Miten kohdella masentunutta teiniä kotona?

Pääsisitköhän mukaan teinin vastaanottokäynnille tai saisitko varattua itsellesi oman ajan?

Nuorta ei voi pakata kuplamuoviin, eikä koko perhe voi tanssia hänen pillinsä mukaan. Käytökselle on asetettava rajat. Toisaalta on ymmärrettävä, että masennus on sairaus siinä missä mikä hyvänsä muukin, eikä sairaalta voi vaatia täysin samaa kuin terveeltä. Voimia tasapainotteluun, ja pitäkää te terveet huoli myös itsestänne!

2 jatkaa: Masennukseen liittyvät sellaiset kielteiset tunteet, kuten epätoivo ja arvottomuuden kokemus, vaikka niille ei edes olisi mitään järjellistä syytä. Ei siis kannata antaa itsestään välinpitämätöntä kuvaa vaan päin vastoin tuoda toistuvasti ilmi, että teini on teille rakas ja tärkeä. Mutta kuten sanoin, se ei tarkoita eikä saa tarkoittaa sitä, että teini voisi pompotella koko perhettä. Rajoja ja rakkautta.

Osta levy suklaata

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 14:03"]

 Mutta kuten sanoin, se ei tarkoita eikä saa tarkoittaa sitä, että teini voisi pompotella koko perhettä.

[/quote]

Tuohan se ongelma juuri on, kun pelkää, että tilanne kriisiytyy liiaksi. Tasapainon löytäminen on todella hankalaa.

Itse olin vaikeasti masentunut teininä.

Tärkeintä on olla läsnä. Teinin on hyvä tietää että olette olemassa häntä varten, mitä hän ikinä tarvitseekaan. Toki se vaikuttaa koko perheeseen ja ymmärrän tuon pelossa elämisen, mutta tuki ja rakkaus on tärkeintä, niillä auttaa jo paljon.

Aika on toinen juttu. Paraneminen vie aikaa. Toivottavasti hän käy luotettavassa paikassa keskustelemassa ja ehkä voisitte mennä joskus mukaan? 

No voinet ensiksi katsoa peiliin, eli miksi teinisi on masentunut ja oireileva? No, ani harvoissa tapauksissa saattaa olla ilman kotinsa tarjoamaa runsasta myötävaikutustakin siinä jamassa, mutta noin yleensä koskaan ei. Siitä on hyvä lähteä. Ja vaikka ongelma piilisi koulussa esimerkiksi kiusaamisen muodossa, eikä niinkään kotona, niin oletko leijonana puolustanut lastasi ja yrittänyt parantaa tilannetta, asettua hänen nahkoihinsa kaikin tavoin? Sitten lähdet siitä että lapsi ja hänen tulevaisuutensa on vielä hyvin pitkälti sinun vastuullasi, ja teet kaikkesi tilanteen eteen. Semmosta. Ei niitä masentuneita lapsia tipahda syystaivaalta sinne kotiin täydellisten vanhempien riesoiksi, vaan kyllä ne jotenkin tehtiin ja tuotettiin sinne, eiks niin. Ja se nyt viimeistään masentaa jos kukaan ei pysähdy ja yritä oikeasti tukea, kuunnella ja ymmärtää, mutta kaipa se on monellekin nuorelle ja aikuisellekin ihan liian tuttua, edelleenkin.

Itse masentuunena teininä haluaisin vanhempien läsnäoloa, että joku kuuntelee ja olisi aidosti kiinnostunut minusta ja asioistani. Yhdessä olisi kiva tehdä myös asioita.. esim äiti-tytär päivä, shoppailua, leffaa, ulos syömään. Yms.. jotain edes.

Ps. Mun vanhemmat ovat kotona, mutta ei läsnä. Emme ole koskaan tehneet yhdessä mitään. Olen aina omassa huoneessa, eikä kukaan häiritse minua. Paitsi äitini joskus "siivoaa" Eli siis penkoo tavaroitani ja lukee päiväkirjaani. Minusta tuntuu etten tunne edes vanhempiani ollenkaan.. Vanhempani ovat ns. korkeakoulutettuja ja heitä ei kiinnosta kuin oma napa.. En haluaisi olla päivääkään enää täällä. T.14v

10, tosi ikävää sun tilanne kotona. En osaa sanoa muuta, kuin että anna vanhempien olla ja etsi ilo elämääsi muualta. Se voi nyt tuntua lattealta ja kaukaiselta ajatukselta, mutta ihan oikeasti asiat paranevat kun kasvat ja kaverit, opiskelu yms. täyttävät elämän. Murrosikä on oikeasti lähes kaikille tosi raskasta aikaa ja toivon, että tulet toisesta päästä ulos vahvana ja itsenäisenä yksilönä, jonka tyytyväisyys ja onni ei ole kiinni kenestäkään muusta ihmisestä. There is a light at the end of the tunnel.

Kuten jo sanottu ole läsnä, mutta älä kuitenkaan ruoki sitä sairautta liiallisella paapomisella (passivoi entisestään). Kotona pitää saada osoittaa tunteensa, mutta silti pitää olla jotkut rajat mihin asti muu perhe voi taipua. Masennus on tosi inha juttu. Meillä masentunut teini saa olla enimmäkseen yksikseen jos tahtoo ja koetan osoittaa, että rakastan häntä hirveästi ja hänellä on väliä, mutta pidän kuitenkin kiinni esim. siitä että teini saa edes pari kertaa viikossa vaikka koiran ulkoilutettua tai muuten edes hetkeksi lähdettyä ulkoilmaan eikä vain jumitu sinne huoneeseensa. Enkä hyväksy sitä, että vittuilee ja tiuskii sisaruksilleen ja teini osallistuu siivoukseen yms. kuten muutkin lapset.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 15:32"]10, tosi ikävää sun tilanne kotona. En osaa sanoa muuta, kuin että anna vanhempien olla ja etsi ilo elämääsi muualta. Se voi nyt tuntua lattealta ja kaukaiselta ajatukselta, mutta ihan oikeasti asiat paranevat kun kasvat ja kaverit, opiskelu yms. täyttävät elämän. Murrosikä on oikeasti lähes kaikille tosi raskasta aikaa ja toivon, että tulet toisesta päästä ulos vahvana ja itsenäisenä yksilönä, jonka tyytyväisyys ja onni ei ole kiinni kenestäkään muusta ihmisestä. There is a light at the end of the tunnel.
[/quote]

Kiitos. Tuntuu vaan niin pitkältä ajalta.. minulla on kyllä paljon kavereita kenen kanssa olen. Ja saan tehdä mitä tahdon, ketään ei oikeestaan edes kiinnosta mitä teen.

ÖÖÖÖööö...kaikki teinit on masentuneita!!!Kaikilla teineillä on todlla hankalaa ja rankaa ja se jatkuu tonne parikymppiseen...Et jos vaikka sanot sille että vittu sun kattos alla ei kukaan rupee pitään perhettä vankina ja ahdingossa?

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 15:41"]ÖÖÖÖööö...kaikki teinit on masentuneita!!!Kaikilla teineillä on todlla hankalaa ja rankaa ja se jatkuu tonne parikymppiseen...Et jos vaikka sanot sille että vittu sun kattos alla ei kukaan rupee pitään perhettä vankina ja ahdingossa?
[/quote]
Mene helvettiin trollaamasta.

10, hyvä että jaksat olla kavereiden kanssa, se vie jo pitkälle. Olet just siinä välissä, et enää lapsi mutta silti kaukana aikuisesta. Jos susta tuntuu ettei kukaan ole kiinnostunut sun asioista, ole itse kiinnostunut. Loppupeleissa muutenkin jokainen on ihan itse vastuussa elämästään ja mitä sillä tekee. Monet sun ikäiset kipuilee, kun vanhemmat on ylisuojelevia eikä anna tilaa. Hyvin se menee, ihan varmasti!

10, voi sinua <3 Onneksi sinulla on kuitenkin ystäviä. Onko sinulla ketään turvallista tuttua aikuista jonka kanssa voit jutella ja olla. *iso halaus*

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 15:46"]10, voi sinua <3 Onneksi sinulla on kuitenkin ystäviä. Onko sinulla ketään turvallista tuttua aikuista jonka kanssa voit jutella ja olla. *iso halaus*
[/quote]

Käyn koulukuraattorilla, kun jäin kiinni juomisesta ja tupakoinnista, kouluaikana. Ei oikeestaan ketään muuta. Kai se on vaan hyväksyttävä, etten saa sellaista suhdetta vanhempiini kun haluisin

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 15:38"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 15:32"]10, tosi ikävää sun tilanne kotona. En osaa sanoa muuta, kuin että anna vanhempien olla ja etsi ilo elämääsi muualta. Se voi nyt tuntua lattealta ja kaukaiselta ajatukselta, mutta ihan oikeasti asiat paranevat kun kasvat ja kaverit, opiskelu yms. täyttävät elämän. Murrosikä on oikeasti lähes kaikille tosi raskasta aikaa ja toivon, että tulet toisesta päästä ulos vahvana ja itsenäisenä yksilönä, jonka tyytyväisyys ja onni ei ole kiinni kenestäkään muusta ihmisestä. There is a light at the end of the tunnel. [/quote] Kiitos. Tuntuu vaan niin pitkältä ajalta.. minulla on kyllä paljon kavereita kenen kanssa olen. Ja saan tehdä mitä tahdon, ketään ei oikeestaan edes kiinnosta mitä teen.

[/quote]

Ikävää, että sulla on tuollaiset vanhemmat, olisit ansainnut paremmat! Onneksi sulla on kavereita ja oletkin heidän kanssaan, omani lähinnä on huoneessaan, eikä poistu sieltä kuin vessaan ja keittiöön :(.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 15:41"]ÖÖÖÖööö...kaikki teinit on masentuneita!!!Kaikilla teineillä on todlla hankalaa ja rankaa ja se jatkuu tonne parikymppiseen...Et jos vaikka sanot sille että vittu sun kattos alla ei kukaan rupee pitään perhettä vankina ja ahdingossa? [/quote] Mene helvettiin trollaamasta.

[/quote]

Ja sääkö väität että teineillä ei oo ihan noin luonnostaan todella hankalaa ja kaikki kaatuu päälle ihan pienimmästäkin?Se kuuluu siihen ihmisen kasvamiseen mutta jotkut idioottivanhemmat antavat näiden teinien ruveta määräämään koko huushollia ja sitten niistä tulee niitä karmeita nuoria aikuisia jotka kuvittelevat olevansa maailman napoja..

Hienoa kun annatte teinin pyörittää taloanne!Masentunu..prr..

Just tuli ohjelmaa jostain britti "teinistä" eli oliko 19 vuotias..asu kotonansa ja oli keksiny että ei haluakkaan olla poika vaan tyttö..rupesi käyttään ponnareita ja pinnejä ja pyysi äitiään kutsumaan itseään tytön nimellä..äiti ei suostunu vaan sano että tää jätkä on aina ollu vähä huomionkipee..se poika suunnitteli jo sukupuolenvaihdos leikkausta kun sitten tää hepuli meni ohi ja huomasi ettei halunnutkaan olla tyttö ja otti pinnit pois..Että näin loogisia on teinit masennuksiensa ja muiden kanssa!

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 16:06"][quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 15:38"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 15:32"]10, tosi ikävää sun tilanne kotona. En osaa sanoa muuta, kuin että anna vanhempien olla ja etsi ilo elämääsi muualta. Se voi nyt tuntua lattealta ja kaukaiselta ajatukselta, mutta ihan oikeasti asiat paranevat kun kasvat ja kaverit, opiskelu yms. täyttävät elämän. Murrosikä on oikeasti lähes kaikille tosi raskasta aikaa ja toivon, että tulet toisesta päästä ulos vahvana ja itsenäisenä yksilönä, jonka tyytyväisyys ja onni ei ole kiinni kenestäkään muusta ihmisestä. There is a light at the end of the tunnel. [/quote] Kiitos. Tuntuu vaan niin pitkältä ajalta.. minulla on kyllä paljon kavereita kenen kanssa olen. Ja saan tehdä mitä tahdon, ketään ei oikeestaan edes kiinnosta mitä teen.

[/quote]

Ikävää, että sulla on tuollaiset vanhemmat, olisit ansainnut paremmat! Onneksi sulla on kavereita ja oletkin heidän kanssaan, omani lähinnä on huoneessaan, eikä poistu sieltä kuin vessaan ja keittiöön :(.
[/quote] teettekö yhdessä mitään? Joskus se lähteminen on hankalaa ja ei haluais tehdä mitää, sit kun lähtee niin tulee parempi mieli ja sit on iloinen vaikka lähti. Kokeile ees pakottaa vaikka kauppareissulle mukaan, luulen että tulis parempi mieli. T. 14v

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 16:06"][quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 15:38"] [quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 15:32"]10, tosi ikävää sun tilanne kotona. En osaa sanoa muuta, kuin että anna vanhempien olla ja etsi ilo elämääsi muualta. Se voi nyt tuntua lattealta ja kaukaiselta ajatukselta, mutta ihan oikeasti asiat paranevat kun kasvat ja kaverit, opiskelu yms. täyttävät elämän. Murrosikä on oikeasti lähes kaikille tosi raskasta aikaa ja toivon, että tulet toisesta päästä ulos vahvana ja itsenäisenä yksilönä, jonka tyytyväisyys ja onni ei ole kiinni kenestäkään muusta ihmisestä. There is a light at the end of the tunnel. [/quote] Kiitos. Tuntuu vaan niin pitkältä ajalta.. minulla on kyllä paljon kavereita kenen kanssa olen. Ja saan tehdä mitä tahdon, ketään ei oikeestaan edes kiinnosta mitä teen. [/quote] Ikävää, että sulla on tuollaiset vanhemmat, olisit ansainnut paremmat! Onneksi sulla on kavereita ja oletkin heidän kanssaan, omani lähinnä on huoneessaan, eikä poistu sieltä kuin vessaan ja keittiöön :(. [/quote] teettekö yhdessä mitään? Joskus se lähteminen on hankalaa ja ei haluais tehdä mitää, sit kun lähtee niin tulee parempi mieli ja sit on iloinen vaikka lähti. Kokeile ees pakottaa vaikka kauppareissulle mukaan, luulen että tulis parempi mieli. T. 14v

[/quote]

No, kauppareissulle tuota ei saa, ja hyvä niin :), mutta joo, kyllä hän tykkää tehdä yhdessä jotain, mutta se lähtemisen vaikeus on nyt todella hankalaa. Katsotaan leffoja yhdessä tms ja jutellaan paljon. Ulos lähteminen vaatii järjettömiä ponnistuksia.

Kilahtelee ihan mitättömistä syistä, ja kaikkeen on syynä aina joku muu.

Kiitos kokemuksistasi ja erittäin hyvää tulevaa elämää sinulle!!!