Lapsi vie energiat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla läheisiä joilta pyytää apua? Tai ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaan? Kuulostaa siltä, että tarvitset apua lapsen kanssa, jotta voit huolehtia omastakin hyvinvoinnistasi. Ei ole helppoa olla yh. Ja muista: avun pyytäminen on enemmän kuin sallittua ja tarpeellista, jokainen äiti ja isä  tarvitsee sitä omaa aikaa. Huolehtimalla omasta hyvinvoinnistasi  voit olla enemmän läsnä lapsellesi.

Ei ole läheisiä kovin paljon. Yksin olen kasvattanut lapsen. Ei ole oikein yhtään ihmistä, jonka huomaan voisin uskoa lapsen rentoutunein mielin. On lastenhoitajia, mutta eivät leiki lapsen kanssa, lapsi menee nukkumaan tosi myöhään ja PELAA. Keittiötä ei ole siivottu, kun tulen kotiin.

Käyn lähinnä baarissa nollaamassa. Sinne sitten tänäänkin.

Mitä? Onko tämä provo? Minne lapsi jää kun menet baariin?

Lastenhoitajan kanssa. Käyn melkein joka lauantai jossain.

Tarviin aikuisseuraa ja alkoholia nollautumiseen. En juo paljon, noin neljä tuoppia.

Muut perheet tekevät pitsaa ja katsovat yhdessä leffoja lauantaisin. Minä nökötän baarin nurkassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla läheisiä joilta pyytää apua? Tai ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaan? Kuulostaa siltä, että tarvitset apua lapsen kanssa, jotta voit huolehtia omastakin hyvinvoinnistasi. Ei ole helppoa olla yh. Ja muista: avun pyytäminen on enemmän kuin sallittua ja tarpeellista, jokainen äiti ja isä  tarvitsee sitä omaa aikaa. Huolehtimalla omasta hyvinvoinnistasi  voit olla enemmän läsnä lapsellesi.

Ei ole läheisiä kovin paljon. Yksin olen kasvattanut lapsen. Ei ole oikein yhtään ihmistä, jonka huomaan voisin uskoa lapsen rentoutunein mielin. On lastenhoitajia, mutta eivät leiki lapsen kanssa, lapsi menee nukkumaan tosi myöhään ja PELAA. Keittiötä ei ole siivottu, kun tulen kotiin.

Käyn lähinnä baarissa nollaamassa. Sinne sitten tänäänkin.

Mitä? Onko tämä provo? Minne lapsi jää kun menet baariin?

Lastenhoitajan kanssa. Käyn melkein joka lauantai jossain.

Tarviin aikuisseuraa ja alkoholia nollautumiseen. En juo paljon, noin neljä tuoppia.

Muut perheet tekevät pitsaa ja katsovat yhdessä leffoja lauantaisin. Minä nökötän baarin nurkassa.

Olen huono äiti. Juon kerran viikossa alkoholia. Tosin lapsi on hoitajan kanssa.

Joskus otan sainakaljaa. Viimeksi lapsi olisi halunnut maistaa kaljaa. Juoppo siitä tulee, niinkuin äidistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla läheisiä joilta pyytää apua? Tai ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaan? Kuulostaa siltä, että tarvitset apua lapsen kanssa, jotta voit huolehtia omastakin hyvinvoinnistasi. Ei ole helppoa olla yh. Ja muista: avun pyytäminen on enemmän kuin sallittua ja tarpeellista, jokainen äiti ja isä  tarvitsee sitä omaa aikaa. Huolehtimalla omasta hyvinvoinnistasi  voit olla enemmän läsnä lapsellesi.

Ei ole läheisiä kovin paljon. Yksin olen kasvattanut lapsen. Ei ole oikein yhtään ihmistä, jonka huomaan voisin uskoa lapsen rentoutunein mielin. On lastenhoitajia, mutta eivät leiki lapsen kanssa, lapsi menee nukkumaan tosi myöhään ja PELAA. Keittiötä ei ole siivottu, kun tulen kotiin.

Käyn lähinnä baarissa nollaamassa. Sinne sitten tänäänkin.

Mitä? Onko tämä provo? Minne lapsi jää kun menet baariin?

Lastenhoitajan kanssa. Käyn melkein joka lauantai jossain.

Tarviin aikuisseuraa ja alkoholia nollautumiseen. En juo paljon, noin neljä tuoppia.

Muut perheet tekevät pitsaa ja katsovat yhdessä leffoja lauantaisin. Minä nökötän baarin nurkassa.

Olen huono äiti. Juon kerran viikossa alkoholia. Tosin lapsi on hoitajan kanssa.

Lopeta juominen ja vietä lauantai ilta lapsesi kanssa. Pelaatte lautapelejä, katsotte leffaa, syötte herkkuja yms

Mä oon joskus miettinyt et oonkohan jäänyt jostain paitsi kun en lapsia ole halunnut. Nähtävästi en.

Ootko löytänyt ketään soijapoikaa isäpuoleksi?

Lasten tekeminen on täysin vapaaehtoista. Ehkä kuitenkin turhan helppoa, onnistuu silmät kiinni ja kädet selän takana. Missä ne "lapsia on tehtävä" vikisijät nyt ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otahan lääkkeesi.

Lääkkeet otettu. Mutta olen vaan väsynyt. Olen kuin joku juna, joka pitää pyörät pyörimässä. Tänään olisin lähtenyt kaupungille ostamaan lapselle uudet kengät. Lapsi vaan pelaa. Teimme kaksi tuntia lähtöä. Lapsi vänkää vastaan.

Minä väsyin. Sydämestä pistää. En jaksa. Nyt sanoin lapselle, että lähden yksin kaupungille ja lapsi saa olla kotona. Tehköön mitä lystää.

Mitä se pelaa? Pleikkaria? Sä annat siis lapsen päättää milloin pelaa? Nyt herätys, ensi kerralla kun ei tottele ja pelaa niin menet sinne ja revit virtajohdon seinästä. Tai painat läppärin virtanappia tai otat siltä tabletin pois. Ja sanot että näin toimitaan jatkossa jos et tee niin kuin äiti sanoo. Ja sitten todellakin teet niin, joka kerta. Sun homma on olla vanhempi, ei kaveri. Sä asetat rajat ja katsot että niitä noudatetaan. Jos ei, heti seuraus.

Pelaa ja paljon. Olen sanonut lapselle, että sinusta tulee outo, kun katsot liikaa ruutua. Lapsi saa valita, haluaako olla outo ja puhella omituisia. Minä yritän, että tehdään muuta. Mutta kaikki ”muu”tekeminen kotona on minun vastuullani. Mitään innostusta lapsella ei ole. On passiivinen.

Miten noin omasta mielestäsi, riittikö tuon sanominen lapselle? Oliko mitään vaikutusta? Ei sanoja vaan tekoja. Mitä jos lyhennät sitä peliaikaa? Lapsi kyllä tylsistyy ja keksii sitten tekemistä. Käyt vaikka kirpparissa ostamassa pinon vanhoja aku ankkoja, ei maksa paljon. Sille pitää nyt näyttä (teoin) että jotain muuta tekemistä löytyy ku pelikone. Uusi sääntö ma-to saa pelailla 2h päivässä, pe-su 4h päivässä. Sä olet kodin pomo ja that's it. Ei lapsia kasvateta sanomalla vaan tekemällä, näyttämällä esimerkkiä.

Lapsen pitää mieltää, että liika ruutuaika tekee oudoksi. Haluan itse tajuavan tuon asian.

Ei tule tajuamaan itse, vaan mitä enemmän pelaa sitä enemmän se siihen koukkuuntuu ja persoona muuttuu sellaiseksi joka oikeuttaa itselle ja muille ton jatkuvan pelaamisen. Mutta taidatkin olla trolli, ei kukaan ole oikeasti noin tyhmä että luulee 8 vuotiaan ymmärtävän syitä ja seurauksia, ellet itse opeta sille. Huom. sanominen ei ole kasvattamista. TEKOJA!

Mitä jos kysyisit lapselta mitä _muuta_ hän tykkäisi tehdä kanssasi kuin pelata? Sinullakin sujuu viikonloput mukavammin, kun teette jotain yhdessä. Vaikka hauskaa lautapeliä, tutkikaa jotain kiinostavaa asiaa tai leivotte yhdessä tmv. Sovitte yhdessä etukäteen päivät ja kellonajat milloin voi pelata, ja pidät niistä kiinni. Tuommoinen "sinusta tulee outo" -huomattelu on passiivisaggressiivista ja tuhoaa pikkuhiljaa lapsen itsetunnon ja välinne. Kahdeksanvuotias on vielä tosi pieni, ja oikeasti kaipaa turvaa ja seuraa vanhemmalta ja ennen kaikkea rajoja. Tuntuu että arkenne on molemmille tylsää ja löysää haahuilua, jossa kumpikaan ei tiedä miten päin olla.

Pistä adoptioon