Vauva 9,5kk itkuisuus
Poikani 9,5kk on aina ollut hyvin itkuinen ja haastava lapsi. Hän on todella temperamenttinen ja raivokkaalla huudolla ilmaisee mikäli häntä ei miellytä jokin asia. Olen yhteishuoltaja äiti joten olen käytännössä yksin vauvan kanssa, mutta isä osallistuu jonkin verran viikoittain.
Lapsen jatkuva huuto on eristänyt minut muista ihmisistä. Meitä ei haluta kyläilemään tai kahviseuraksi sillä lapsi hermostuttaa ystävien lapset ja taas lapsettomille kavereille hänen huutonsa on raskasta kuunnella. Lapsi vierastaa todella paljon, joten hän itkee aina jos tapaan ihmisiä. Myös vauvakerhoissa yms. on hyvin raskasta käydä kun lapsi karjuu aivan holtittomana.
Nyt alkaa tuntua aika vaikealle kun lapsi on alkanut mielettömän huutamisen myös ruokakaupassa. On hyvin vaikeata ostaa ruokaa kun toinen raivoaa koko ajan. Kaikenlainen muukin asiointi on mahdotonta. Ainoa asia jota kodin ulkopuolella voi tehdä ovat vaunulenkit, joilla hän yleensä nukkuu.
Tämä tilanne on minulle tosi tukahduttava, kun en pysty tekemään mitään muuta kuin olemaan kotona lapsen kanssa. Aiemmin pystyimme edes käymään lapsen kanssa ruokakaupassa ja pienimuotoisesti asioimassa, jolloin sain jossain määrin ajatuksia muuhunkin kuin lapsen leikittämiseen. Kotonakin lapsi on varsin itkuinen etenkin minua kohtaan, mummolle ja isälleen lapsi käyttäytyy tyytyväisemmin. Pääsen onneksi töihin parina päivänä viikossa, jolloin mummo hoitaa lasta.
Kauanko tällainen vaihe vauvalla kestää? Onko jotain mitä voisin tehdä, jotta hänen olisi helpompi sietää kodin ulkopuolella liikkumista ja ihmisten tapaamista?
Hei,
kertomasi perusteella kuulostaa, että kyse on poikasi tempperamentista, ei niinkään jostakin vaiheesta lapsen elämässä.
Ymmärrän, että haastavan lapsen äitinä oleminen on todella raskasta ja turhauttavaa. Älä kuitenkaan jää lapsen kanssa kotiin vaan elä normaalia elämää siitä huolimatta, että saat palkaksesi pelkkää huutoa. Kaupassa ja asioilla kun on pakko käydä, jotta elämä sujuu.
Onko huuto samanlaista, jos teille tulee vieraita käymään kotiin? Vierastaminen on vaihe, joka menee ohi, joten sen suhteen voit odottaa parempaa aikaa.
Onko toisten lasten ja lapsettomien kavereiden hermostuminen jotain, josta sinulle on sanottu suoraan vai onko tämä oma olettamuksesi? Sinun ei tarvitse hävetä poikasi käytöstä. Hän on todella pieni vielä ja ei mitenkään osaa käyttäytyä "sosiaalisesti" tilanteissa, joissa on muita ihmisiä. Hän tarvitsee sinun syliä ja lohdutusta tilanteissa, jotka ovat hänelle jostain syystä liikaa ja aiheuttavat itkun. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että näitä tilanteita tarvitsisi välttää.
Sinun jaksamisesi kannalta on hienoa, että sinulla ja pojalla on muita läheisiä aikuisia elämässään. Yhteishuoltajuus on hieno asia ja kun poika on isompi, voitte sopia vuoroviikkosysteemistä tai jakaa viikko puoliksi, jolloin poika on yhtä paljon isän ja äidin kanssa. Tämä voi lieventää lapsen tarrautuvuutta toiseen vanhempaan.
Toivotan sinulle voimia ja jaksamista haastavan pikkumiehesi kanssa.
t. Mia, terveydenhoitaja