Mitä sanoisit ystävällesi, joka 45-vuotiaana haluaa äidiksi?
Kommentit (36)
niin toivottaisin onnea ja eläisin jännityksessä mukana:)
Niinhän sinäkin ap toimisit...?
45-v on kyllin vanha ymmärtämään riskit ja toimii varmasti parhaan tietämyksensä mukaan.
Voimia ja sitä onnea toivottelisin!
sanoisin vaan kohteliaasti että toivottavasti tärppää pian.
Joku aika sitten meidän kaupungissa kuoli vähän yli 40 v ensisynnyttäjä viimemetreillä raskautta. Sydän repesi. Lastakaan ei ehditty leikata ulos ruumiista vaikka oli jo täysiaikainen.
Riippuu paljon ihmisitä, heillä menee hienosti. Jos olisi erityistä syytä epäillä ettei jonkun ystäväni lapsenyrityspuuhat ole " hyvä idea" ja mulla olisi vakaat perustelut saattaisin kauniisti yrittää huomauttaa. Ikä ei kuitenkaan sinänsä olisi mikään syy.
jaksaako silloon enään noita teinien temppuiluja..ja lapsenlapset ei välttämättä enään mummoansa näe...ite en tos iäs enään tekisi, mutta jokaisen oma asia. eli ehkä kysyisin onko miettinyt kaikki tollaset asiat läpi...ja tietty toivottaisin onnea jos varma päätöksestään!
Mitä kamalaa siinä on jos nainen 45-vuotiaana haluaa äidiksi? Ei yhtään mitään.
Epäröin vaan, miten hän kestää niin suuren elämänmuutoksen, kun on tottunut elämään todella itsekkäästi omia tarpeitaan täyttäen (ei esim. tarvittaessa auta omia iäkkäitä vanhempiaan, jos sattuu väsyttämään jne.)
Toki äitinä soisin kaikille tämän onnen, mutta en ole varma hänen kohdallaan. En oikein tiedä, mitä ajattelisin, mutta eipä lopputulos olekaan minun käsissäni.
Vierailija:
Epäröin vaan, miten hän kestää niin suuren elämänmuutoksen, kun on tottunut elämään todella itsekkäästi omia tarpeitaan täyttäen (ei esim. tarvittaessa auta omia iäkkäitä vanhempiaan, jos sattuu väsyttämään jne.)
vaikkase että raskaus on erittäin vaarallinen niin äidille kuin sikiöllekin, vammaisen lapsen saaminen on todella iso todennäköisyys ym. Vammainen laspi ei ole todellakaan helppo lapsi, terveistä lapsista ei tarvitse niin paljoa huolehtia, jaksaako yli 50v. nainen hoitaa vammaista lasta kun se on nuoremmillekin niin raskasta?
joilla on kova yrittäminen päällä?
Itselläni on kaksi tervettä lasta, jotka sain yli nelikymppisenä. En tiedä, näenkö lapsenlapsiani tai nämä minua, mutta eipä minullakaan mummia ollut, vaikka äidinäitini tekikin lapsensa nuorena. Hän nimittäin myös kuoli reilusti alle kolmekymppisenä, joten eipä ollut nuoresta iästä kauheasti apua!
Toki hän varmaankin riskit tietää, mutta mahtaako oikeasti tietää ja ymmärtää, kuinka paljon vauva elämää muuttaa. Mitäs jos onkin koliikkivauva ja valvottaa paljon, jaksaako 45v sitä salammalailla kuin nuorempi. Epäilen.
No, toki toivottaisin onnea, mutta samalla epäilys kalvaisi mieltäni.
Mut saa ampua jos siinä vaiheessa alan uusia pykäämään.
Ihme ikärasisteja täällä liikkuu. Jos te olette mummomaisia 40-vuotiaana niin se ei tarkoita sitä että kaikki on.
Mun isomummo sai lapsen vielä 52-vuotiaana ja hienosti pärjäsi.
70-80 vuotiaille vois tuottaa hankaluuksia mutta nyt puhutaan nelikymppisestä! Haloo??!!
Jos luoja suo tälle nelivitoselle lapsen niin ole sydämestäsi onnellinen hänen puolestaan.
Jättäisittekö itse lapsenne sen takia tekemättä ettei oikein ole mummoja lapselle?
Jos se olisi niin kamalan vaarallista tulla kypsemmällä iällä raskaaksi niin eiköhän luonto hoitaisi asian niin ettei nainen enää tule raskaaksi.
Jos jollain on sydän " revennyt" raskauden aikana, se voi tapahtua muunkin ikäisille. Kaikilla 40+ ei sydämet pauku vaikka oliskin raskaana.
Vierailija:
vaikkase että raskaus on erittäin vaarallinen niin äidille kuin sikiöllekin, vammaisen lapsen saaminen on todella iso todennäköisyys ym.
Raskaus ei todellakaan ole " erittäin vaarallinen äidille ja sikiölle" , ja vammaisen lapsen riski on edelleen tosi pieni, vaikka kohonnut onkin verrattuna johonkin 25-vuotiaaseen.
Minä toivottaisin ystävälle kovasti onnea, sitä hän nimittäin tarvitsee sillä on kyllä harvinaista jos 45-vuotiaana tulee ekaa kertaa raskaaksi!
Lisään vielä että mun tuttavapiirissä on lukuisia äitejä, jotka ovat saaneet sen kuopuksensa n. 45-vuotiaana, eikä mitään sen ihmeempiä ongelmia kyllä ole ollut kuin nuoremmillakaan äidiksi tulleilla.
Vierailija:
jaksaako silloon enään noita teinien temppuiluja..ja lapsenlapset ei välttämättä enään mummoansa näe...ite en tos iäs enään tekisi, mutta jokaisen oma asia. eli ehkä kysyisin onko miettinyt kaikki tollaset asiat läpi...ja tietty toivottaisin onnea jos varma päätöksestään!
Hetkinen.. Kuka sanoikaan että kaikki nuoret äidit jaksavat " teinien temput" ja elävät ns. mummoikään? Aika suppea maailmankuva sinulla...
Kumpa itsekkin olisin siinä iässä sellaisessa elämäntilanteessa, että voisin yrittää vauvaa.
Lapsi on ihana saada vähän kypsemmälläkin iällä. Itse olin tosin vasta 42-vuotias, kun kuopus syntyi, mutta en usko, että ero 45- tai 46-vuotiaaseen mahdottoman suuri on. Itse asiassa olen nyt 46 eikä tunnu siltä, että olisin neljässä vuodessa juurikaan vanhentunut. Kunto taitaa olla jopa parempi, kun liikun niin paljon. Yövalvomisia jaksaisin vieläkin oikein hyvin. Ei ne riskit todellakaan niin kauhean suuret ole kuin mitä usein annetaan ymmärtää.
yli 40-vuotiaana lapsia hankkivat on aika itsekkäitä ja typeriä. Kenties olen eri mieltä sitten kun itse olen tuon ikäinen...mun esikoinen on silloin 20-vuotias, että ehkä mä silloin jo ennemmin odottelen niitä lapsenlapsia...
Laitoit ap hieman hämäävän otsikon.
Itse olen 30v.