Lue keskustelun säännöt.
synnytin viisi päivää sitten ja nyt masentaa
19.09.2015 |
Vauva on nyt parina yönä valvottanut kun itkee ilmeisesti ilmavaivojaan. Minua masentaa ja itkettää tämä asia. Olen jopa hieman etääntynyt vauvasta, ei siis ole samalla tavalla kiinnostusta kun aikaisemmin. Hoidan kyllä lapseni ja rakastan sitä ja olen itsekin huolissani näistä ajatuksistani. Pelkään myös satuttavani last ja koen itseni huonoksi äidikdi kun en pysty auttamaan toisen vaivoja. Onkohan minulla joku synnytyksen jälkeinen masennus?
Kommentit (37)
Tosiaan, kannattaako heti alkaa piehtaroimaan ja kehittelemään kaikkea negatiivista. Hoida hommasi ja odota rauhassa parantumista synnytyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin babyblues aiheutti todella masentuneen tunteen. En ollut yhtään oma itseni. Itkin vähän väliä. Kyseenalaistin itseäni yleensäkkin ihmisenä. Muistan miten itkin kun vauvan isä antoi hieman korviketta tuttipullosta kun vauva ei yksinkertaisesti rauhoittunut tissille ja itkin aivan kamalasti sitä, että olenpa huono äiti ja minua ei edes tarvita. Sitten se meni ykskaks ohitse. Kyllä se silloin pelotti, että milä vaivaa ja onko tämä nyt sitä oikeaa masennusta. Tsemppiä, asia korjaantuu kyllä, olipa babyblues tai vaikeampi tilanne!
Hyvä että kirjoitit asiasta!
Baby blues on eri asia kuin synnytyksen jälkeinen masennus, ja sen kokevat lähes kaikki äidit. Itsekin muistan itkeskelleeni synnytyksen jälkeen ja miehelle osasin vain kertoa että tuntuu vaan niin pahalta. Yritä olla tuntematta syyllisyyttä tunteistasi niin olosi paranee kyllä pian.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:34"]
Voisitko ottaa hieman omaa aikaa ja etäisyyttä? Menisit vaikka elokuviin tai ulos kahville? Hetkeksi ulkoistat itsesi siintä kotonta ihan vain omien ajatusten kanssa, se voisi auttaa myös. Oletko miehellesi puhunut tuntemuksistasi? Kannattaisi, vaikka se saattaisi tuntua alkuun vaikealta,voi helpottaa kun saa sanottua asiat ääneen. Tai omalle äidillesi/anopille?
[/quote]
Itsekin mietin tuota etäisyyden ottamista ja varmaan täytyy niin tehdä jos tämä ei tästä nyt helpota. Miehelle tai äidilleni en ole uskaltanut puhua. Olen vaan miehen nähden itkeskellyt ja kertonut että tunnen itseni huonoksi äidiksi kun en voi auttaa toista. Jotenkin tästä on tosi vaikea mennä puhumaan ilman että leimataan hulluksi masentuneeksi niin siksi halusin ensiksi purkaa tuntojani tänne. Neuvolan täti olisi maanantaina tulossa käymään mutta en tiedä uskallanko avata suutani. Ap
[/quote]
Ap, ota omia hetkiä ihan joka tapauksessa! On tärkeää, että elämä tuntuu sinustakin miellyttävältä.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:29"]
Mutta silti vaan meinaa masentaa vaikka isästä on suuri apu. ap
[/quote]
Synnytyksen jälkeen äidin hormonitoiminta on ihan sekaisin ja vaikuttaa myös mielialaan, kyllä se siitä.
Itse kerroin kyllä miehelle ihan avoimesti omista väsymyksen ja avuttomuuden tunteista, taisin soittaa äidilleni ja itkin puhelimessa nyt varmaan se synnytysmasennsu iski minuunkin. Äiti tsemppasi puhelimessa (asumme 300 km päässä toisistamme) ja komensi nukkumaan aina kun se on mahdollista. Yhdessä miehen kanssa opeteltiin vauvan hoitoa, kaikki uusi ottaa oaman aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse toiminut neuvolalääkärinä ollessani vielä lapseton, ja puhunut odottavien äitien kanssa babyl bluesista ja masennuksesta. Kun sitten sain oman lapsen, muistan kun synnärillä lapsen ollessa muutaman päivän vanha vollotin suihkussa ollessani pahaa oloani yli äyräiden. Siinä vollotuksen lomassa olin jollain tapaa voisko nyt sanoa "huvittunut", että "tässä se nyt on, mistä olen kertonut, mutten kokenut".
Synnytyksen jälkeinen babyblues on ihan normaalia, jos se pitkittyy niin sit vasta aletaan puhua masennuksesta. Helvetilliset hormonihuurut kyllä kun kaikki itkettää jne. Koita levätä päivällä, pikkuvauvat on sellaisia että ne valvoo kun niitä huvitaa ja jos se sattuu olemaan keskellä yötä niin raskatahan se on, oli hormoneita tai ei. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse itkeä vollotin kaiken mahdollisen takia kun keskimmäisen kanssa kotiuduttiin. Mies joutui lähtemään samana päivänä töihin kun tultiin sairaalasta ja ilta meni itkiessä miten olen huono äiti ja hylännyt esikoisen kun toinen söi iltapalaansa yksin minun kanniskellessa huutavaa vauvaa. Kerroin miehelle miten kamalalta minusta tuntuu, myös anopille asiasta mainitsin ja se auttoikin. Sain puhuttua ja huomasin,ettei ne asiat niin hullusti olleet mitä pään sisällä tuntui.
Olot oli ja meni parissa viikossa,babyblueshan se oli. Myös neuvolassa osasivat neuvoa ja tukea, kertaakaan en kokenut muiden taholta olevani epäonnistunut tai huono äiti, se oli vain oman hormoonimyrskyn aikaansaama tunnereaktio. Puhu rohkeasti tunteistasi ja pidä huoli,että saat levättyä. Olosi on parin viikon päästä jo ihan toisenlainen,toivottavasti ainankin :)
Mä heiluin ekat viisi päivää varmaan psykoosin rajalla ja sitten alkoi itkettää ja sitten yks kaks viikon kohdalla pää selkesi. Kätilö oli kirjannut "normaali synnytyksen jälkeinen herkistyminen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Baby blues. Ihan normaalia synnytyksen jälkeen. Joillakin tulee vain ensimmäisen lapsen kohdalla ja joillain (kuten mulla) jokaisen lapsen syntymän jälkeen. Kestää pari kolme viikkoa.
Itkua, naurua, masennuksen tunnetta, mitättömyyden tunnetta, vihaa, onnellisuutta, epävarmuutta,pelkoa selviämisestä vauvan kans... kaikkea mahollista ihanassa sekamelskassa. Ja siis todellakin voi pillahtaa itkuun ihan kummallisistakim asioista.
Kyllä se siitä. Sitä olotilaa/yunnemyrskyä ei kannata peitellä ja hävetä. Neuvolatäti kyllä ymmärtää tuomitsematta.
Vauvani on nyt 5 viikkoa..ekat 3 viikkoa meni samanlaisissa tunnelmissa kuin sulla..kaikki itketti..masensi..tuntu että koko elämä on pilalla. Yövalvomiset tuntui tosi raskaalta kun en ollut tottunut. Yhtenä yönä menin jopa huutamaan vauvalle :( miehelle itkin illat että kaikki on pilalla eikä musta oo tähän..tuntui että mulla ei oo mitään tunnesidettä vauvaan..neuvolassakin itkin.. no nyt pari viikkoa myöhemmin olen kuin eri ihminen..paljon piristyneempi..vauva on ihana vaikka masukipuinen onkin. Eli babybluesista oli kyse. Uskon että sulla sama juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:34"]
Voisitko ottaa hieman omaa aikaa ja etäisyyttä? Menisit vaikka elokuviin tai ulos kahville? Hetkeksi ulkoistat itsesi siintä kotonta ihan vain omien ajatusten kanssa, se voisi auttaa myös. Oletko miehellesi puhunut tuntemuksistasi? Kannattaisi, vaikka se saattaisi tuntua alkuun vaikealta,voi helpottaa kun saa sanottua asiat ääneen. Tai omalle äidillesi/anopille?
[/quote]
Itsekin mietin tuota etäisyyden ottamista ja varmaan täytyy niin tehdä jos tämä ei tästä nyt helpota. Miehelle tai äidilleni en ole uskaltanut puhua. Olen vaan miehen nähden itkeskellyt ja kertonut että tunnen itseni huonoksi äidiksi kun en voi auttaa toista. Jotenkin tästä on tosi vaikea mennä puhumaan ilman että leimataan hulluksi masentuneeksi niin siksi halusin ensiksi purkaa tuntojani tänne. Neuvolan täti olisi maanantaina tulossa käymään mutta en tiedä uskallanko avata suutani. Ap
[/quote]
Rohkeasti vaan avaat suusi neuvolan tädille :) Ihan normaalia tuo on ja on hyvä vähän jutella siitä ja saada tukea.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:28"]Kävin aptekista ostamassa jotain tippoja joissa on tuota maitohappobakteeria niin toivotaan että se nyt auttais. Ja onneksi on lapsen isä kuvioissa. Hän onkin parhain isä mitä voisi toivoa kun ottaa hyvin vastuuta vauvasta ja välillä oikeen pakottaa minut nukkumaan ja haluaa itse hoitaa vauvan. Ap
[/quote]
Ap meillä oli sama masuvaivojen kanssa, Cuplaton auttoi vähän ja kun kasvoi ja röyhi paremmin. On tuo iso elämänmuutos ja tunnevuoristorata kuuluu asiaan! Yrittäkää järjestää yöt niin että saat myös nukuttua. Meillä "hengenpelastaja" jaksamiselle oli korvikemaito, minäkin sain nukkua välillä. Vauva sai ainakin tarpeeksi ruokaa eikä nälkää itkenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:34"]
Voisitko ottaa hieman omaa aikaa ja etäisyyttä? Menisit vaikka elokuviin tai ulos kahville? Hetkeksi ulkoistat itsesi siintä kotonta ihan vain omien ajatusten kanssa, se voisi auttaa myös. Oletko miehellesi puhunut tuntemuksistasi? Kannattaisi, vaikka se saattaisi tuntua alkuun vaikealta,voi helpottaa kun saa sanottua asiat ääneen. Tai omalle äidillesi/anopille?
[/quote]
Itsekin mietin tuota etäisyyden ottamista ja varmaan täytyy niin tehdä jos tämä ei tästä nyt helpota. Miehelle tai äidilleni en ole uskaltanut puhua. Olen vaan miehen nähden itkeskellyt ja kertonut että tunnen itseni huonoksi äidiksi kun en voi auttaa toista. Jotenkin tästä on tosi vaikea mennä puhumaan ilman että leimataan hulluksi masentuneeksi niin siksi halusin ensiksi purkaa tuntojani tänne. Neuvolan täti olisi maanantaina tulossa käymään mutta en tiedä uskallanko avata suutani. Ap
[/quote]
Rohkeasti vain otat asian puheeksi ja kerrot rehellisesti, miltä tuntuu! Varmasti jokaisella äidillä on samanlaisia tuntemuksia vauvan synnyttyä, kun on kipeä, hormonihuuruissa, väsynyt eikä ymmärrä, miksi vauva milloinkin huutaa. Samoin avuton olo, kun mikään ei tunnu tepsivän huutoon, kuuluu kuvaan. Et ole yksin, eikä kukaan todellakaan ole ottamassa sinulta vauvaa pois tai pidä sinua huonona äitinä!
Kiitos näistä ihanista viesteit. Kylläpä helpotti mieltä kun kuulee etten ole ainoa joka kokee näin. <3 onneksi oma äitinikin asuu tuosss melko lähellä niin saan häneltäkin apua jos tilanne menee ihan sietämättömäksi. Täytyy siis vaan toivoa että tämä tästä helpottaa. Ap
Anteeksi kirjoitusvirheet. En kunnolla hallitse tätä tablettia. Ap
Minä aloin 4 päivä synnytyksestä itkemään kun otin vahingossa liian ison kulhon kaapista... Tunteet heittivät kyllä aika vuoristorataa jonkin aikaa. Käsittääkseni on normaalia ja kätilö minulle synnärillä siitä sanoi että voi tapahtua. Se valvominen myös vaikuttaa, pystyisikö miehesi hoitamaan lasta jonkin aikaa että saat otettua vaikka kunnon päiväunet rauhassa?
Jos tilanne ei tasaannu parin viikon päästä alkaisin huolestumaan enemmän, uskoisin että näin pian synnytyksen jälkeen on kyse tuosta hormonien heitosta. Puhu ihmeessä sille neuvolan tädille, he ovat aivan satavarmasti törmänneet vastaavaan!