Miten auttaa masentunutta teiniä?

Voi ap, et ole ollut sokea. En minäkään näyttänyt pahaa oloani ulospäin. Äitini ei olisi millään voinut tietää. Tyttösi kertoi sinulle tuntemuksistaan, hän selvästi luottaa sinuun. Itse en uskaltanut kertoa. Mun veli on aina ollut ongelmalapsi joten minun ikäänkuin piti olla se helppo ja huoleton lapsi. 

Hienoa, että kysyit täältä apua ja haluat selvästi tehdä kaikkesi, jotta tytölläsi olisi hyvä olla. Olet hyvä äiti. 

Minunkin äitini teki kolmivuorotyötä ja isä saattoi olla reissuillaan, millon missäkin kännissä. Hyvä, että teillä on kotona asiat ns. "hyvin", se on suuri voimavara.

Luulen ja uskon, että saatte tytöllesi apua, ja asiat selviää. Olet ajoissa asialla. Muista halailla tyttöäsi paljon, kysele kuulumisia ja fiiliksiä. Selitä tytölle, että ei ole häpeä hakea apua ja ammattilainen osaa oikeasti auttaa. Jos tyttö ei tule toimeen ensimmäisen psykologin kanssa (oli se sitten koulupsykologi tai kuka tahansa) niin menkää seuraavalle. Tuon ikäseille lapselle henkilökemiat on todella tärkeä juttu. 

Toivottavasti teitä ei jätetä ns. "yksin" ja anneta esim. vain paria koulupsykologikäyntiä. Mielestäni teidän olisi tärkeää päästä esim. lastenpsykiatriselle puolelle. 

Äläkä torju suoralta kädeltä lääkitystä. Siitä voi olla suuri apu myös alaikäisille.

Älä syytä itseäsi, et millään olisi voinut tietää. Tärkeintä on, että nyt asiat edistyvät. Ota heti maanantaina yhteyttä koulupsykologiin/terveydenhoitajaan. Kerro rehellisesti tytölle mitä olet tekemässä. Muista painottaa sitä, että avun hakeminen on ainoastaan hyvä asia. Kukaan ei naura tytölle sen takia.

Vaadi saada hoitoa tytölle, jos ei sitä heti anneta. Joskus pitää olla päättäväinen ja vaatia apua. Riippuu millä paikkakunnalla asutte ja mikä on siellä psyk.puolen hoidon tilanne.

Minä asun Kymenlaaksossa ja täällä on hyvä tilanne. Tiedän, että esim. Helsingissä ei ole yhtä hyvä.

Toivon sinulle ja tytöllesi kaikkea hyvää <3 Tule tänne kertomaan tilanteesta myöhemmin jos haluat. Sinä otit ensimmäisen askeleen heti ja tulit täältä kysymään neuvoa. Nyt ota seuraava heti maanantaina.

Kaikki selviää vielä. Usko mua. Olette ajoissa asialla.

terv. numero 8

samaistun tyttäreesi. olisinpa vain uskaltanut sanoa äidilleni pahasta olostani. Hae hänelle ammattiapua.
minä en sitä saanut kun ylpeys esti kertomasta vanhemmille.
nyt olen 24vuotias. hakeuduin avun piiriin vasta 4v sitten. nyt olen välillä jopa osastolla,
ongemat on pahentuneet 13-vuotiaasta asti.
olisin toivonut teininä ammattiapua ja uskon että voisin olla "normaali" nuori nainen jos olisin saanut avun ajoissa.
muista että avun hakemisessa ei ole mitään noloa vaan se päin vastoin tekee teistä hyviä
vanhempia.

Hae apua. Ei siitä masennu lisää vaan siitä saa keinoja käsitellä sitä pahaa oloa.

minullakin oli tuoniköisenä ja puhuin äidilleni. Ja itkin. Ei osannut auta. Tajusi kyllä. Ei osannut viedä psykologille. Ai, että toivon että olisi vienyt.

Kävin  sitten yliopistoaikana psykologilla ja myöhemminkin.

mitä nopeammin saa ammattiavun, niin sitä parempi. Jotkut on niin pelokkaita tai ylpeitä tai ei ymmärrä ...että apu jää hakematta. Ja nykyään on helpompi hakea kuin parikymmentä vuotta sitten. Asenteet on muuttuneet.

Miten sä itse voit auttaa? Kuuntele ja ole läsnä.älä ole hirmu ankara lapselle, äläkä ittelles. Lapsi on itselleen varmaan aika vaativa.

Murrosikä?

Moni teinityttö on hormoonihuuruissa voi puhella mitä tahansa huomion vuoksi, masennus on sellainen trendijuttu johon moni hairahtuu ja monie julkkisnaisten vuoksi pinnalla. Pitää vain opettaa sietämään harmitusta. Hyvää olisi pitää taukoa myös netistä ja älykännyköistä yms, sen sijaan liikuntaa ja säännöllisempää päivärytmiä. Moni masentunut nuori on vain väsynyt, kasvavilla nuorilla on kova unentarve joka jää täyttymättä kun roikutaan kännyköissä. Olet hyvä äiti kun olet huolissaan, pärjäätte kyllä! Voimia!

Tähän kirjaan törmäsin sattumalta tänään meidän kaupunginkirjastossa.
Mieletön fiilis on Suomen ensimmäisen nuorten tietokirja tunnetaidoista

15.4.2014 15:42 | Kustannusosakeyhtiö Tammi 
   

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren ja nuorisopsykiatri Max Karukiven Mieletön fiilis – Hyvän mielen käsikirja tarjoaa nuorelle käytännönläheisiä työkaluja omien tunteiden tunnistamiseen ja keinoja niiden kanssa pärjäämiseen.

Nuoruudessa oma mieli, tunteet ja ajatukset joutuvat myllerrykseen. Mieletön fiilis -kirjan neuvoilla sekasorto selviää ja nuori saa taitoja rakentaa mielen hyvinvointia ja toimivia ihmissuhteita myös tulevaisuudessa.

”Hyvän mielen taitoja voi rakentaa ja niitä voi aina opetella. Harmeissa tulee kannettavaksi vastoinkäyminen ja sen tuskittelukin. On kuitenkin lohdullista tietää, että tämä ’potutusbonus’ voi jäädä pienemmäksi, jos ymmärtää suunnata sisunsa ja energiansa rakentavasti”, Raisa Cacciatore muistuttaa.

Raisa Cacciatore on lastenpsykiatri, kouluttaja ja tietokirjailija. Hänellä on lähes kolmenkymmenen vuoden kokemus lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen tukemisesta.

Max Karukivi on nuorisopsykiatri ja lääketieteen tohtori. Työssään hän auttaa tunne-elämän häiriöistä kärsiviä nuoria, opettaa psykiatriaa ja tutkii nuorten tunneilmaisua.

Raisa Cacciatore Max Karukivi
Mieletön fiilis - Hyvän mielen käsikirja
Tammi 2014

https://www.sttinfo.fi/release?releaseId=13261366

Kakkosen kirjoitus olisi voinut olla suoraan omalta näppikseltäni. Olen nyt 30v ja hakeuduin avun piiriin vasta 21-vuotiaana. Sillä tiellä edeleen enkä läheskään terve. 14-vuotiaasta saakka suunnittelin itsemurhaa. Ulospäin iloinen, reipas, paljon kavereita. Opettajien ja kavereiden vanhempien pitämä tyttö. Kukaan ei oikeasti tiennyt miten paha mun oli olla. Kotona oli raskasta kun isä oli alkoholisti ja henkisesti pahoinpiteli äitiäni. Kaikki aina ajatteli, että kyllä se "Kirsi" pärjää. Jos olisin saanut apua jo silloin, tilanteeni ei olisi näin paha nyt. Olen joutunut välillä olemaan sairaalassakin.

Mulla on vain yksi neuvo: kuuntele tyttöäsi, puhu, kysele ja tärkeintä, HAE APUA. 

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:37"]Hae apua. Ei siitä masennu lisää vaan siitä saa keinoja käsitellä sitä pahaa oloa.

minullakin oli tuoniköisenä ja puhuin äidilleni. Ja itkin. Ei osannut auta. Tajusi kyllä. Ei osannut viedä psykologille. Ai, että toivon että olisi vienyt.

Kävin  sitten yliopistoaikana psykologilla ja myöhemminkin.

mitä nopeammin saa ammattiavun, niin sitä parempi. Jotkut on niin pelokkaita tai ylpeitä tai ei ymmärrä ...että apu jää hakematta. Ja nykyään on helpompi hakea kuin parikymmentä vuotta sitten. Asenteet on muuttuneet.
[/quote]

anteeksi, vahinkoalapeukku!

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:40"]Moni teinityttö on hormoonihuuruissa voi puhella mitä tahansa huomion vuoksi, masennus on sellainen trendijuttu johon moni hairahtuu ja monie julkkisnaisten vuoksi pinnalla. Pitää vain opettaa sietämään harmitusta. Hyvää olisi pitää taukoa myös netistä ja älykännyköistä yms, sen sijaan liikuntaa ja säännöllisempää päivärytmiä. Moni masentunut nuori on vain väsynyt, kasvavilla nuorilla on kova unentarve joka jää täyttymättä kun roikutaan kännyköissä. Olet hyvä äiti kun olet huolissaan, pärjäätte kyllä! Voimia!
[/quote]

et voi olla tosissasi. et tiedä masennuksesta mitäään

Kiitos vastauksista. Mua itkettää ihan valtavasti enkä voi ymmärtää miten sokea olen ollut. Mun rakas ihana lapseni jolla pitäisi olla kaikki hyvin onkin sisällään surullinen. Otan alkajaisiksi koulupsykologiin yhteyttä aion olla hänelle läsnä niin paljon kun voin. Harmittaa että teen töitä kolmessa vuorossa niin iltavuoro viikolla ei ehditä nähdä oikeastaan yhtään ja miehenikin on ulkomailla töissä. Ihanaa että tyttö kertoi, kamalaa että tuntee pahaa mieltä joka päivä.

Ap