Haluan töihin, mutta mikään työ ei kiinnosta

Kirjoitinko mä tän?

Juu, samoja fiiliksiä siis itellä koko ajan. Ajattelen, että okei, musta tulis varmaan vaikka hyvä tarjoilija. Haen paikkaa, saan paikan ja teen töitä muutaman kuukauden ja kyllästyn, koska työstä en saa mitään irti. Sit mietinkin ehkä siivoojan työtä, koska siinä ainaki näkis kättensä jäljen. Haen paikkaa, saan paikan ja tykkään työstä ihan hirmuisesti, mut taas muutaman kuukauden päästä kyllästyn, koska työssä ei ole haastetta.

Ymmärrän ongelmasi ja minäkin haluaisin tietää onko oikotietä onneen.

Ammatinvalintapsykologilla olen käynyt, mutta siitä ei juurikaan ollut apua. En yhtään tiedä mitä haluaisin tehdä eikä mulla ole koskaan ollut ns. unelma-ammattia.

Ihmiselämä on aika tylsää mutta onneksi kestää alle 100 vuotta.

Some vaikuttaja tai blökkaaja on se sinunkin juttu. Eihän oikeita töitä tee kuin juntit punaniskat kuten minä roskakuskina.

Suurin osa ihmisistä ei erityisesti pidä työstään. Olen itse töissä taloushallinnossa ja työni ei ole millään tasolla mielenkiintoista. En usko että tältä alalta löytyy monia joiden mielestä esimerkiksi reskontranhoito olisi jotenkin mielenkiintoista.

Minusta on vähän väärä asenne lähestyä työtä siten että siitä pitäisi erityisesti pitää. Työllä maksetaan kulut, menot ja huvit ja työn tulee olla siedettävää. Harva kuitenkaan tekee työkseen jotain mikä olisi harrastuksenomaista mukavaa puuhastelua. Suurimmalle osalle työ on ihan vaan työtä.

Itse mietin puutarha-alaa. Parasta olisi työ missä ei tarvitsisi nähdä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitinko mä tän?

Juu, samoja fiiliksiä siis itellä koko ajan. Ajattelen, että okei, musta tulis varmaan vaikka hyvä tarjoilija. Haen paikkaa, saan paikan ja teen töitä muutaman kuukauden ja kyllästyn, koska työstä en saa mitään irti. Sit mietinkin ehkä siivoojan työtä, koska siinä ainaki näkis kättensä jäljen. Haen paikkaa, saan paikan ja tykkään työstä ihan hirmuisesti, mut taas muutaman kuukauden päästä kyllästyn, koska työssä ei ole haastetta.

Ymmärrän ongelmasi ja minäkin haluaisin tietää onko oikotietä onneen.

Ammatinvalintapsykologilla olen käynyt, mutta siitä ei juurikaan ollut apua. En yhtään tiedä mitä haluaisin tehdä eikä mulla ole koskaan ollut ns. unelma-ammattia.

Se nyt vaan on elämää, ettei työnteko joka päivä tarjoa mitään oivallisia haasteita :D välillä on tylsää ja rankkaa! Mikä ihme ihmisiin on mennyt, kun enää ei siedetä yhtään hetkeä tylsyyttä, rutiinia, epämukavuutta?!?!!

Mäkin käyn töissä vaan sitä varten että saan siitä rahaa osakesijoittamiseen. Laitan saamani rahan töihin ja tulostakin alkaa jo tulla vuosittain kasvavan osinkovirran myötä.

Mieti siis ap mieluummin mitä se töistä saatava raha mahdollistaa sulle ja pyri maksimoimaan kassavirta tavalla tai toisella.