En ole puhunut kenellekään tänään

Mene kauppaan ja juttele kassan kanssa.

Helou. Mitä sulle kuuluu?

En minäkään. Ihan tavallinen päivä.

Vastasin yhteen whatsapp-viestiin, jossa minulta pyydettiin palvelusta. Tein sen. Ei muuten kysellä.

Lähden illalla yksin baariin. On tuttuja, mutta ei ketään seuraksi minnekään. Toivomme baarissa on muita.

Hanki koira tai vauva minkä kanssa ulkoilla. Yhtäkkiä kaikki änkee juttusille.

Mä enn ole vuoteen tavannut ihmisiä. Vuosi sittten olin kesätötöissä. Eritttäin raakaaa kidutustani koko elämä.

Vierailija kirjoitti:

Mä enn ole vuoteen tavannut ihmisiä. Vuosi sittten olin kesätötöissä. Eritttäin raakaaa kidutustani koko elämä.

Niii pitkään kun henki virtaaa ja veri niiin...

Minäpäs en ole puhunut 2 päivään.

Minä en ole puhunut kenellekään viikkoon. Viikko sitten vaihdoin muutaman sanan naapurin kanssa kun kauppareissulla kohdattiin. Olen yksinasuva leski, eläkeläinen, eikä yksinäisyys minua haittaa. Viihdyn hyvin yksin. En myöskään kaupassa juutu kassan kanssa juttelemaan, vaan käytän itsepalvelukassaa.

Ja silti olen ihan normaali, minulla on ystäviä (tosin ei ihan lähietäisyydellä) ja käytän ahkerasti somea. Joku Punaisen Ristin ystäväpalvelun hommaama ”ystävä” olisi minulle kauhistus.

Vierailija kirjoitti:

Mene kauppaan ja juttele kassan kanssa.

Hirveetä sanoa näin, koska itsekin yksinäisenä ymmärrän juttuseuran tarpeen mutta aspana voin sanoa että on aika kauheaa välillä joutua pakosta juttelemaan yksinäisten asiakkaiden kanssa ja olemaan vähän psykologinakin. Ehkä se on kauheaa juuri siksi että itsekin olen yksinäinen. Se juttelu palvelvee aina asiakasta eikä minua. Tuntuu että mun rooli on antaa antaa ja antaa muille ihmisille ja omat tarpeet ja kaipuu sivuutetaan.

Tulin juuri äsken töistä kotiin ja oikein odotan, että saan olla jossakin välissä hetken ihan hiljaa. Kun on työ, jossa joutuu olemaan sosiaalinen koko ajan ja kaupassakin tulee tietenkin tuttuja vastaan + kotona on perhe, niin välillä tuntuu, että vain nukkuessa saa olla hiljaa. No eipä mitään hätää, tykkään työstäni hyvin paljon ja kun naapuri tuli kaupassa vastaan, niin hänenkin kanssa oli tosi mukava jutella. Kotona mies tekee etätöitä ja hänellä on välillä mahdoton puheripuli, sekä sitten on tietenkin lapset, joiden kanssa on aina kiva jutella, joten en valita.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole puhunut kenellekään viikkoon. Viikko sitten vaihdoin muutaman sanan naapurin kanssa kun kauppareissulla kohdattiin. Olen yksinasuva leski, eläkeläinen, eikä yksinäisyys minua haittaa. Viihdyn hyvin yksin. En myöskään kaupassa juutu kassan kanssa juttelemaan, vaan käytän itsepalvelukassaa.

Ja silti olen ihan normaali, minulla on ystäviä (tosin ei ihan lähietäisyydellä) ja käytän ahkerasti somea. Joku Punaisen Ristin ystäväpalvelun hommaama ”ystävä” olisi minulle kauhistus.

Olisitko tyytyväinen tilanteeseen jos se ei olisi valintasi? Niin. Siinä on iso ero.

Ihan tavallista että useita päiviä kun en puhu kenellekkään. Päivää sanomista kassahenkilölle en laske puhumiseksi.

Miksi ette puhu? Oma valinta. Ei pidä valittaa jos itse tuppisuuna torjuu ihmiset läheltään.

Odotetaan että jonkun nyt vaan pitää tulla ja tehdä kaikki hyväksi kun minä ressu kärsin näin.

Jos ei omaa sosiaalisia taitoja niitä voi opetella ja pitääkin, jos haluaa seuraa saada. Ei kukaan halua eikä uskallakaan lähestyä ihmistä joka mulkoilee jo valmiiksi että pysy kaukana ja tekee selväksi että mulle et sitten puhu.

Itsesäälissä on kai sitten kiva kieriskellä. Huvinsa kullakin.

Ei siinä auta kuin mennä ulos ihmisten ilmoille. Mulle tulee aina parempi olo kun lähden ulos jonnekin, jos tunnen olevani yksin. Baariinkin voi mennä yksin ja ehkä jopa voi löytää juttuseuraa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette puhu? Oma valinta. Ei pidä valittaa jos itse tuppisuuna torjuu ihmiset läheltään.

Odotetaan että jonkun nyt vaan pitää tulla ja tehdä kaikki hyväksi kun minä ressu kärsin näin.

Jos ei omaa sosiaalisia taitoja niitä voi opetella ja pitääkin, jos haluaa seuraa saada. Ei kukaan halua eikä uskallakaan lähestyä ihmistä joka mulkoilee jo valmiiksi että pysy kaukana ja tekee selväksi että mulle et sitten puhu.

Itsesäälissä on kai sitten kiva kieriskellä. Huvinsa kullakin.

.

Huokaus. - Puhun kyllä. Mutta haluaisin puhua muutakin kuin enemmän ja vähemmän väkinäsitä small talkia. Puhumien on vähän tylsää, jos vaistoan että minun on itse koko ajan yritettävä pitää juttua yllä kun huomaan että toinen ei jaksa innostua. Miksi jatkaa tuolloin itsekään. En minä  nyt n-in paljon rakasta omian juttujani saati tykkää kuulla omaa ääntäni.

Voin onnekseni ja ilokseni vielä soittaa jollekulle kaverilleni tai ystävälleni mutta kaipaan sitä, että voisin kasvokkain kohdata ja nähdä. Kaipaan saada sitä, että kuulla toisen äänen yhdistettynä ne eleisiin ja ilmeisiin, jolla hän kertoo, että hänkin haluaa jotain saman tapaista minusta tai minulta. Sanalla sanoen kaipaan vastavuoroisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene kauppaan ja juttele kassan kanssa.

Hirveetä sanoa näin, koska itsekin yksinäisenä ymmärrän juttuseuran tarpeen mutta aspana voin sanoa että on aika kauheaa välillä joutua pakosta juttelemaan yksinäisten asiakkaiden kanssa ja olemaan vähän psykologinakin. Ehkä se on kauheaa juuri siksi että itsekin olen yksinäinen. Se juttelu palvelvee aina asiakasta eikä minua. Tuntuu että mun rooli on antaa antaa ja antaa muille ihmisille ja omat tarpeet ja kaipuu sivuutetaan.

Minäkin olen asiakaspalvelussa ja en koe ollenkaan ikävänä tai pakkona sitä, että juttelen asiakkaiden kanssa. Ja kun oppii tuntemaan asiakkaat, niin keskustelusta tulee oikein hyvää. En ole itse yksinäinen ollenkaan ja tykkään jutella, mutta viihdyn hyvin myös yksin. Olen aina viihtynyt.

En mäkään tuskin edes uskaltaisin mutta tämä on mun elämää aina

En ole puhunut koko tällä viikolla kenellekään. En edes tervehtinyt kaupan kassalla. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette puhu? Oma valinta. Ei pidä valittaa jos itse tuppisuuna torjuu ihmiset läheltään.

Odotetaan että jonkun nyt vaan pitää tulla ja tehdä kaikki hyväksi kun minä ressu kärsin näin.

Jos ei omaa sosiaalisia taitoja niitä voi opetella ja pitääkin, jos haluaa seuraa saada. Ei kukaan halua eikä uskallakaan lähestyä ihmistä joka mulkoilee jo valmiiksi että pysy kaukana ja tekee selväksi että mulle et sitten puhu.

Itsesäälissä on kai sitten kiva kieriskellä. Huvinsa kullakin.

Parempi olla puhumatta kuin puhua sinun kalaisellesi ihmiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette puhu? Oma valinta. Ei pidä valittaa jos itse tuppisuuna torjuu ihmiset läheltään.

Odotetaan että jonkun nyt vaan pitää tulla ja tehdä kaikki hyväksi kun minä ressu kärsin näin.

Jos ei omaa sosiaalisia taitoja niitä voi opetella ja pitääkin, jos haluaa seuraa saada. Ei kukaan halua eikä uskallakaan lähestyä ihmistä joka mulkoilee jo valmiiksi että pysy kaukana ja tekee selväksi että mulle et sitten puhu.

Itsesäälissä on kai sitten kiva kieriskellä. Huvinsa kullakin.

Sinusta on sitten kiva haukkua ihmisiä, jotka eivät ole yhtä täydellisiä kuin sinä kuvittelet olevasi. Huvinsa tosiaan kullakin.