Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua 7-vuotiaan lapsen kanssa
18.09.2015 |
Hei
MInulla on 2 lasta, ihan pieni ja ekaluokkalainen, Muutimme ennen koulunalkua uudelle paikkkakunnalle "unelmien kotiin" ja tarkoituksena tässä oli se että lapsemme saavat käydä koulunsa samassa pitäjässä kokonaisuudessaan,
Tyttäreni on erittäin hyväkäytöksinen lapsi ja ollut aina hyvin auttavainen ja kiltti tyttö. Nyt hän on muuttunut. Ihmeellisiä raivokohtauksia kotona jos pyydän tekemään yhtään mitään, jos en salli kaverille menoa niin voi alkaa hirveä tulva itkuisia puheluita koulun jälkeen ett' määää haluuuuun mennnääääää, byäää.
Lisäksi hän huutaa, kovaa, niin kovaa että pienempi sisarus pelästyy. huudon syynä voi olla se että voisitko käydä likaiset vaatteesi huoneestasi ja viedä pyykkiin ((hän jemmaa niitä huoneeseensa kun ei viitsi viedä iltaisin kellariin asti) tai voisitko siivota pienet barbimhilut ja hepenet olohuoneen lattialta ettei vauvaikäinen sisarus pistä niitä poskeensa ja tukehdu. tässä muutama viimepäivän syy näihin raivokohtauksiin.
Kun puhun siitä että pyydän tekemään jotain, on kyseessä ihan pieniä asioita kuten vietkö roskat tms. joita hän on ennenkin tehnyt.
Hankalimmaksi on osoitttautunut se että nyt kun hän on "jo" ekaluokkalainen, hän ajattelee että vapaus kulke avalvoa ja mennä ja tehtdä olisi jotenkin eksponentaalisesti kasvanut, "koska kaikki muutkin saa". olen tooki vapauttanut tiettyjä oikeuksia kuten sen että saman kadun varrella asuvan naapurin kanssa saa mennä leikkimään puolin ja toisin jos on lupa ja muuta pientä. Asuinalue on vielä niin vieras meille kaikille etten uskalla antaa mennä kovin pitkälle ihan vielä.
mikä tällaisessa käytöksen muutoksessa voi olla taustalla, koulussa on kavereita ja on mieleinen harrastus (itse valitsema) jonka tosin senkin uhkasi halyavansa lopettaa koska ei päässyt kaverille 30min ennen treenrihin lähtöä.
Apua
Väsynyt äiti.
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 16:28"]
Napanuoran katkaisu = itsenäistyminen tekee kipeetä, kun ei ole oikein sanoja kertoa, miltä tuntuu. Olo on ristiriitainen, toisaalta on kova halu olla iso koululainen, mutta toisaalta taas vielä äidin pieni tyttö. Kun ei oikein itsekään tiedä, mikä vaivaa ja mitä haluaa, niin se sitten purkautuu huutoon ja raivoon. Oletko kokeillut kotona ottaa tuon pieni raivottar tiukasti turvalliseen syliin ja antaa hänen olle hetken ihan pikkuinen. Se raivokin tyyntyy aika pian. Isosisko voi olla myös mustasukkainen pikkuvauvalle, joka saa enemmän huomiota kuin hän itse.
[/quote]
Näin minä tänäänkin tein. Ja se auttoi parhaiten^^ niinkuin aina.
Olen vain hieman väsynyt kun näin purkauduin tänne tänään, nyt on jo melkein kuukauden ollut lähes päivittäisiä nämä raivonpurkaukset kotona.
Väsynyt äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 15:03"]
Huonoa käytöstä ei ole suvaittu koskaan... Ei kuulosta hyvältä. Mitäpä jos antaisit lapsen näyttää tunteensa ihan kunnolla sydämensä pohjasta edes kerran, kun niitä suuria tunteita selvästikin on.. Ei tunteiden tukahduttaminen ja käytöksen- hyvän tai huonon, kontrollointi ja kieltäminen hyvästä voi olla, vaikka ajatuksesi varmasti on hyvä. 7 vuotiaan pitää saada suuttua ja huutaa, raivotakin, siinähän hän tutustuu omaan vihaansa ja siihen miten pettymyksen tullessa tuntee ja miten käyttäytyy. Huutaminen ja raivoaminen ovat nekin tunteita vain joita on syy ja oikeus kokea, lyömistä tai käsiksi käymistä taas ei koskaan.
[/quote]
Se että tuon lauseen perusteella päättelit etten salli myös negatiivisten tunteiden näyttämistä ja rinnastat tunteiden näyttämisen huonoon käytökseen kertoo enemmän omasta mielenmaisemastasi.
Meillä on näiden vuosian aikana itketty ja naurettu yhdessä ( enemmän tosin naurettu). Tunteiden ilmaisusta haluan sanoa sen verran: kokemuksesta voin sanoa että oikea-aikainen tunteiden ilmaisu helpottaa elämää ja mielestäni 7-vuotiaalla tulee olla sen verran itsekontrollia myös tunnetason säätelyssä että esim. kyläillessä harmistuksen ilmaisu ei purkaudu hallitsemattomana ja aggressiivisena käytöksenä.
Oma tyttöni osaa kyllä vierasilla käyttäytyä ja ymmärtää kyllä miksi jotkin asiat ovat sallittuja tai kiellettyjä jne.
Sen sijaan se että tunteiden ilmaisu on kotona niin aggressiivista että itse saa pelätä heittääkö hän minua jollain joku kaunis päivä (kuten tänään uhkasi, kaukosäätimellä) tai alkaa käyttäytyä aggressiivisesti esimerkiksi pientä pikkusiskoa kohtaan jos sattuu huono päivä on huolenaiheeni. Mutta koska joku osasi kertoa että 7 vuotiaana on tavallinen kausi kokeilla rajoja, väitän että tämä on ohimenevää. Mutta vain jos tämän tyyppisestä " tunteiden ilmaisusta" ei tehdä hyväksyttävää,eli antaa lapsen toteuttaa itselleen tuhoisaa käytösmallia. Ja ohjaat lapsi ilmaisemaan itseään vähemmän tuhoisalla ja raivokkaalla tavalla.
Kiitos kaikille vastauksista ja pahoittelen että provosoiduin tästä kyseisestä kommentista, haluan vain korjata virheellisen tulkintasi.
Väsynyt äiti