Molemminpuolinen pettymys toisiimme suhteessa?

Tuntuu, että olen totaalisen umpikujassa. Tapasin pari vuotta sitten itseäni hiukan vanhemman miehen. Heti alkuun puhuttiin, että perheen perustaminen on molempien suuri haave ja yhdessä tuumin etenisimme sitä kohti. No, pari vuotta elettiin rakastunutta ensihuumaa kunnes nyt biologisen kellon kilkattaessa ja iänkin kohta painaessa herättiin uuteen ongelmaan - pettymykseen toisiamme kohtaan.

Tarkemmin siis olen pettynyt, ettei mies ollutkaan sellainen mies, jonka lapsieni isäksi haluan. Ihastumisten ensihuuman laskettua olen herännyt siihen, että meillä on paljon ongelmia ja riitoja suhteessamme riippuen kommunikaation puutteeseen, ajankäyttöön ja tulevaisuuden haaveisiin. Koko lapsiasiasta ei voi edes keskustella ilman riitaa ja mies inhoaa muutenkin kaikenlaista suunnittellua. Koen itseni yksinäiseksi.

Mies puolestaan on pettynyt minuun. Lupasinhan lapsen olevan minunkin haaveeni ja nyt epäröin. Hän ei ymmärrä, että hänen fanaattinen harrastaminen yhdistettynä reissutyöhön ja käymättä jääneisiin keskusteluihin vaikuttaa haluuni perustaa perhe ja saa minut epäilemään lähtökohtia lapselle.

Mikä tähän enää auttaa? Olen jo 32-vuotias ja tuntuu, että vaihtoehdot ovat tässä. Lapsi on tehtävä nyt jos sen haluaa. Toisaalta jo nyt olen hyvin tyytymätön suhteeseen, mihin lapsen olisi määrä syntyä ja sen kestävyys epäilyttää.