Lapsi vie energiat

Ei kai 8-vuotias niin hankala enää ole. Josset ole kasvattanut häntä kuninkaaksi/kuningattareksi, jonka pillin mukaan aina mennään.

Olet itse sen lapsesi kasvattanut. Miksi et ole hakenut apua ja tukea vanhemmuuteesi tai jos et pysty olemaan vanhempi, niin silloin lapsen on parempi olla muualla. On ihan kamalaa, että uhriudut ja annat jätät lapsen ilman äitiä, etkä tee mitään asialle. Hae apua, teille ja itsellesi. Lapsi tarvitsee vanhemman, joka on läsnä, joka ohjaa ja vetää sitä perhettä.. Nyt vaikuttaa siltä, että sinä olet kuin masentunut teini, jolle joku tyrkkäsi vieraan lapsen, etkä osaa tai tiedä mitä sille tehdään, eikä kiinnosta.. ihan kamalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otahan lääkkeesi.

Lääkkeet otettu. Mutta olen vaan väsynyt. Olen kuin joku juna, joka pitää pyörät pyörimässä. Tänään olisin lähtenyt kaupungille ostamaan lapselle uudet kengät. Lapsi vaan pelaa. Teimme kaksi tuntia lähtöä. Lapsi vänkää vastaan.

Minä väsyin. Sydämestä pistää. En jaksa. Nyt sanoin lapselle, että lähden yksin kaupungille ja lapsi saa olla kotona. Tehköön mitä lystää.

Mitä se pelaa? Pleikkaria? Sä annat siis lapsen päättää milloin pelaa? Nyt herätys, ensi kerralla kun ei tottele ja pelaa niin menet sinne ja revit virtajohdon seinästä. Tai painat läppärin virtanappia tai otat siltä tabletin pois. Ja sanot että näin toimitaan jatkossa jos et tee niin kuin äiti sanoo. Ja sitten todellakin teet niin, joka kerta. Sun homma on olla vanhempi, ei kaveri. Sä asetat rajat ja katsot että niitä noudatetaan. Jos ei, heti seuraus.

Pelaa ja paljon. Olen sanonut lapselle, että sinusta tulee outo, kun katsot liikaa ruutua. Lapsi saa valita, haluaako olla outo ja puhella omituisia. Minä yritän, että tehdään muuta. Mutta kaikki ”muu”tekeminen kotona on minun vastuullani. Mitään innostusta lapsella ei ole. On passiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otahan lääkkeesi.

Lääkkeet otettu. Mutta olen vaan väsynyt. Olen kuin joku juna, joka pitää pyörät pyörimässä. Tänään olisin lähtenyt kaupungille ostamaan lapselle uudet kengät. Lapsi vaan pelaa. Teimme kaksi tuntia lähtöä. Lapsi vänkää vastaan.

Minä väsyin. Sydämestä pistää. En jaksa. Nyt sanoin lapselle, että lähden yksin kaupungille ja lapsi saa olla kotona. Tehköön mitä lystää.

Mitä se pelaa? Pleikkaria? Sä annat siis lapsen päättää milloin pelaa? Nyt herätys, ensi kerralla kun ei tottele ja pelaa niin menet sinne ja revit virtajohdon seinästä. Tai painat läppärin virtanappia tai otat siltä tabletin pois. Ja sanot että näin toimitaan jatkossa jos et tee niin kuin äiti sanoo. Ja sitten todellakin teet niin, joka kerta. Sun homma on olla vanhempi, ei kaveri. Sä asetat rajat ja katsot että niitä noudatetaan. Jos ei, heti seuraus.

Pelaa ja paljon. Olen sanonut lapselle, että sinusta tulee outo, kun katsot liikaa ruutua. Lapsi saa valita, haluaako olla outo ja puhella omituisia. Minä yritän, että tehdään muuta. Mutta kaikki ”muu”tekeminen kotona on minun vastuullani. Mitään innostusta lapsella ei ole. On passiivinen.

On väsyttävää olla kokoajan innostava. Ihan kuin näyttelisin jotain superpositiivista. Kaikki on innostavaa ja kivaa. Tuntuu suorittamiselta.

Onko sinulla läheisiä joilta pyytää apua? Tai ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaan? Kuulostaa siltä, että tarvitset apua lapsen kanssa, jotta voit huolehtia omastakin hyvinvoinnistasi. Ei ole helppoa olla yh. Ja muista: avun pyytäminen on enemmän kuin sallittua ja tarpeellista, jokainen äiti ja isä  tarvitsee sitä omaa aikaa. Huolehtimalla omasta hyvinvoinnistasi  voit olla enemmän läsnä lapsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otahan lääkkeesi.

Lääkkeet otettu. Mutta olen vaan väsynyt. Olen kuin joku juna, joka pitää pyörät pyörimässä. Tänään olisin lähtenyt kaupungille ostamaan lapselle uudet kengät. Lapsi vaan pelaa. Teimme kaksi tuntia lähtöä. Lapsi vänkää vastaan.

Minä väsyin. Sydämestä pistää. En jaksa. Nyt sanoin lapselle, että lähden yksin kaupungille ja lapsi saa olla kotona. Tehköön mitä lystää.

Mitä se pelaa? Pleikkaria? Sä annat siis lapsen päättää milloin pelaa? Nyt herätys, ensi kerralla kun ei tottele ja pelaa niin menet sinne ja revit virtajohdon seinästä. Tai painat läppärin virtanappia tai otat siltä tabletin pois. Ja sanot että näin toimitaan jatkossa jos et tee niin kuin äiti sanoo. Ja sitten todellakin teet niin, joka kerta. Sun homma on olla vanhempi, ei kaveri. Sä asetat rajat ja katsot että niitä noudatetaan. Jos ei, heti seuraus.

Pelaa ja paljon. Olen sanonut lapselle, että sinusta tulee outo, kun katsot liikaa ruutua. Lapsi saa valita, haluaako olla outo ja puhella omituisia. Minä yritän, että tehdään muuta. Mutta kaikki ”muu”tekeminen kotona on minun vastuullani. Mitään innostusta lapsella ei ole. On passiivinen.

Miksi puhut lapselle rumasti? Millainen äiti sanoo omaa lastaan oudoksi ja itse on tuollainen?? Sinä olet se aikuinen ja vastuussa teidän perheestä. Sinä päätät mitä tehdään ja milloin. Nyt äkkiä soitat neuvolaan ja haet kunnalta apua ja menet hoitoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko muka yllätyksenä, että lapsia kiinnostaa erilaiset asiat kuin aikuisia? 🤔 Lapsi ei ole olemassa sinua varten vaan sinä lasta varten. Ei tietenkään tarvitse hyppiä lapsen pillin mukaan ja 24/7 olla tuon ikäisen lapsen kanssa leikkimässä mutta viestisi perusteella kuulostaa siltä että et ymmärrä ollenkaan tuon ikäisen tarpeita ja sinä olet se joka odottaa lapsen (!) 100% mukautuvan sinun tarpeisiin.

Leikki on lapsen työ. Toivottavasti lapsesi ei aisti sinun inhoasi häntä ja hänen harrastuksiaan kohtaan. Voi jäädä traumat loppuiäksi. :(

Minä olen kahdeksan vuotta mukautunut lapsen tarpeisiin.

Mitä tämä tarkoittaa? Jos tarkoitat lapsen tarpeista huolehtimista niin se on vanhemmuuden minimi. 

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla läheisiä joilta pyytää apua? Tai ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaan? Kuulostaa siltä, että tarvitset apua lapsen kanssa, jotta voit huolehtia omastakin hyvinvoinnistasi. Ei ole helppoa olla yh. Ja muista: avun pyytäminen on enemmän kuin sallittua ja tarpeellista, jokainen äiti ja isä  tarvitsee sitä omaa aikaa. Huolehtimalla omasta hyvinvoinnistasi  voit olla enemmän läsnä lapsellesi.

Ei ole läheisiä kovin paljon. Yksin olen kasvattanut lapsen. Ei ole oikein yhtään ihmistä, jonka huomaan voisin uskoa lapsen rentoutunein mielin. On lastenhoitajia, mutta eivät leiki lapsen kanssa, lapsi menee nukkumaan tosi myöhään ja PELAA. Keittiötä ei ole siivottu, kun tulen kotiin.

Käyn lähinnä baarissa nollaamassa. Sinne sitten tänäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit kasvattanut hänet hyvin, 8-vuotiaalla olisi jo omat kaverit ja harrastukset eikä sinua tarvittaisi niihin seuraksi.

Parhaani olen yrittänyt. Mutta nyt ei enää väliä. En oikeasti enää edes välitä, vaikka tulisi lasu. Lapsi pärjää jo ilman minua. Joku vastuu lapsellekin on olla itsenäisempi. Roikkuu minussa, kuin takiainen.

Lapsi joka takertuu kokee turvattomuutta. Olet aiheuttanut lapsellesi turvattomuuden tunnetta ja pelkää että hylkäät. HAE APUA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko muka yllätyksenä, että lapsia kiinnostaa erilaiset asiat kuin aikuisia? 🤔 Lapsi ei ole olemassa sinua varten vaan sinä lasta varten. Ei tietenkään tarvitse hyppiä lapsen pillin mukaan ja 24/7 olla tuon ikäisen lapsen kanssa leikkimässä mutta viestisi perusteella kuulostaa siltä että et ymmärrä ollenkaan tuon ikäisen tarpeita ja sinä olet se joka odottaa lapsen (!) 100% mukautuvan sinun tarpeisiin.

Leikki on lapsen työ. Toivottavasti lapsesi ei aisti sinun inhoasi häntä ja hänen harrastuksiaan kohtaan. Voi jäädä traumat loppuiäksi. :(

Minä olen kahdeksan vuotta mukautunut lapsen tarpeisiin.

Mitä tämä tarkoittaa? Jos tarkoitat lapsen tarpeista huolehtimista niin se on vanhemmuuden minimi. 

On lapsella ruokaa ja puhdas ja siisti koti. On ulkoilua ja harrastuksia. Riittävästi unta. Minua ei kiinnosta videopelit ja tiktokit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on niin erilainen kuin minä. Kuin isänsä. Siinä on hyvät huonot puolet. Jos olisi samanlainen kuin minä, voisimme tehdä meitä molempia kiinnostavia juttuja.

Mulla on lapsi myös isänsä kopio. Itse olen laiska, hidas, ei sosiaalinen. Lapsi on aivan toisenlainen. Olen mennyt mukavuusalueeni ulkopuolelle ja ollaan tehty kaikkea hauskaa. Vaikka olen ujo ja arka, vein hänet aina pienenä muskariin ja seurakunnan kerhoon vaikka itseä se jännitti. Äitinä joutuu ajattelemaan lapsen parasta.

Äitinä on myös hyvä miettiä etukäteen onko minusta äidiksi, eikä sitten valittaa, kun lapsi on lapsi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla läheisiä joilta pyytää apua? Tai ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaan? Kuulostaa siltä, että tarvitset apua lapsen kanssa, jotta voit huolehtia omastakin hyvinvoinnistasi. Ei ole helppoa olla yh. Ja muista: avun pyytäminen on enemmän kuin sallittua ja tarpeellista, jokainen äiti ja isä  tarvitsee sitä omaa aikaa. Huolehtimalla omasta hyvinvoinnistasi  voit olla enemmän läsnä lapsellesi.

Ei ole läheisiä kovin paljon. Yksin olen kasvattanut lapsen. Ei ole oikein yhtään ihmistä, jonka huomaan voisin uskoa lapsen rentoutunein mielin. On lastenhoitajia, mutta eivät leiki lapsen kanssa, lapsi menee nukkumaan tosi myöhään ja PELAA. Keittiötä ei ole siivottu, kun tulen kotiin.

Käyn lähinnä baarissa nollaamassa. Sinne sitten tänäänkin.

Mitä? Onko tämä provo? Minne lapsi jää kun menet baariin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla läheisiä joilta pyytää apua? Tai ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaan? Kuulostaa siltä, että tarvitset apua lapsen kanssa, jotta voit huolehtia omastakin hyvinvoinnistasi. Ei ole helppoa olla yh. Ja muista: avun pyytäminen on enemmän kuin sallittua ja tarpeellista, jokainen äiti ja isä  tarvitsee sitä omaa aikaa. Huolehtimalla omasta hyvinvoinnistasi  voit olla enemmän läsnä lapsellesi.

Ei ole läheisiä kovin paljon. Yksin olen kasvattanut lapsen. Ei ole oikein yhtään ihmistä, jonka huomaan voisin uskoa lapsen rentoutunein mielin. On lastenhoitajia, mutta eivät leiki lapsen kanssa, lapsi menee nukkumaan tosi myöhään ja PELAA. Keittiötä ei ole siivottu, kun tulen kotiin.

Käyn lähinnä baarissa nollaamassa. Sinne sitten tänäänkin.

Mitä? Onko tämä provo? Minne lapsi jää kun menet baariin?

Lastenhoitajan kanssa. Käyn melkein joka lauantai jossain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla läheisiä joilta pyytää apua? Tai ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaan? Kuulostaa siltä, että tarvitset apua lapsen kanssa, jotta voit huolehtia omastakin hyvinvoinnistasi. Ei ole helppoa olla yh. Ja muista: avun pyytäminen on enemmän kuin sallittua ja tarpeellista, jokainen äiti ja isä  tarvitsee sitä omaa aikaa. Huolehtimalla omasta hyvinvoinnistasi  voit olla enemmän läsnä lapsellesi.

Ei ole läheisiä kovin paljon. Yksin olen kasvattanut lapsen. Ei ole oikein yhtään ihmistä, jonka huomaan voisin uskoa lapsen rentoutunein mielin. On lastenhoitajia, mutta eivät leiki lapsen kanssa, lapsi menee nukkumaan tosi myöhään ja PELAA. Keittiötä ei ole siivottu, kun tulen kotiin.

Käyn lähinnä baarissa nollaamassa. Sinne sitten tänäänkin.

Mitä? Onko tämä provo? Minne lapsi jää kun menet baariin?

Lastenhoitajan kanssa. Käyn melkein joka lauantai jossain.

Noniin provohan tämä oli. Ylläpito voi poistaa ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla läheisiä joilta pyytää apua? Tai ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaan? Kuulostaa siltä, että tarvitset apua lapsen kanssa, jotta voit huolehtia omastakin hyvinvoinnistasi. Ei ole helppoa olla yh. Ja muista: avun pyytäminen on enemmän kuin sallittua ja tarpeellista, jokainen äiti ja isä  tarvitsee sitä omaa aikaa. Huolehtimalla omasta hyvinvoinnistasi  voit olla enemmän läsnä lapsellesi.

Ei ole läheisiä kovin paljon. Yksin olen kasvattanut lapsen. Ei ole oikein yhtään ihmistä, jonka huomaan voisin uskoa lapsen rentoutunein mielin. On lastenhoitajia, mutta eivät leiki lapsen kanssa, lapsi menee nukkumaan tosi myöhään ja PELAA. Keittiötä ei ole siivottu, kun tulen kotiin.

Käyn lähinnä baarissa nollaamassa. Sinne sitten tänäänkin.

Mitä? Onko tämä provo? Minne lapsi jää kun menet baariin?

Lastenhoitajan kanssa. Käyn melkein joka lauantai jossain.

Tarviin aikuisseuraa ja alkoholia nollautumiseen. En juo paljon, noin neljä tuoppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otahan lääkkeesi.

Lääkkeet otettu. Mutta olen vaan väsynyt. Olen kuin joku juna, joka pitää pyörät pyörimässä. Tänään olisin lähtenyt kaupungille ostamaan lapselle uudet kengät. Lapsi vaan pelaa. Teimme kaksi tuntia lähtöä. Lapsi vänkää vastaan.

Minä väsyin. Sydämestä pistää. En jaksa. Nyt sanoin lapselle, että lähden yksin kaupungille ja lapsi saa olla kotona. Tehköön mitä lystää.

Mitä se pelaa? Pleikkaria? Sä annat siis lapsen päättää milloin pelaa? Nyt herätys, ensi kerralla kun ei tottele ja pelaa niin menet sinne ja revit virtajohdon seinästä. Tai painat läppärin virtanappia tai otat siltä tabletin pois. Ja sanot että näin toimitaan jatkossa jos et tee niin kuin äiti sanoo. Ja sitten todellakin teet niin, joka kerta. Sun homma on olla vanhempi, ei kaveri. Sä asetat rajat ja katsot että niitä noudatetaan. Jos ei, heti seuraus.

Pelaa ja paljon. Olen sanonut lapselle, että sinusta tulee outo, kun katsot liikaa ruutua. Lapsi saa valita, haluaako olla outo ja puhella omituisia. Minä yritän, että tehdään muuta. Mutta kaikki ”muu”tekeminen kotona on minun vastuullani. Mitään innostusta lapsella ei ole. On passiivinen.

Miten noin omasta mielestäsi, riittikö tuon sanominen lapselle? Oliko mitään vaikutusta? Ei sanoja vaan tekoja. Mitä jos lyhennät sitä peliaikaa? Lapsi kyllä tylsistyy ja keksii sitten tekemistä. Käyt vaikka kirpparissa ostamassa pinon vanhoja aku ankkoja, ei maksa paljon. Sille pitää nyt näyttä (teoin) että jotain muuta tekemistä löytyy ku pelikone. Uusi sääntö ma-to saa pelailla 2h päivässä, pe-su 4h päivässä. Sä olet kodin pomo ja that's it. Ei lapsia kasvateta sanomalla vaan tekemällä, näyttämällä esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otahan lääkkeesi.

Lääkkeet otettu. Mutta olen vaan väsynyt. Olen kuin joku juna, joka pitää pyörät pyörimässä. Tänään olisin lähtenyt kaupungille ostamaan lapselle uudet kengät. Lapsi vaan pelaa. Teimme kaksi tuntia lähtöä. Lapsi vänkää vastaan.

Minä väsyin. Sydämestä pistää. En jaksa. Nyt sanoin lapselle, että lähden yksin kaupungille ja lapsi saa olla kotona. Tehköön mitä lystää.

Mitä se pelaa? Pleikkaria? Sä annat siis lapsen päättää milloin pelaa? Nyt herätys, ensi kerralla kun ei tottele ja pelaa niin menet sinne ja revit virtajohdon seinästä. Tai painat läppärin virtanappia tai otat siltä tabletin pois. Ja sanot että näin toimitaan jatkossa jos et tee niin kuin äiti sanoo. Ja sitten todellakin teet niin, joka kerta. Sun homma on olla vanhempi, ei kaveri. Sä asetat rajat ja katsot että niitä noudatetaan. Jos ei, heti seuraus.

Pelaa ja paljon. Olen sanonut lapselle, että sinusta tulee outo, kun katsot liikaa ruutua. Lapsi saa valita, haluaako olla outo ja puhella omituisia. Minä yritän, että tehdään muuta. Mutta kaikki ”muu”tekeminen kotona on minun vastuullani. Mitään innostusta lapsella ei ole. On passiivinen.

Miten noin omasta mielestäsi, riittikö tuon sanominen lapselle? Oliko mitään vaikutusta? Ei sanoja vaan tekoja. Mitä jos lyhennät sitä peliaikaa? Lapsi kyllä tylsistyy ja keksii sitten tekemistä. Käyt vaikka kirpparissa ostamassa pinon vanhoja aku ankkoja, ei maksa paljon. Sille pitää nyt näyttä (teoin) että jotain muuta tekemistä löytyy ku pelikone. Uusi sääntö ma-to saa pelailla 2h päivässä, pe-su 4h päivässä. Sä olet kodin pomo ja that's it. Ei lapsia kasvateta sanomalla vaan tekemällä, näyttämällä esimerkkiä.

Lapsen pitää mieltää, että liika ruutuaika tekee oudoksi. Haluan itse tajuavan tuon asian.

Lyö sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla läheisiä joilta pyytää apua? Tai ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaan? Kuulostaa siltä, että tarvitset apua lapsen kanssa, jotta voit huolehtia omastakin hyvinvoinnistasi. Ei ole helppoa olla yh. Ja muista: avun pyytäminen on enemmän kuin sallittua ja tarpeellista, jokainen äiti ja isä  tarvitsee sitä omaa aikaa. Huolehtimalla omasta hyvinvoinnistasi  voit olla enemmän läsnä lapsellesi.

Ei ole läheisiä kovin paljon. Yksin olen kasvattanut lapsen. Ei ole oikein yhtään ihmistä, jonka huomaan voisin uskoa lapsen rentoutunein mielin. On lastenhoitajia, mutta eivät leiki lapsen kanssa, lapsi menee nukkumaan tosi myöhään ja PELAA. Keittiötä ei ole siivottu, kun tulen kotiin.

Käyn lähinnä baarissa nollaamassa. Sinne sitten tänäänkin.

Siinä tapauksessa ota yhteyttä ammattiauttajiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otahan lääkkeesi.

Lääkkeet otettu. Mutta olen vaan väsynyt. Olen kuin joku juna, joka pitää pyörät pyörimässä. Tänään olisin lähtenyt kaupungille ostamaan lapselle uudet kengät. Lapsi vaan pelaa. Teimme kaksi tuntia lähtöä. Lapsi vänkää vastaan.

Minä väsyin. Sydämestä pistää. En jaksa. Nyt sanoin lapselle, että lähden yksin kaupungille ja lapsi saa olla kotona. Tehköön mitä lystää.

Mitä se pelaa? Pleikkaria? Sä annat siis lapsen päättää milloin pelaa? Nyt herätys, ensi kerralla kun ei tottele ja pelaa niin menet sinne ja revit virtajohdon seinästä. Tai painat läppärin virtanappia tai otat siltä tabletin pois. Ja sanot että näin toimitaan jatkossa jos et tee niin kuin äiti sanoo. Ja sitten todellakin teet niin, joka kerta. Sun homma on olla vanhempi, ei kaveri. Sä asetat rajat ja katsot että niitä noudatetaan. Jos ei, heti seuraus.

Pelaa ja paljon. Olen sanonut lapselle, että sinusta tulee outo, kun katsot liikaa ruutua. Lapsi saa valita, haluaako olla outo ja puhella omituisia. Minä yritän, että tehdään muuta. Mutta kaikki ”muu”tekeminen kotona on minun vastuullani. Mitään innostusta lapsella ei ole. On passiivinen.

On väsyttävää olla kokoajan innostava. Ihan kuin näyttelisin jotain superpositiivista. Kaikki on innostavaa ja kivaa. Tuntuu suorittamiselta.

Ei tarvitse olla koko ajan innostava tai superpositiivinen. Ihan normaalisti voi olla.