Lue keskustelun säännöt.
Miten toimit tilanteessa, kun kuulet, että muut haukkuu sinua.
19.09.2015 |
Pari tällaista tilannetta sattunut viime aikoina:
toinen töissä, olin vessassa ja kahvihuone siinä vessan vieressä. Sinne tuli väkeä ja yksi rupes haukkumaan minua ja muutkin myötäili mukana. Kyse siis opehuoneesta. Itku kurkussa odottelin välitunnin loppuun ja että ihmiset häipyisivät. Sen jälkeen oli tosi vaikea kohdata näitä tyyppejä, kun toki äänistä tunsin, ketkä pahimpia mollaajia.
Toinen tilanne oli yksissä juhlissa, missä oli eri tiloja. Olin ollut pitkään toisella puolella ja ilmeisen äänettömästi sitten tullut kulman taakse, kun kuulin, että minua haukuttiin. Silloinkin olin, niinkuin en olisi kuullut mitään. Jotkut ehkä silloin tajus, että olin kuullut, kun olivat poikkeuksellisen ystävällisiä loppuillan ja vähän vaivautuneita.
Mutta miksi aikuisten pitää haukkua toista ihmistä, joka on siinä samassa tilassa läsnä, vaikka kauempana, kuten juuri työpaikka, juhla tms? Eikö oikeesti malta odottaa. Ja miten toimin jatkossa, miten te toimisitte. Jälkimmäiseen poppooseen meni maku, kun olin pitänyt heitä ystävinä, nyt on aika hankala olla heidän kanssa. Vai onko tavallista, että ystävätki haukkuvat poissaolevaa?
Kiitos kaikista mielipiteistä jo etukäteen.
Kommentit (47)
Olisko hyvä vain tulla esiin reippaasti ja kysyä hymyssäsuin, että :"Minustako täällä puhutaan?" Ja siitä se tilanne sitten lähtee edistymään. Voihan myös kysyy onkobjollain jotain valitettavaa ja jos on niin valitukswt suoraan sulle joko suullisesti tai kirjallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukioaikoina kuulin vessakopista, kun vuosikurssini kermaperseporukka tuli vessan peilin eteen lakkaamaan hiuksiaan. Haukkuivat siinä samalla minua: "X on karsee diiva" ja "mikä se oikein luulee olevansa". Tulin ulos vasta, kun olivat lähteneet. Olin lähinnä yllättynyt, sillä en ollut koskaan puhunut kenellekään heistä sanaakaan enkä ajatellut heillä edes olevan minusta minkäänlaista mielipidettä. Olimme kuitenkin niin eri piireissä.
Nykyisin minulla varmaan olisi jo pokkaa juurikin kävellä haukkuvan porukan keskelle ja osoittaa kuulleeni kaiken - joko katseella tai sanomalla jotain. Tietty se silti satuttaisi.
Menen keskusteluun mukaan ja kysyn: "Jotakin ongelmia?". Yleensä tartun härkää sarvista. Olin aikoinaan koulukiusattu. Päätin työelämään mentyäni, että enää en anna itseäni kohdella miten vain, vaan puutun asiaan heti.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 13:21"]Yleensä noissa tilanteissa piilee totuuden jyvä, joten puran tilanteen itsekseni ja mietin, että voisinko käyttäytyä toisin, olenko sanonut pahasti jne. Läskihän mä olenkin, joten turhaan otan siitäkään itseeni.
Ihmiset pieksee suutansa aina, että parempi kasvattaa itsetunto ja pärjätä omillaan.
[/quote] Munkin mielestä toiset ihmiset aiheuttaa koko ajan jonkunlaista draamaa, ja jos henkilö kenen se draama kohdistetaan, jos se ei osaa suhtautua siihen, niin huonosti käy. Tässä on kaksi eri puolta, ihmisellä on oikeus olla oma itsensä ja kenelläkään ei ole oikeutta tallata ketään allensa, mutta se kun osaa suhtautua järkevästi selän takana puhumiseen ja nimenomaan siten, että se vaikutus on pieni, niin silloin ollaan jo hyvällä puolen. Ei voi olla kaikki vika itsessä, ja luulen että kiusattu ajattelee juuri noin, kun on tullut kiusatuksi. Itse valitsen ajatella eri tavalla, enkä anna kenenkään kiusata minua ja jos kiusaa, niin hankkiudun tästä henkilöstä eroon, siten että emme enää näe. Ja myös totean itselle: "on paljon muitakin ihmisiä olemassa, jotka hyväksyy just mut sellaisena kuin oon" ja et en oo paska tyyppi, koska tähänhän kiusaaja pyrkii toisen itsetunnon tuhoamiseen!
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 12:59"]Mä olin kerran töissä näppäilemässä tietokonetta semmosen ison huoneen peränurkassa sermin takana. Esimies ja osa työtovereista tuli kahvittelemaan ja rupesi haukkumaan mua huoraksi ja ihmettelivät kuinka mulle kelpaa itseäni yli 20 vuotta vanhemmat miehet ja miten niin moni mies voi maksaa mulle seksistä. Eräs keskustelijoista arveli mun olevan niin halpa, että siksi olen niin suosittu jne...
Mä jähmetyin paikalleni ja istuin ihan hiljaa, ettei mua huomattaisi. Mutta yksi mies istui toimistossaan, jonka ovi oli auki siihen huoneeseen jossa porukka puhui ja tämä mies näki kun tulin tietsikalle. Mies tuli huoneestaan katsomaan olenko vielä siinä ja juoksi sanomaan kahviporukalle jotain. Porukka hävisi huoneesta melko nopeaan ja jäi kahvitkin juomatta. Mies palasi työpisteelleen sanomatta mulle mitään. Mä istuin hetken paikallani ja rupesin nauramaan, en ollut uskoa todeksi sitä mitä olin juuri kuullut.
Onneksi meillä oli sen verran lääniä siellä työpaikalla, että pystyin suht hyvin välttelemään niitä ihmisiä. Osa työntekijöistä liikkui työmaalla radiopuhelimien kanssa ja vihjailu mun huoraamisesta siirtyi radioliikenteen puolelle. Siinä mielessä oli kiva, että mullakin oli radio mukana, niin tiesin mitä musta siellä linjoilla oli huudeltu, mutta niin tiesi noin 50 muutakin. Kerroin tapahtumista esimiehen esimiehelle ja sanoin, että en halua että määräaikaista työsopimusta enää jatketaan. Sopimuksen jatkosta oli jo keskusteltu ja luvattu vakkari paikka.
Esimies joutui puhutteluun, mutta en tiedä saiko seuraamuksia tai mitään.
Tää esimies luuli kai oikeesti, että paneskelin lähes kaikkien miesten kanssa siellä, paitsi hänen ja hänen luottomiesten kanssa.
Kyllähän mäkin jälkeenpäin keksin kaikkia hauskoja juttuja mitä oli voinut tehdä ja sanoa, mutta tilanne oli sen verran järkyttävä sillä hetkellä, että menin ihan lukkoon ja vähän niinku olisin joutunut pakokauhun valtaan.
[/quote] Ja näissä puheissako ei ole mitään perää? Oletpa typerä huora.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajahan aiheuttaa tämän kiusatulle: puhuu selän takana jotain ja sitten kiusatun pitäis pahimmassa tapauksessa alkaa korjailemaan omaa mainettaan ja syntyy kierre. Vastuu on myös aina sillä kuka kuuntelee kiusaajan, eli silläkin henkilöllä on vastaa uskooko kiusaajaa. Oon sitä mieltä, et jos ei anna voimaa kiusaajille ja ei yksinkertaisesti anna tulla kiusatuksi, niin sillon ei myöskään enää välitä mitä itsestä puhutaan! Eikä näin synny kierrettäkään ja ainahan voi infota työpaikoillakin eteenpäin asiasta!
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 23:49"] Mutta eikö se ole niin, että siitä, jos muut haukkuvat selän takana pitää alkaa miettiä, mikä minussa on vialla, että minusta ei pidetä? Minun äitini opetti minulle suuripiirtein näin. Ei se ole ollenkaan pahasti niiltä toisilta, minä vaan kuulemma olen niin hankala, ettei mulle uskalleta suoraan päin naamaa sanoa, oli äitini selitys, jos jotain tuollaista pienenä koin. Enhän mä osaa arvioida, miten vialliselta mä muista tunnun. Varmaan tosi vialliselta, jos haukkuvat. Minusta mä oonkin. [/quote] Onhan se. Ensimmäisen kerran ala-asteen lopussa minut suljettiin mitään informoimatta kaveripiirin ulkopuolelle, en koskaan saanut tietää mikä se syy oli miksi yhtäkkiä alettiin inhoamaan. Vaikea korjata käytöstä paremmaksi. [/quote] Joo tuo on paha, aikuisiälläkin ihmiset tekee vielä tuota. Ei kaikki, mutta osa. Tulee tiedot on olo ja ei tiedä että miksi niin on käynyt. Tärkeintä on olla syyttämättä itseään,tai etsimättä itsestään sitä vikaa, tuo syrjäytyminen ryhmästä on tehokas tapa saada toinen ymmälleen ja pahimmassa tapauksessa ihan kuoreen: kiusaamistahan se.
[/quote]
Kannattaa myös muistaa, että jokaisessa ryhmässä on aina erilainen dynamiikka ja roolit. Esim. jos on kokenut syrjäyttämisen vain kerran, tuskin oli kiinni täysin itsestä vaan sattui vain väärään porukkaan huonossa ajankohdassa. Vasta jos sama kuvio toistuu joka kerralla on syytä miettiä onko jokin vialla.
Olen tuo aiempi kirjoittaja joka kertoi ala-asteesta, vaikka aikuisena vastaavaa ei ole enää käynyt kaihdan silti naisporukoita, koska tunnun aina olevan se ns. heikoin nainen, jota voi helposti vahvemman sosiaalisen statuksen naiset piikitellä yms. koska olen hiljaisempi. Rasittavaa ja väsyttävää.