Voiko vanha ihminen mennä muutamassa päivässä
todella huonoon kuntoon ilman mitään erikoista syytä? Anoppi oli torstaina vielä ihan ok, fyysiseen kuntoonsa nähden, puhui kaikenlaista ihan järkevää, esim. siitä miten pakolaisia tulee nyt paljon tänne. Keskiviikkona kävi muistipolilla kun on vähän muisti heikentynyt. Lääkkeitä syö paljon, olkapäässä on vikaa ja sydämeen laitettu tahdistin. Pissatulehduksia on ollut aika usein nyt kun on tämän vuoden puolella sairastanut sitä sydäntä. Pissatulehduksen vaikutuksesta tai jos on annettu vahvoja kipulääkkeitä on mennyt ihan sekavaksi, mutta tilanne korjaantunut aina joko antibiooteilla tai kipulääkkeiden ottamisen lopettamisella.
Anoppi on puhunut että ei halua ottaa lääkkeitä ja että ei oikein halua syödäkään aina kun palvelutalon henkilökunta ruokaa tyrkyttää. Ja kaipa sen takia sitten joku lääkäri oli määrännyt mielialalääkkeetkin kaikkien 17 muun pillerin lisäksi. Mieheni epäili että ne mielialalääkkeet tekee sekavaksi, ja ne jätettiinkin sitten pois, ja vahvimmat kipulääkkeet, ja on tutkittu että pissatulehdusta ei nyt ole mutta silti tulehdusarvot korkealla ja annettu antibioottia. Mies kävi sairaalassa normaalisti vierastunnilla ja tuntia myöhemmin miehelle soitettiin että oli tapahtunut käänne huononpaan, joku verenkiertohäiriö, jalat kylmenneet. Istuttiin sitten koko ilta siellä sairaalassa, ja anoppi oli melko sekaisin, hengittäminen oli vaikeaa (on tupakoinut ikänsä ja nyt viikon polttamatta). Jalat kyllä lämpenivät taas.
Mietittiin tässä miehen kanssa, että voiko vanhakaan ihminen mennä muutamassa päivässä noin pahasti sekavaksi. Anoppi sätkii ja muutenkin tuntuu että kuolemaa se nyt tekee, mutta mies sanoo että just samanlainen oli aikaisemminkin kun oli sekaisin esim. lääkkeistä. Mahtaako nytkään olla tosi kyseessä, vai ovatko lääkärit taas onnistuneet suolaamaan lääkkeillä koko vanhuksen tuohon kuntoon?
Kommentit (33)
[quote author="AV Mamma" time="20.09.2015 klo 00:44"]
Kyllä, jos ihminen on kuolemassa voi vaikkapa sisäelinten hidas sulkeutuminen vaikuttaa kaikkeen muuhun, puhumiseen, vireyteen ja älykkyyteen. Elimistö vetelee viimeisiään ja pikkuhiljaa kuolee pois.
Kuulostaa karulta, mutta tällaisiahan me ihmiset olemme. Eläviä systeemeitä. Kun kuoleminen lähestyy, kroppa pettää, joko nopeasti tai hitaasti.
Tottakai puhukaa asiasta hoitavan lääkärin kanssa, ehkä kyseessä on tosiaan vaan lääkejuttu.
Ja ennenkaikkea, tehkää anopin olo ihanaksi. Tykkääkö hän kukista? Kahvista? Musiikista? Pienet asiat voivat saada vaikeassa tilanteessa olevan ihmisen onnelliseksi ainakin hetkellisesti.
Oma mummini nautti lusikallisista sokerista kermakahvia suuhun vaikka muu ruoka meni letkulla.
Pieniä muistoja, makuja, hajuja, kuvia, ihmisiä...
[/quote]
Mietin samaa siellä eilen kun oltiin, että pitäisi tuoda kotoa jotain, esim. valokuvia, ja kukkiakin olisin halunnut viedä, mutta mies sanoi ettei sinne varmaan saa kukkia viedä. Minä olen hirveän huono tuossa sairaalahommassa, eilen teki mieli kääntyä ovelta takaisin. Musta ei olisi hoitajaksi, luojan kiitos on ihmisiä jotka sitä työtä tykkäävät ja pystyvät tehdä. Mies käy äitiään katsomassa joka päivä, oli hän sairaalassa tai kotona, talvella anoppi vietiin 70km päähän terveyskeskukseen kun täällä oli niin täyttä.
Eilen kun luultiin että se on menoa nyt, sanoin miehelle että tulen mukaan, hommasin lapsille hoitajan, ja menin, vaikka mielummin olisin ollut menemättä. Miehen toinen veli ei kuulemma pysty menemään, on hirveän huolissaan äidistään mutta ei pysty käydä katsomassa, kaksi veljeä on jättänyt äitinsä mieheni vastuulle täysin. Veljien aikuiset lapset eivät varmaan edes tiedä isoäitinsä olevan kuolemassa, eivät ole vuosiin käyneet kylässä, yksi jopa asuu kai samalla paikkakunnalla, häihin kutsui vuosia sitten ja lupaili silloin anopille että tulevat käymään, saivat lapsenkin sitten, mutta eivät ole käyneet. En tajua tuota, vaikka oma sukukaan ei ole niin kauhean kiinteä, mutta en voi kuvitella että omien vanhempieni luona ei omat sisarukseni ja heidän lapsensa kävisi.
Sekin mietityttää kun tuntuu että miten sitä osaa miehellekään olla tukena. Mies mietti jo sitäkin että hänen pitää sitten hautajaiset järjestää, hommata pari kantajaa lisää, ja saada äidin tavarat tyhjennettyä asunnolta, ne lupasin miehen puolesta hoitaa, sellaiset asiat osaan kyllä. Kyllä tälläinen on kamala tilanne.
ap
Tarpeeksi unilääkkeitä ja rauhoittavia. Sillä peli loppuu nopeasti
Fysiikka pettää harvoin hetkessä mutta pää voi mennä sekaisin ja lähes lopullisesti ihan päivässä.
Työkaverit kertoivat miehestä, joka silloin oli lienee reilu 50 vuotias. Oli sitten mies eksynyt ovissa ja alkanut kiertää ympyrää. Siis samojen ovien kautta kulkien saikarille ja eläkkeelle.
Ihan normaalisti oli töitä tehnyt hän oli vieläpä opettaja, tuskin se työ onnistuu vajaa kuntoilelta että tulee sanomista jotain kautta.
Nyt kun mietin tapahtunutta niin ihmettelen että minun mielestäni silloin tuntui asia ihan normaalilta, ikään kuin yli 50 vuotiaat olisivat joka paikassa tuollaisia.
Isäni joutui sairaalaan sunnuntaina ja kuoli seuraavana torstaina. Perjantaina vielä teki risuhommia metsässä.
Hänellä oli virtsatien tulehdusta, joka nosti äkkiä kovan kuumeen ja siitä syystä sairaalaan sitten joutuikin. Sairaalassa alettiin epäillä, että muutakin on, epäiltiin akuuttia leukemiaa. Asiaa ei ehditty tutkia kun hän jo menehtyi. Tiistai-iltana vielä juteltiin sairaalassa kun oli happiviiksissä eikä -maskissa. Keskiviikkona hän alkoi olla jo suuren osan ajasta tajuttomana tai sekavahko mutta tajusi että olen paikalla, puristi kättä. Torstaiaamuna ei mitään kontaktia, ei regoinut mihinkään puheeseen ja menehtyi klo 11.30.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 11:29"]
Hoirokodit pitää saada tyhjiksi koska niille on parempaa käyttöä.
Miksi vanhoja pitää hoitaa kun uusille ei löydy paikkoja.
Pakko on pakko. Koeta sinäkin hyväksyä elämän realiteetit
[/quote]
No joo, kyllä anoppi on jo kauan puhunut että haluaisi kuolla pois kärsimästä, vanha on vanha. Tietenkään kukaan ei halua olla taakaksi kellekään. Tuo tilanne että kärsien tekee kuolemaa, on pahinta mitä voi olla, sekä kuolevalle että läheisille, kun mitään ei oikein voi tehdä. Minua eilen kauhistutti se että anopin silmissä oli välillä pelko ja hätää kun hengitys oli vaikeaa, jotenkin haluaisi yrittää auttaa sanoa että ei hätää, rauhoitu vaan, mutta onhan siinä hätä.
Oma isoäitini kuoli äkillisesti aikoinaan, ja siitä olen aina ollut kiitollinen, olisi ollut niin kauheaa että minulle tärkein ihminen olisi seonnut ja joutunut makaamaan sairaalassa kärsien. Toivon että Suomessa sallittaisiin eutanasia, mieluiten ennenkuin oma äitini on siinä tilanteessa, ja tietysti itse ja mieheni jotka tullaan sitten seuraavana jonossa jos oikeassa ikäjärjestyksessä mennään.
ap
Niin, kyllähän nuoriakin ihmisiä kuolee muutaman päivän sairastelun jälkeen. Eilen tosiaan luultiin että anopin kunto oli romahtanut äkillisesti niin että nyt on enää tunneista kiinni, mutta se oli joku verenkiertohäiriö ja kai meni sitten ohi. Varmaankin ne häiriöt kaikkineen heikentää koko ajan yleisesti, ehkä tuo sekavuus nyt on sitten lopullista eikä enää siitä tokene kuten edellisillä kerroilla. Voihan sitä olla jotain mitä ei vaan lääkärit tiedä että mikä siellä kropassa jyllää, vanha 86v. ihminen kuitenkin kyseessä, viimeinen käyttöpäivä on lähellä kuitenkin vaikka mitä tekisi. Minä silti epäilen että ne lääkkeet on kertyneet elimistöön.
Särkylääkkeet on kyllä hankala asia, anoppi valittaa kipua olkapäässä ja sitten lääkärit helposti määräävät niitä vahvoja kipulaastareita, en tiedä onko se kipu sellaista mitä pitäisi niin rankalla lääkkeellä hoitaa että pää sekoaa, tuntuu anoppi itsekin siitä kärsivän, selvinä hetkinä kyselee että onko hän sekoillut ja mitä hän on puhunut. Välillä sydänlääkkeet ja verenohennuslääkkeet ja mitä niitä nyt oli kerrytti vettä keuhkoihin kun sydämentahdistin ei toiminut kai ihan kunnolla, sitten annettiin nesteenpoistolääkettä ja anoppi yritti kyllä juoda paljon, mutta sekin meni sitten jotenkin toiseen ääripäähän.
ap
Kuulostaa siltä että anopilla on todella paljon erilaisia lääkkeitä ja lääkkeiden vaihdoksia eli kroppa ja pää on ehkä niistä jo sekaisin? Jos ensin kokeillaan hetki jotain lääkettä sitten jo otetaan pois tai toista tilalle?
Pystyisikö lääkärin kanssa käymään läpi anopin lääkelistaa ettei siellä nyt ainakaan olisi päällekkäisiä lääkkeitä? Joskus myös annetaan yhtä lääkettä ja toisella lääkkeellä hoidetaan sen lääkkeen sivuvaikutuksia jne.
Jos anoppi on tähän saakka ollut jalkeilla (mietin kun kerroit että on viikko sitten tupakoinut eli varmaan ainakin istualteen ollut) ja nyt ihan vain makaa sairaala sängyssä niin keuhkokuume voi olla myös yksi syy?
Onko hänellä vaipat? Juoko/juotetaanko häntä tarpeeksi? Pissatulehduskin voi olla mahdollinen. Omalla mummillani tuli pissatulehduksia mutta sairaalassa hänen pissaansa ei testattu kun pissa ei haissut tulehdukselta vaikka semmoinen olikin eli omaisten piti aina pyytää että tulehdus testattiin.
Anopillasi on sydänvaivaa. Hän varmasti hätäilee että onko "sekoillut", sairaala ympäristöä jne. Se ei tee sydämelle hyvää.
Voisiko olla kyse munuaistulehduksesta? Minun sukulaiseni meni todella huonoon kuntoon viikon sisällä sairaalaan joutumisesta ja menehtyi. Liittyi ilmeisesti sydämen vajaatoimintaan jotenkin, ilmeisesti elintoiminnot pettivät, kun tulehdus pisti kehon liian koville.
Siis ihminen kyllä tosiaan sekoaa myös kivusta siinä missä kipulääkkeestäkin. Eli aina oikea suunta ei olekaan se, että jätetään kipulääke pois, vaan se, että lisätään sitä. Kipu tekee ahdistuneeksi, pelokkaaksi ja saa todellisuudentajun hämärtymään pahasti.
Mitä jos hänellä on jonkintasoinen aivoinfrakti? En tiedä ihan tarkkaa termiä mutta joku pikkuinen tukos aivojen verisuonessa?
Hirmuisesti voimia ap:lle ja miehelle. Inhottava tilanne.
Käsittääkseni tulehdukset voivat altistaa myös infarkteille, ja lievät eivät paljastu heti.
Anopillasi on aika paha yhdistelmä, kun noin paljon lääkkeitä, sydänvaivaa, tulehdus ja aiempia infarkteja, jotka ovat ilmeisesti olleet huomaamattomia ja hoitamattomia.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 11:39"]
Isäni joutui sairaalaan sunnuntaina ja kuoli seuraavana torstaina. Perjantaina vielä teki risuhommia metsässä.
Hänellä oli virtsatien tulehdusta, joka nosti äkkiä kovan kuumeen ja siitä syystä sairaalaan sitten joutuikin. Sairaalassa alettiin epäillä, että muutakin on, epäiltiin akuuttia leukemiaa. Asiaa ei ehditty tutkia kun hän jo menehtyi. Tiistai-iltana vielä juteltiin sairaalassa kun oli happiviiksissä eikä -maskissa. Keskiviikkona hän alkoi olla jo suuren osan ajasta tajuttomana tai sekavahko mutta tajusi että olen paikalla, puristi kättä. Torstaiaamuna ei mitään kontaktia, ei regoinut mihinkään puheeseen ja menehtyi klo 11.30.
[/quote]
Voi kun sais sitten itsekin aikanaan lähteä noin nopeasti! Pelkään, että joudun kauan "kitumaan" :(
Hoirokodit pitää saada tyhjiksi koska niille on parempaa käyttöä.
Miksi vanhoja pitää hoitaa kun uusille ei löydy paikkoja.
Pakko on pakko. Koeta sinäkin hyväksyä elämän realiteetit