Kun äiti puhuu vauvastaan hän-muodossa se'n sijaan...
Tuntuu hassulta kun vauvasta puhutaan hän teki sitä ja tätä, hän nukkuu silloin jne..siis tottakai vauva on ihminen ja hän-muotoa käytetään ihan virallisesti ja se on oikein kun ihmisestä puhutaan. Eikö muiden korvaan silti laskahda jos äiti puhuu vauvakerhossa vauvastaan hänenä, eikä koskaan sano että se on sitä ja tätä...myös tekstiviesteissä vilahtaa aina hän. Ottaa silmään ja korvaan, en voi sille mitään! Kuitenkin puhekieli on puhekieltä ja jos muuten puhuu puhekieltä niin hän kuullostaa vielä hassummalta siellä seassa...
Kommentit (28)
Kaikista muista ihmisistä puhutaan "se", vauvasta tai koirasta/ kissasta/ marsusta "hän". Ärsyttävää.
mutta mä toivoisin, että tulisi laajempaankin käyttöön. Tuntuu niin pöllöltä, kun ihmisistä puhutaan se, sitten taas eläimistä lässytetään, että hän...
aina yritän huomata puhua muiden kuullen (varsinkin vähän vieraammassa porukassa) muiden vauvoista ja lapsista hän-muodossa ja myös omistani. Vaikka sitten tutummassa porukassa se-sanaa käytänkin. Mulla meinaan kalskahtaa omaankin korvaan jos alan puhumaan se-sanalla, jotenkin just kuin eläimistä puhuis...
mutta toisaalta mä kyllä pidän sen käyttöä arvostuksen osoituksena, joten ei negafiiliksiä lainkaan!
Tyyliin "me osataan jo käänytä lässynlässyn" meillä syödään jo kiinteitä, laitetaanko me hattu päähän...Ihan kun äitikin olis juuri oppinu kääntymään tai koko perhe mussuttaa kiinteitä..
kuulosti kauheelta,kun aina puhuttiin kaikesta "hän". Pohojammaalla ku kaikki oli se. Nyt jo 10 vuotta täällä asuneena ei tulis mieleenkään puhua ihmisistä "se". Sekuulostaa nyt kamalalta. Onko se muuten vaan turkulaisten "hän", eikömuka muualla niin puhuta?
Meillä päin sitä ei käytetä tämäntyyppisissä lauseissa: "Me oltiin hänen kanssaan Linnanmäellä ja oli tosi kivaa, hän on tosi huumorintajuinen tyyppi", tähän kuuluisi "se". Sana "hän" on sen sijaan aivan paikallaan tämäntyyppisissä lauseissa "joo, oltais menty Lintsille, mutta kun hän ei suvainnut ilmaantua eikä hän viittinyt edes ilmoittaa, ettei tule niin koko homma meni puihin". Jos siihen voisi laittaa myös "hänen korkeutensa" hiukan halveksivaan sävyyn niin silloin sopii "hän", muuten se.
Riippuu todellakin murteesta tai sitte millä tavalla kukakin nuo hän- ja se-sanat kokee. "Hän" on ihan yhtä paljon puhekieltä kuin "se". Mun on vaikea puhua ihmisistä, joita todella kunnioitan ja joista välitän se -sanaa käyttäen. Mua itseäni henkilökohtaisesti ärsyttää esimerkiksi anoppini, joka puhuu lapsistani sekä myös omasta pojastaan "se" sitä ja "se" tätä. Niiku ne olis jotain koiria, tai muuten vaan jotain merkityksettömiä kappaleita maailmassa.
Jos siihen voisi laittaa myös "hänen korkeutensa" hiukan halveksivaan sävyyn niin silloin sopii "hän", muuten se.
Länsi-Suomessa tuntuu hassulta kun hän-pronominiä käytetään ilman ivallista sävyä.
Eli ei ole mistään murteesta kyse, vaan äiti käyttää kaikista muista ihmisistä se-sanaa, mutta omasta vauvastaan hän. Mulla on yksi tällainen tuttu, ja täytyy sanoa, että hieman hölmöltä se kuulostaa.Kokonaan eri asia on sitten, jos joku käyttää kaikista ihmisistä hän-sanaa.
Eli kokenut jonkun ahaa-hetken, ja luulee antavansa fiksun vaikutelman itsestään kun käyttää "hän"-sanaa.
merkityksen.
Toisaalta voidaan sanoa halveksivasti "hänen korkeutensa", mutta toisaalta (sivistyneet) helsinkiläiset tuttavani ja ystäväni kyllä puhuvat AINA ihmisistä HÄN - ei koskaan SE.
Olen tätä asiaa miettinyt aika paljon, kun nyt olen pienen vauvan äiti. Asun Helsingissä ja puhun useimmiten ihmisistä se-muodossa, kuten suurin osa tuttavistanikin, joten tuntuisi tosi teennäiseltä kutsua vain omaa lastansa "häneksi". Olen kyllä huomannut, että jotkut käyttävät hän-pronominia aina omista ja toisten vauvoista puhuessaan. Käyttäkööt vaan, mutta minusta se kuulostaa typerältä sellaisen ihmisen suussa, joka sitten aikuisia ja isompia lapsia "sesettelee".
Ja vielä aiheen vierestä tai siihen liittyen: Meidän vauvaa ei koskaan kutsuta prinssiksi tai prinsessaksi, koska me emme ole kuninkaallisia.
Lähes kaikki sanovat se. Ja meidän tytärtä saa kyllä kutsua prinsessaksi, vaikka emme itse kutsukaan, koska hänen äitinsä on kuitenkin baroness.
"Meillä on vähän ilmavaivoja" herätti hieman hilpeyttä työpaikalla. Loppui siihen :)!
Lähes kaikki sanovat se. Ja meidän tytärtä saa kyllä kutsua prinsessaksi, vaikka emme itse kutsukaan, koska hänen äitinsä on kuitenkin baroness.
samoin kulttuuria ja ymmärrystä asioihin. Siis pelkästään jos pyykkärin muijan kersa on käynyt historian opintoja ei välttämättä tee sivistynyttä siinä mielessä.
"Siellä hän on, hän imee peukaloa" ja minusta se kuulosti ihanalle! :)