Kesämökin pitäminen suvussa, testamentti vai avioehto?
Eli miten toimitaan, kumpi tehdään vai kummatkin? Olen appivanhempien ainoa miniä/vävy. Nyt he alkavat tulla vanhoiksi ja mökki halutaan pitää suvussa. Meillä ei ole avioehtoa mieheni kanssa, menimme naimisiin nuorina ja varattomina 20 v. sitten.
Appivanhemmat sanoivat, että meidän pitää tehdä avioehto, jossa minut suljetaan pois kaikesta perinnöstä, jonka puolisoni saa. Olen ymmärtänyt, että tällainen voidaan hoitaa myös testamentilla? Ajattelisin, että se on heidän tehtävänsä kun haluavat minut ulkopuolelle, eikä minun? Ei kiinnostaisi maksaa lakiavusta myöskään, koska itselläni ei ole tarvetta avioehtoon. En ole kyseisestä erittäin huonokuntoisesta mökistä millään tavalla kiinnostunut.
Kommentit (14)
No mitäs tuo sulle kuuluukaan, ollenkaan.
On tavanomaista, että puolisot suljetaan ulkopuolelle perinnöstö, just avieroa ajatellen.
Ja miksi sun puolison vanhemmat muka mitään testamenttia tarvii, jos puolisosi on ainoa lapsi.
Lapsihan se mökin perii kaikissa tapauksissa.
Aviehto olis paras ratkaisu, Mutta aivan sama.
Kummassakin tapauksessa halutaan samaa, sitä ettei mökkiä jaeta kun ja jos avioero tulee.
Yleensähän se vanhuksilla alkaa vippaamaan raha-asiat ensimmäisenä. Jossain vaiheessa vanhuutta laho tönö jossain ojan reunalla alkaa olla kartanoon verrattava pytinki, jota ahne miniä himoaa.
Älä tee mitään. Ei kuulu sinulle.
Et sinä ole siinä mitään haluamassa, joten sinun ei tarvitse tehdä mitään. Appivanhemmat tekevät testamentin, jolla sulkevat perillisten aviopuolisot pois.
Eihän sitä tiedä, kuka heidän poikansa puoliso on silloin, kun poika sen perinnön saa. Sinun avioehtosi sulkisi vain sinun perinnön ulkopuolelle, ei miehen mahdollisia uusia puolisoja.
Appivanhempien tehtävä on poissulkea sinut testamentilla. Niin olemme tehneet mekin.
Vierailija kirjoitti:
No mitäs tuo sulle kuuluukaan, ollenkaan.
On tavanomaista, että puolisot suljetaan ulkopuolelle perinnöstö, just avieroa ajatellen.
Ja miksi sun puolison vanhemmat muka mitään testamenttia tarvii, jos puolisosi on ainoa lapsi.
Lapsihan se mökin perii kaikissa tapauksissa.
Aviehto olis paras ratkaisu, Mutta aivan sama.
Kummassakin tapauksessa halutaan samaa, sitä ettei mökkiä jaeta kun ja jos avioero tulee.
Mieheni ei ole ainoa lapsi, vaan muut lapset ovat jo eronneet omista avioliitoistaan, eivätkä ole solmineet uusia. Olen siis heille ainoa miniä/vävy, jonka kohdalla asiaa pitää ajatella.
Me emme avioehtoa aikanaan 20-vuotiaina tehneet, kun varallisuuksissa ei ollut eroa eikä perintöjä ollut odotettavissa.
Avioehdolla voisi asian hoitaa, mutta se veisi minulta aikaa ja rahaa. Kuten eka vastaaja jo sanoikin, loistavaa että asia hoituu heidän testamentillaan. Niin se omaankin järkeenkin parhaiten sopii.
Appivanhemmat rajaa sut testamentilla ulos eikä asiasta tarvitse enää huolehtia
Hävyttömiä appivanhempia. Ei kannata ajatustakaan uhrata heille. Eikä liioin tavata omasta halusta. Hyi olkoon.
Sano heille, että haluat heidän rajaavan sinut ulos testamentilla. Se on heillekin varmin tapa pitää mökki suvussa. Avioehtoja voidaan joskus sovitella (rikkoa) erotilanteissa, testamentteja ei.
Appivanhemmat voivat tehdä testamentin, joka on parempi vaihtoehto sikäli -heidän kannaltaan- että mitään muuta he eivät voi tehdä. Te voitte miehenne kanssa tehdä avioehdon tai olla tekemättä. Ja vaikka nyt tekisittekin avioehdon, niin avioehdon tehtävänä ei ensi-sijaisesti ole täyttää appivanhempien toiveita ja haluja, vaan se on teidän asianne minkä sisältöisen avioehdon haluatte tehdä.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Hävyttömiä appivanhempia. Ei kannata ajatustakaan uhrata heille. Eikä liioin tavata omasta halusta. Hyi olkoon.
Miksi noin sanot? Kuuluuko kyseisen mökin saaminen aloittajalle mielestäsi oikeastaan?
Vierailija kirjoitti:
Hävyttömiä appivanhempia. Ei kannata ajatustakaan uhrata heille. Eikä liioin tavata omasta halusta. Hyi olkoon.
Emme tapaa nytkään kuin sukujuhlissa, en ole koskaan kelvannut heille. Etenkin anoppi on odottanut eroamme toiveikkaana viimeiset 10 v. ja muuttui katkeraksi, kun omat tyttärensä erosivat eikä me. Tämä perintöhomma oli täysin odotettavissa eikä se minua loukkaa. En kuitenkaan suostu mihinkään kyykytykseen tässäkään, jos on heidän tehtävänsä laatia testamentti ja maksaa juristille, he tekevät sen. En minä maksa tuollaisia heidän puolestaan.
Asia on mahdollisesti täysin symbolinen, sillä mökillä ei ole mitään rahallista arvoa, huonokuntoinen yli 100 vuotta vanha kuivan maan tönö. Joka vuosi poistetaan talkoilla sisätiloista lattiasientä, joka tunkee joka laudan välistä... En todella halua sekaantua ko. mökkiin millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävyttömiä appivanhempia. Ei kannata ajatustakaan uhrata heille. Eikä liioin tavata omasta halusta. Hyi olkoon.
Miksi noin sanot? Kuuluuko kyseisen mökin saaminen aloittajalle mielestäsi oikeastaan?
Eihän tässä nyt siitä ole kysymys. Vaan siitä että appivanhemmat yrittävät teettättää apllä avioehtosopimuksen jonka sisältöön haluavat vaikuttaa.
Testamentilla voi rajata ulos. Olen lapsettomana tehnyt testamentin kahdelle veljentyttärelleni, mutta testamentissa mainitaan, ettei heidän puolisoilla ole oikeutta testamentin osaan. Jos itse sitten päättävät jakaa rahat, niin se on heidän asiansa.
Juu ei, sun ei tarvitse tehdä mitään vaan appivanhemmat voivat testamentissaan rajata sinut ulos. Se on apeksien homma hoitaa asiansa, sinun tehtäväsi miniänä ei ole heidän perintöasioitaan murehtia.