Olen nukkunut sikeästi Ukrainan sodan alusta alkaen

En tiedä, mutta mulle kävi samoin, kun pandemia alkoi. Nukuin paremmin kuin koskaan.

Mä tulkitsin sen niin, että halusin sulkea kaiken ulkopuolelle, hakea unesta unohdusta ja rauhaa. Usein valvon ja stressaan yöllä melko vähäpätöisiä asioita, esim. työjuttuja. Nyt ne muuttui entistä turhemmiksi surra. Ja pandemia ja sota on mulle liian isoja asioita huolehtia, en oikein voi niille mitään - niinpä nukuin hyvin.

Mulla taitaa olla sama juttu. Tosin välillä on vaikea nukahtaa, heräilen ja säpsyn. Mutta alkaa väsyttää aikaisin illalla ja nukun normaali unettomuuskausiini nähden todella hyvin. Mies nukkuu huonommin, ja välillä on jääty juttelemaan ja syömään keskellä yötä, kun ajatuksissa kiertää nää jutut. Outo tunne, kun yleensä ei yöllä paljonkaan toisistamme tiedetä ja nyt on käyty hyviä pitkiä keskusteluja öisin. 

Eilen mies valvoi taas ja tuli viereen valittamaan, kun ei nukuta. Nukahti melkein heti käperryttyään siihen viereen ja nukkui kuin pieni possu, ja minä kun olen epäillyt piittaako hän minusta oikeasti. Asiat tärkeysjärjestykseen, näköjään.

Mä heräilen koko ajan ja nukun vähän ja huonosti. Taisi alkaa jo ennen sotaa, en enää muista mutta se ainakin pahensi sitä selvästi.

En ole koko korona-aikana nukkunut hyvin.

Jännä ilmiö, mäkin nukun tosi hyvin nyt ja sitä on jatkunut pitkään.

Nukun ja voin mainiosti, ehkä siksi että omat ongelmat on pienempiä ja itse ratkaistavissa toisin kuin Ukrainassa.

Mä nukuin todella paljon aikoinaan, kun olin masentunut. Oli eroa, taloushuolia ym, mitkä masensi.

Ukrainassa ei ole TE-toimistoja eikä kokoomuslaisia, kyllä siellä suomalainen työtön saa olla rauhassa. Kun Ukrainalaiset tulee tänne Suomeen niin voisin mennä sinne kunhan sota vähän laantuu.

Minuun sota ei ole vaikuttanut. Olen empaattinen, en kuitenkaan kykene asettumaan sodassa olevan asemaan. Elän täällä turvassa ja nukun yöni hyvin.

Korona sekoilun loputtua on stressitaso laskenut ja ollut parempi olo. Kansallisen skitsoilun seuraaminen on ollut tuskallisempaa kuin sodan vaikka kaikki empatiani on Ukrainan puolella.

Ap:lle, sehän on vain hyvä asia, että olet saanut nukuttua. Aika monella on käynyt päinvastoin. 

Riippuu persoonasta. Siitä, onko ns. huolestujatyyppi, eli miten paljon on murehtimiseen ja huolestumiseen taipuvainen. Kykeneekö rentoutumaan ja sulkemaan oman itsensä ulkopuoliset asiat mielensä ulkopuolelle.