Ystävät etääntyneet
Olen huomannut viime aikoina, että monia vanhoja ystäviäni on vaikea saada tapaamisiin. En mielestäni ole muuttunut mitenkään ihmisenä, mutta toki sekin on mahdollista. Mietin, ovatko ihmiset koronan takia jotenkin jämähtäneitä koteihinsa tai allapäin maailman tilanteesta kaikkineen, eivätkä siksi jaksa mitään ylimääräistä. Tuntuu tosi yksinäiseltä.
Kommentit (11)
Milloin tapasitte viimeksi ja mitä teillä oli tapana tehdä tapaamisissa? Valititko omia asioitasi tai sekaannuitko liikaa ystäviesi asioihin?
Varmaan koronan aiheuttamaa mökkiytymistä.
Ystäväpiiri kuulemma uusiutuu luonnostaan tietyin väliajoin. Useimmilla on kuitenkin joitakin ystäviä joiden kanssa ollaan aina yhteyksissä. Aina sille ei edes ole erityistä syytä miksi näin käy, mutta muiden kiireiden ohella varmasti korona on vaikuttanut paljon.
Mutta kuulostaa hyvin tutulta. Olen huomannut itsekin että suuri osa vanhoista ystävistä vain katosi jonnekin. Kellään ei ollut aikaa tavata ja kun ei itsekään enää pitänyt yhteyttä niin kenestäkään ei enää kuullut mitään. Aikuisena uusia ystäviä on hankala löytää kun kaikilla on jo omat kiireensä, mutta ei sekään varmasti mahdotonta ole.
Itse olen 49 vuotias ja kaatumisen jälkeen sairauslomalla yli 5 viikkoa.
Ymmärrän, että kaikilla ystävillä/sukulaisilla on se oma elämä ja arki töineen, mutta kyllä nyt on huomannut kuinka yksin sitä oikeesti on. Vain yhden ystävän olen tavannut kerran ja yksi sukulainen soitti ja kysyi tarvitsenko apua, lämmöllä muistan tämän kysyjän, enkä häntä ole "vaivannut". Ei niitä läheseksi luultuja ihmisiä ole kiinnostanut laisinkaa ja minusta saa sitten ollakkin. Edes yksi puhelu olisi ollut reilua.
Onneksi on oma ihana mies ja rakas raivostuttava teinipoika ❤
Taas kerran ei kerrota ikää ja sukupuolta. Vaikea arvailla syitä kun ei tiedä näitä perustavanlaatuisia seikkoja! Nainen 66
Oletko puhunut Jumalasta ja tunnustanut Jeesuksen nimen ääneen? Sillä on usein tuollainen vaikutus.
Korona antoi monelle hyvän syyn irtautua ihmisistä, joiden seuran vain huomasi liian raskaaksi. Ei välttämättä tarkoita aloittajaa, mutta ehkä kannattaa miettiä, onko antoisaa seuraa muille.
Kiitos kommenteista. Luulen olevani ihan hyvää seuraa, koska olen ollut paljon tukena ystävilleni. Mieluummin siis olen kuuntelevan sorttinen kuin omia juttujani vatvova. Nämä ystävät on olleet elämässä lähes 20 vuotta, joten aika hyvin minut tuntevat.
Elän yksin, joten muuta seuraa ei ole kuin ystävät. Suku on kaukana. Keski-ikäinen olen, jos sillä on merkitystä.
ap
Sama tunne. Muutenkaan elämä ei tunnu samalta kuin ennen koronaa. Jokaista ravintolailtaa ja tapaamista pitää ajatella mahd terveysriskinä, kauhea kynnys enää lähteä mihinkään. Toista kai se nuorisolla.
Vierailija kirjoitti:
Sama tunne. Muutenkaan elämä ei tunnu samalta kuin ennen koronaa. Jokaista ravintolailtaa ja tapaamista pitää ajatella mahd terveysriskinä, kauhea kynnys enää lähteä mihinkään. Toista kai se nuorisolla.
Varmasti tuo terveysjuttu vaikuttaa. Mahtaako ihmiset olla niin tottuneita olemaan kotona, etteivät enää kaipaakaan muuta? Itsekin huomaan vähemmän jaksavani koronan myötä tehdä aloitteita tapaamisiin. Ennen jaksoin viikottain pyytää jotakuta kävelylle tai kahville, nykyään herkemmin nökötän kotona. Ja sitten jos seuraa pyytää, sitä ei saa.
ap
.