Tiedättekö mitenkä pahalta tuntuu kun puoliso ostelee kaikkea itselleen ja matkustelee?
Huomaan että alan tuntea katkeruutta, kateutta, ärsyynnyn, olen kuin hiljaa kytevä tuli joka kohta leimahtaa. Eihän tästä tilanteesta voi kait syyttää ketään. Sairastuin vakavasti vuosia sitten, kaikki säästössä olevat rahani kuluivat. Nykyiset tuloni eivät riitä kaikkiin lääke tms. kuluihin. Mies maksaa osan ja "lainaan" vanhemmiltani rahaa jos on enemmän lääkärikuluja. Tosi kiva tilanne aikuiselle ihmiselle!
Jotta voisin edes kerran päästä johonkin muualle, eri maisemiin kodistani se vaatisi paljon erityisjärjestelyjä, avustajia ja rahaa. Olisi mahdollista mutta ei kuitenkaan kun rahaa ei ole. Niinpä makaan sängyssä ja katselen ikkunasta ulos vuodesta toiseen. Mies on hyvätuloinen, hommailee itselleen kaikkea kivaa ja reissaa yksin taikka kavereidensa kanssa. Ja se on alkanut tuntua niin ikävältä. Ennen ajattelin että hyvä kun toinen saa elää ja tehdä mukavia juttuja. Mutta nyt en enää pysty iloitsemaan toisen tekemisistä. Kun kuulenkin jostain uudesta reissusta mitä mies suunnittelee niin tunnen lähes vihaa. Yritän peittää tunteeni. Itken sitten kun olen yksin kotona. En voi puolisoani alkaa syyllistämään.
Voiko tämmöisellä elämällä olla mitään merkitystä, pitäisikö erota suosiolla?
Kommentit (31)
Pakko olla trolli.
"Paska tuuri kun sairastuin"
"En ole sairas, mutta..."
Koittaisit edes päättää oletko sairas vai et, olisi tarina paljon uskottavampi.
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla trolli.
"Paska tuuri kun sairastuin"
"En ole sairas, mutta..."Koittaisit edes päättää oletko sairas vai et, olisi tarina paljon uskottavampi.
Olisko vaikka joku toinen vastaaja tuo toinen.
Mies pääsee kyllä arkisinkin harrastuksiinsa, käy töissä tms. vaikka toki kotona autteleekin minua. Mulla on myös avustajat jotka pyörittävät taloutta ja auttavat. Jos eroaisimme niin auvustajille tulisi enemmän tunteja, jossain toisessa osoitteessa asuminen onnistuisi niin. Olen joskus ottanut puheeksi puolisoni kanssa sen että ymmärrän täysin jos hän ei enää jaksa, halua elää tämmöistä elämää kanssani. Mutta toistaiseksi on halunnut olla yhdessä. Tämä sairauteni on minulle vaikeampi asia sietää kuin hänelle. Itse joudun eropäätöksen tekemään, se on selvä asia. Olemme olleet hyvin kauan aikaa yhdessä, kokeneet kaikenlaista. Siksi eroaminen ei olisi mikään helppo juttu. Mutta mitenkä kestän näitä ikäviä tunteita joita on alkanut tulemaan, se onkin sitten eri juttu! ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä tällaiset "pariskunnat", itselle olisi täysin itsestäänselvää että parempituloinen auttaa heikompituloista. Ja yhdessä tehdään toisia auttaen.
Jos toinen on täysin autettava, mielestäsi terveempi osapuoli ei tarvitse hengähdystaukoa? Tilanne on varmasti raskas molemmille, mutta se ei tarkoita että toisen pitäisi olla 24/7 paikalla. Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta tulee pitää kiinni.
Olen seurannut sivusta, miten tuttavani on sidottu kotiin toisen hoitamiselle. Hätäisesti pääsee muutamaksi tunniksi omille asioille tai tapaamaan ystäviään, mutta yön yli ei pääse mihinkään, mikä on sääli. On henkisesti todella väsynyt ja kuormittunut.
Toki tarvitsee lomaa, ap:n tekstistä sai käsityksen etteivät juurikaan vietä aikaa keskenään tai edes puhu asioista avoimesti kun eivät edes raha-asioista uskalla puhua avoimesti.
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla trolli.
"Paska tuuri kun sairastuin"
"En ole sairas, mutta..."Koittaisit edes päättää oletko sairas vai et, olisi tarina paljon uskottavampi.
Eihän tuo ”en ole sairas, mutta…”-tyyppi ollut AP, tietenkään!
Näethän sen jo ensimmäisistä sanoista, joita itse lainasit.
Ero ei tuo sulle terveytyä eikä elämääsi takaisin
Vierailija kirjoitti:
Ero ei tuo sulle terveytyä eikä elämääsi takaisin
Tuo on totta. Mutta mielenterveyden se voi pelastaa.
Kuulostaa vähän oudolta. Itse kun sairastuin ja tietysti masennuin ja sanoin miehelle ettei tarvi minun sairauteen lopettaa omaa elämäänsä niin mies sanoi että yhdessä ollaan niin hyvässä kuin pahassakin eikä rakkaus lopu ongelmiin jos se on oikeaa. Mies auttaa minua ja yhdessä käydään harrastamassa niinkuin ennenkin vaikka minä en tietenkään pysty samoihin suorituksiin kuin ennen mutta mies tekee ne asiat mihin minä en kykene
Tuossa tilanteessa ap tekisin vanhanaikaiset eli ottaisin kynän ja paperin käteen (tai näpyttelisin kännykällä/koneella) ja miettisin ihan konkreettisesti mitä saan suhteesta. Ne perinteiset plussat ja miinukset. Minä juuri SINÄ saat suhteesta, ei mitä mies saa suhteesta. "Ollaan oltu yhdessä 30v ja meillä on paljon kauniita muistoja" ei ole sitten mikään plussa koska se on menneisyyttä eikä sillä ole vaikutusta tulevaisuuden tyytyväisyyteesi. Se on ns. uponnut kustannus, tapahtuma joka on jo tapahtunut mutta jonka perusteella ei kannata arvottaa tulevaisuuden päätöksiä.
Eli mitä hyvää ja toisaalta pahaa SINÄ saat elämääsi nyt ja tulevaisuudessa siitä että jatkat miehesi kanssa. Mitä saisit tilalle jos eroaisitte. Ja sitten kun katsot näitä listoja niin teet päätöksen mikä on sinulle hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa ap tekisin vanhanaikaiset eli ottaisin kynän ja paperin käteen (tai näpyttelisin kännykällä/koneella) ja miettisin ihan konkreettisesti mitä saan suhteesta. Ne perinteiset plussat ja miinukset. Minä juuri SINÄ saat suhteesta, ei mitä mies saa suhteesta. "Ollaan oltu yhdessä 30v ja meillä on paljon kauniita muistoja" ei ole sitten mikään plussa koska se on menneisyyttä eikä sillä ole vaikutusta tulevaisuuden tyytyväisyyteesi. Se on ns. uponnut kustannus, tapahtuma joka on jo tapahtunut mutta jonka perusteella ei kannata arvottaa tulevaisuuden päätöksiä.
Eli mitä hyvää ja toisaalta pahaa SINÄ saat elämääsi nyt ja tulevaisuudessa siitä että jatkat miehesi kanssa. Mitä saisit tilalle jos eroaisitte. Ja sitten kun katsot näitä listoja niin teet päätöksen mikä on sinulle hyväksi.
Kiitos vinkistä, ehkä tekisikin hyvää pohtia asioita etenkin itseni kannalta. ap
Tässä sen näkee kuinka mies pysyy rinnalla vaikka vaimo sairastuu. Naiset kyllä lähtevät heti kun mies sairastuu.
Oletitko että miehesi lopettaa elämisen kun sinä et voi elää?