Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette todellakaan eronneet helposti
31.03.2022 |
Miten kauan jahkailit ennenkuin päätös alkoi olla mielessäsi suhteellisen selvä?
Kaduttiko?
Miten pian eron jälkeen elämä hymyili?
Olitteko asiasta samaa mieltä?
Oliko varsinainen ero riitaisa vai sopuisa?
Itsellä tässä takana jo kolmatta vuotta jahkailua, keväisin aktivoituu aina suureksi tuskaksi tämä elämä. Tein kaksi viikkoa sitten eropäätöksen. Tällä kertaa se tuntuu eriltä, kuin aikaisempina kertoina. Tänä aamuna päätin, että kesällä muutan pois. En vain yhtään tiedä, että miten pääsen tästä yhteisestä talosta siististi eroon ja samalla minulla olisi rahaa esim. takuuvuokraan.
Kommentit (15)
Pari vuotta jahkailin, sitten yhden riidan yhteydessä mies sanoi minulle painua v** ***- ja minä tein niin. Se vaan oli joku viimeinen sysäys, kaksi päivää myöhemmin kirjoitin vuokrasopimuksen ja viikko myöhemmin kannoin tavarat omaan osoitteeseen.
Muistan kun muuttoiltana istuin koottavien huonekalujen keskellä, tunsin niin valtavaa helpotusta että itkin ja nauroin. Paras päätös mun elämässä ja taakseni en ole katsonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta jahkailin, sitten yhden riidan yhteydessä mies sanoi minulle painua v** ***- ja minä tein niin. Se vaan oli joku viimeinen sysäys, kaksi päivää myöhemmin kirjoitin vuokrasopimuksen ja viikko myöhemmin kannoin tavarat omaan osoitteeseen.
Muistan kun muuttoiltana istuin koottavien huonekalujen keskellä, tunsin niin valtavaa helpotusta että itkin ja nauroin. Paras päätös mun elämässä ja taakseni en ole katsonut.
Minukin haaveissani muutoiltana kokisin valtavaa helpotusta. Silti nyt tällä hetkellä kaikki tuleva pelottaa.
Meilläkin oli paha riita pari viikkoa sitten, se meni ihan älyttömäksi, jopa väkivaltaiseksi. Viimeiset rakkauden rippeet taisivat kuolla siihen, että mieheni oikeasti tönäisi minua. Sillä hetkellä päätin, että tämä on tässä. Silti olen vielä tässä, koska raha tilanteemme on ihan oikeasti uskomattoman paska. Olisipa rahaa siihen takuuvuokraan.
Ja toisaalla itken itsesääliäni ja koko elämää, miksi näin piti käydä... miksi miksi miksi...
Kiitos vastauksestasi :)
AP
Onko muita kokemuksia? Tiedän, aihe on ankea, varsinkin jos on jo jatkanut elämäänsä :D
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta jahkailin, sitten yhden riidan yhteydessä mies sanoi minulle painua v** ***- ja minä tein niin. Se vaan oli joku viimeinen sysäys, kaksi päivää myöhemmin kirjoitin vuokrasopimuksen ja viikko myöhemmin kannoin tavarat omaan osoitteeseen.
Muistan kun muuttoiltana istuin koottavien huonekalujen keskellä, tunsin niin valtavaa helpotusta että itkin ja nauroin. Paras päätös mun elämässä ja taakseni en ole katsonut.
Minukin haaveissani muutoiltana kokisin valtavaa helpotusta. Silti nyt tällä hetkellä kaikki tuleva pelottaa.
Meilläkin oli paha riita pari viikkoa sitten, se meni ihan älyttömäksi, jopa väkivaltaiseksi. Viimeiset rakkauden rippeet taisivat kuolla siihen, että mieheni oikeasti tönäisi minua. Sillä hetkellä päätin, että tämä on tässä. Silti olen vielä tässä, koska raha tilanteemme on ihan oikeasti uskomattoman paska. Olisipa rahaa siihen takuuvuokraan.
Ja toisaalla itken itsesääliäni ja koko elämää, miksi näin piti käydä... miksi miksi miksi...
Kiitos vastauksestasi :)
AP
Voit lähteä aluksi turvakotiin ja sieltä auttavat eteenpäin. Raha ei varmasti tule ongelmaksi uuteen kotiin pääsemisessä.
Sama täällä, jahkailu jatkuu. Saat sossusta takuuvuokran, että voit lähteä. Maksat sen sitten takaisin jos saat esim. erossa/osituksessa jotain rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yli 20 vuotta tossun alla, ihan nuoresta. Yhtenä päivänä vain tajusin, että mikään ei tule muuttumaan, ei millään konstilla mitä yritän. Siitä meni noin vuosi, kun olin omassa kämpässä ja sain sulkea oven exän naaman edestä. Ei ollut ero mitenkään sopuisa, minkä tiesin oikein hyvin jo pitkään etukäteen. Elämä alkoi hymyilemään heti, kun olin muuttanut ja päässyt siitä häkistä. Ex heitteli kapuloita rattaisiin minkä ehti, mutta minua lähinnä nauratti se rimpuilu. Vaikka jouduin maksamaan kalliisti, maksaisin uudelleen ja ihmettelen edelleen, miksi kestin niin kauan.
Vuonna 2011 sanoin ensimmäisen kerran exälle ääneen, että haluan erota. Sitä ennen olin miettinyt asiaa itsekseni ainakin pari vuotta. Menimme vielä parisuhdeterapiaan ns. viimeisenä yrityksenä. Ero laitettiin vireille lopulta vuonna 2013. Ja kyllä se oli helpotus, kun erilleen muutettiin harkinta-ajan jälkeen alkuvuonna 2014. Erottiin sovussa ja välit on hyvät, edelleen. Ei ollut mulle sopiva kumppani enkä minä hänelle. Päätös oli harkittu ja edelleen sitä mieltä, että oli ainoa oikea. Ei elämä pelkkää ruusuilla tanssimista eron jälkeen ole ollut, mutta koskaan en ole eroa katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta jahkailin, sitten yhden riidan yhteydessä mies sanoi minulle painua v** ***- ja minä tein niin. Se vaan oli joku viimeinen sysäys, kaksi päivää myöhemmin kirjoitin vuokrasopimuksen ja viikko myöhemmin kannoin tavarat omaan osoitteeseen.
Muistan kun muuttoiltana istuin koottavien huonekalujen keskellä, tunsin niin valtavaa helpotusta että itkin ja nauroin. Paras päätös mun elämässä ja taakseni en ole katsonut.
Minukin haaveissani muutoiltana kokisin valtavaa helpotusta. Silti nyt tällä hetkellä kaikki tuleva pelottaa.
Meilläkin oli paha riita pari viikkoa sitten, se meni ihan älyttömäksi, jopa väkivaltaiseksi. Viimeiset rakkauden rippeet taisivat kuolla siihen, että mieheni oikeasti tönäisi minua. Sillä hetkellä päätin, että tämä on tässä. Silti olen vielä tässä, koska raha tilanteemme on ihan oikeasti uskomattoman paska. Olisipa rahaa siihen takuuvuokraan.
Ja toisaalla itken itsesääliäni ja koko elämää, miksi näin piti käydä... miksi miksi miksi...
Kiitos vastauksestasi :)
AP
On ihan ymmärrettävää, että tunnet itsesi pettyneeksi. Kuitenkin teillä varmasti olleet ne hyvät hetkennne, miksi olette yhteen päätyneet.
Jos oikein hätä on, niin käsittääkseni Kelalta pystyy hakemaan vuokratakuisiin jonkinlaista apua.
10v enemmän ja vähemmän. Olisi pitänyt erota suht heti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu kun ylempänä, eli jatkuvaa riitaa ja taas kerran mies huusi että muuta pois "mun" eli hänen...kaupungin vuokra-asunnosta :D
Menin tori.fi ja varasuin asuntonäytön ja nuutin. Tavarat olin pakannut jo muuttoa varten 2 v aiemmin, koska olin raskaana ja epäilin että muuttotavaroiden kasaaminen viime kuukausna saattaisi olla hankalaa.
Sitten 10 kk vauvan kanssa omaan asuntoon, mutta oli mukavaa kun sai olla rauhassa omassa kodissaan!
Sitten pari v välillä aktiivisempaa välillä epäaktiivisempaa riitaa laosen asioista. Nykyään menee suht ok, mutta sama pirullisuus asuu edelleen exässä, välillä se vaan ottaa asenteen että nyt olen hankala ja sä kärsit.
2016 päätin, että kunhan nuorin vähän kasvaa (oli alle 1v) niin ero!
No edelleen jahkailen..
Mies tyhmä kuin saapas, en jaksa kuunnella. Mutta komea ja todella kiltti. Niin en tiedä mitä teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin helppoa eroaminen naisille on. Oikein helpotusta. Naiset on just tuollaisia.
Jos tinder-ketju ahdistaa, niin sanoisin, että kannattaa ajatella asia niin, että olisitko onnellisempi yksin kuin nykyisessä suhteessasi. Ei tosiaan ole takuita, että löytäisit helposti uuden kumppanin, mutta jos olet nykyisen kanssa todella onneton, yksin on varmasti parempi.
Itse erosin ja on lapsia. Helpotti heti olo eron jälkeen. Voin paljon paremmin ja olen parempi lapsilleni nyt. Uutta suhdetta on hankala löytää, harvassa ne minulle kelpaavat miehet, joille mun lapset ei olisi ongelma. Vanhaan suhteeseen en silti missään nimessä enää koskaan suostuisi takaisin, koska siinä suhteessa olin todella onneton. Mieluummin olen yksin (tai siis ainoana aikuisena lasten kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin kuusi vuotta avioliitossa jossa mies oli täysin aseksuaali.
Kuuteen vuoteen ei sormellaankaan koskettanut, ja kun yritin kysyä missä vika karjui ettei ole mikään Casanova.
Kun aloimme seurustella ja ihan avioliiton alussa meni suht. normaalisti. Estynyt kyllä oli, mutta sain kyllä innostumaankin. Vähitellen se loppui kokonaan ja aloinkin inhota koko ajatusta seksistä hänen kanssaan. Siinä oltiin ja eleltiin sitten kämppiksinä. Aika lailla omaa elämäämme, hän lähinnä töissä ja illat telkkaria tuijottaen. Minulla on kyllä ollut aina ystäviä ja harrastuksia joten todella suuri henkireikä sinne päin onneksi oli.
Mies sano itse yhdessä vaiheessa ettei pysty mihinkään. Mitään apua ei missään tapauksessa halunnut, ja se oli minulle se sama koska en enää olisi antanutkaan koskea. Hän oli 33 erotessamme. Ero oli minun tahtoni, hän ei nähnyt mitään ongelmaa elämässämme.
Ja ei, en todellakaan käynyt vieraissa, koko ajatus seksistä oli alkanut inhottaa.
Ero oli minulle valtava helpotus ja vapautus. Sen jälkeen en ole vakituisessa suhteessa ollutkaan enkä enää edes halua. Mies oli pari vuotta yksin kunnes muutti yhteen erään vanhemman naisen kanssa. Tämä nainen oli jo silloin kolmen lapsen mummi. Mies väitti että ovat vain kämppiksiä, en tiedä eikä kiinnosta. Onnea heille.
Kukaan ei siis voi tulla sanomaan että liian heppoisin perustein erosin, tai voi tulla mutta voi tulla kokeilemaan kuuvi vuotta samaa.
Ja nytkun luen tuota tinder ketjua, tekee mieli päättää toisin... Silti en ole onnellinen... Äh...
AP