuttaisin lasten elämät muuttamalla etenkin pojan olis hälle kauhea paikka jos joutuisi muuttamaan.

Ihmettelen vähän päätöstäsi muuttaa maalle, jossa et arvatenkaan tuntenut ketään entuudestaan. Tuollainen muutto tuhoaa ihmisen onnellisuuden. Kahdesta lapsesta on puolestaan aika paljon kuluja etenkin, kun he eivät ole pieniä enää. Asumis- ja työmarkkinatuki riittäisivät paljon paremmin ilman ylimääräisiä elätettäviä.

voi ap, luulin että olen ainoa tällaiseen loukkuun joutunut. Aivan sama tarina itsellä. Ja joku tuolla mainitsi, että tätä menoa vielä katkeroidut. Minulle kävi jo niin, vaikka ennen olin varma ettei voisi käydä ikinä. Olin äärimmäisen positiivinen, iloinen ja uskoin että elämä kantaa vaikka antaa iloja ja suruja. Nyt seuraan vaan sivusta kun muut elää elämäänsä (myös mieheni) Eikä itsellä ole mahdollisuutta tehdä juuri mitään. 

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 17:01"]

ja mies kertoi mulle että hänen on jatkettava vanhempiensa maanviljellystä kun he jäävät eläkkeelle. joten mitäpä minä olisin muutakaan voinut kuin muuttaa.

[/quote]Mitäkö olisit voinut tehdä? Olisit voinut valita itsellesi sopivan kumppanin, joka haluaa elämältä samanlaista elämää kuin sinä. Tuskin tämä ajatus tilan jatkamisesta ihan puskista tuli. Aivan käsittämättömään solmuut olet kyllä elämäsi saanut. Ei ihme, että olet tyytymätön!

Puhut että olet ollut lastenhoitoalalla, eikö esim. yksityinen lastenhoito tai perhepäivähoitajana oleminen ole mahdollisuus? Kai maallakin lapset tarvii kodin ulkopuolista hoitoa.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 17:18"]

Olin äärimmäisen positiivinen, iloinen ja uskoin että elämä kantaa vaikka antaa iloja ja suruja. Nyt seuraan vaan sivusta kun muut elää elämäänsä (myös mieheni) Eikä itsellä ole mahdollisuutta tehdä juuri mitään. 

[/quote]Minä taas uskoin, että elämästä tulee sellaista, millaiseksi sen tekee. Jos ei itse tee isoja ratkaisuja, joku muu kyllä tekee ne puolestasi... oman mielensä mukaan.

Asiat oli vähän valoisammat silloin. Ei ollut vielä ihan näin pahaa lamaa tai työttömyyttä kun muutin. Eikä olisi ollut mitään muuta vaihtoehtoakaan. En usko että olisin saanut miestä ylipuhuttua muuttamaan luokseni. Enkä minä ollut valmis luopumaan miehestäni. Kaikenlisäksi sain jatkuvasti arvosteluja siitä että lapset näkevät isäänsä vain viikonloppuisin ja lomilla. Ette arvaakaan kuinka lyhyt yksi viikonloppu onkaan... :/ En halua palata takaisin siihen systeemiin enää. Tää on vähän tällainen umpikuja, ei tästä oo mitään järkevää ulospääsyä. Ei mulla täällä olis mitään hätää jos mulla olis työpaikka tai edes mahdollisuus opiskella jotain joka oikeasti sitten työllistäisi varmuudella.

Ei se noin tarvi olla. Minäkin olen miehen perässä maalle tullut, maatila hoidettavana. Itse oon maisteri, mutta niistä töistä ja urasta olen käytännössä luopunut tämän maatilan ja miehen intohimon puolesta. Lapsia on kolme.

Yksinäisyyttä tunnen kyllä. Mutta köyhyydessä en suostuisi elämään, jos mies elelisi samaan aikaan rikkaasti. Ei mulla ole omia tuloja, mutta niin vain käyn shoppailemassa, jos siltä tuntuu, sisustan kotia ja ostelen lapsille kaiken mitä tarvitaan. Miehen asia on huolehtia, että tilillä on rahaa, minä en siitä murhetta kanna. Ei yhdessä perheessä voi olla kahta eri elintasoa.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 17:01"]

ja mies kertoi mulle että hänen on jatkettava vanhempiensa maanviljellystä kun he jäävät eläkkeelle. joten mitäpä minä olisin muutakaan voinut kuin muuttaa.

[/quote]Mitäkö olisit voinut tehdä? Olisit voinut valita itsellesi sopivan kumppanin, joka haluaa elämältä samanlaista elämää kuin sinä. Tuskin tämä ajatus tilan jatkamisesta ihan puskista tuli. Aivan käsittämättömään solmuut olet kyllä elämäsi saanut. Ei ihme, että olet tyytymätön!

[/quote]

No itseasiassa en tiennyt mitään koko asiasta että mies aikoo jatkaa sitä hommaa päivätyönsä ohella. Ei kumppania valita, ihmiseen rakastuu.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 17:26"]

Asiat oli vähän valoisammat silloin. Ei ollut vielä ihan näin pahaa lamaa tai työttömyyttä kun muutin. Eikä olisi ollut mitään muuta vaihtoehtoakaan. En usko että olisin saanut miestä ylipuhuttua muuttamaan luokseni. Enkä minä ollut valmis luopumaan miehestäni. Kaikenlisäksi sain jatkuvasti arvosteluja siitä että lapset näkevät isäänsä vain viikonloppuisin ja lomilla. Ette arvaakaan kuinka lyhyt yksi viikonloppu onkaan... :/ En halua palata takaisin siihen systeemiin enää. Tää on vähän tällainen umpikuja, ei tästä oo mitään järkevää ulospääsyä. Ei mulla täällä olis mitään hätää jos mulla olis työpaikka tai edes mahdollisuus opiskella jotain joka oikeasti sitten työllistäisi varmuudella.

[/quote]Sinulla oli vaihtoehtoja, mutta päätit olla valitsematta niitä. Olisit voinut lyödä nyrkin pöytään tai erota. Mutta pidit tätä vaihtoehtoa parempana.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 17:30"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 17:01"]

ja mies kertoi mulle että hänen on jatkettava vanhempiensa maanviljellystä kun he jäävät eläkkeelle. joten mitäpä minä olisin muutakaan voinut kuin muuttaa.

[/quote]Mitäkö olisit voinut tehdä? Olisit voinut valita itsellesi sopivan kumppanin, joka haluaa elämältä samanlaista elämää kuin sinä. Tuskin tämä ajatus tilan jatkamisesta ihan puskista tuli. Aivan käsittämättömään solmuut olet kyllä elämäsi saanut. Ei ihme, että olet tyytymätön!

[/quote]

No itseasiassa en tiennyt mitään koko asiasta että mies aikoo jatkaa sitä hommaa päivätyönsä ohella. Ei kumppania valita, ihmiseen rakastuu.

[/quote]Sori, mutta oletko provo?

Jos et ole, kannattaisiko alkaa käyttämään vähän etuotsalohkoakin välillä, ainakin niissä tärkeimmissä päätöksissä.