Kauanko 10vuotiaalta menee muuton järkytyksessä?
Ikänsä asunut samassa paikassa, ja nyt vaihdettaisiin kokonaan kuntaa, eli kaveritkin jäisi... toki joskus voidi yökyläillä entisten kavereiden kanssa, mutta muuten kaikki uutta..
Kommentit (26)
Ei minulla itselläni montaa viikkoa mennnyt. Mutta mä asuinkin aiemmin maalla, ja pikkukaupunki oli paljon hauskempi asuinpaikka.
Varmaankin aika yksilöllistä. Luonnostaan sosiaalinen lapsi nopsasti löytää uusia kavereita mutta kyllä hiljaisempikin löytää hengenheimolaisensa.
Meidän tyttö oli 9v kun muutettiin. Pelasi ennestään futista seurajoukkueessa ja muuton jälkeen aloitti uudessa joukkueessa. Nopsasti meni, kun toi uuden luokkakaverinsa meille kylään.
Ja tänä päivänä kaveripiiri ei enää ole ihan samanlaista kuin meidän nuoruudessa. Whatsuppit, messengwrit ja yhteisölliset verkkopelit mahdollistavat laajempaa kaveripiiriä kauempaakin.
Lapset järkyttyvät muutosta ja sairaanhoitajat/kätilöt ovat maan heikko-osaisimpia.
Niin tätä päivää. Ensimmäisen luokan ongelmia.
--
Joo, en väheksy lapsen surua kavereiden vaihtumisesta. Mutta tuleepa itsevarmuutta kun oppii saamaan uusia ystäviä uudessa ympäristössä.
Ei se kaikille niin helppoa ole. Me muutetiin kun olin lapsi, itse löysin nopeasti kavereita mutta ujo 9v veljeni ei koko ala-asteen aikana yhtään vaikka aiemmassa koulussa hänellä niitä oli. Veljen syrjäytymiskierre alkoi tuosta muutosta.
Yläkouluun menovaihe olisi parempi ajankohta.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:09"]
Lapset järkyttyvät muutosta ja sairaanhoitajat/kätilöt ovat maan heikko-osaisimpia.
Niin tätä päivää. Ensimmäisen luokan ongelmia.
--
Joo, en väheksy lapsen surua kavereiden vaihtumisesta. Mutta tuleepa itsevarmuutta kun oppii saamaan uusia ystäviä uudessa ympäristössä.
[/quote]
Mutta etnä sitten kun ei saakaan? Muualta tulleella on iso riski tulla kiusatuksi.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:09"]
Lapset järkyttyvät muutosta ja sairaanhoitajat/kätilöt ovat maan heikko-osaisimpia.
Niin tätä päivää. Ensimmäisen luokan ongelmia.
--
Joo, en väheksy lapsen surua kavereiden vaihtumisesta. Mutta tuleepa itsevarmuutta kun oppii saamaan uusia ystäviä uudessa ympäristössä.
[/quote]
Ja oli aivan pakko tulla soittamaan suutasi?
Oman lapsen tuntien ei toipuisi. En muuta niin kauan kun lapsi peruskoulussa.
Todennäköisesti sopeutuu nopeastikin, mutta poikkeuksia löytyy. Itse löysin kavereita suht nopeasti, mutta lapsuudenaikaiset oikeat ystävät multa puuttuu kokonaan. Moneen muuhun verrattuna se on kuitenkin aika iso puute.
On täysin yksilöllistä, me muutettiin eri paikkakunnalle kun tytär meni kolmannelle luokalle, ja aika hyvin meni, ei paljon muistellut vanhoja koulukavereita, mutta me ei sillä paikkakunnalla asuttukaan kuin siitä asti kun tytär meni eskariin, ei ollut mitään elinikäisiä kavereita.
Mä muutin samanikäisenä, ja sopeuduin nopsaan. Varmaan parissa päivässä hengailin jo naapureiden lasten kanssa. Isäni oli tavannut jo joitain naapureita iemmin, ja Savossa naapureiden ladten kanssa alettiin heti olemaan. Ja he tutustutti kavereihinsa. Kouluun meno hiukan jännitti, mutta sopeuduin nopsaan. Olimme asuneet maalla, ja siellä ei juuri ollut kavereita. Joten en jäänyt kaipaamaan oikeastaan ketään. Paitsi serkkua, mutta yhteys säilyi.
taloyhtiö on pieni, ja en tiedä, onko siinä edes samanikäisiä lapsia... asuttaisiin aika "syrjässä", tai no onhan siellä se koulu kilometrin päässä, 400 oppilasta, eli jostainhan ne lapset sinne tulee:)
ap
Jos lapsi on ihan normaali lapsi, eikä mikään erityistapaus, ei sopeutumiseen pitäisi mennä kuin maksimissaan pari viikkoa, normaalisti pari päivää. Poikkeuksena tietysti, jos muutatte johonkin peslähiöön pelottavien päihdeongelmaisten sekaan tai lapsi joudu vaikka uudessa koulussa koulukiusatuksi tms. Todellisuudessa lapsi on esim. muuttamisen suhteen huomattavasti aikuista sopeutuvaisempi, ellei sitten joudu uudessa paikassa johonkin ahdistavaan tilanteeseen.
lapsi on normaalia arempi jänishousu, kaikki uusi pitää aina totuttaa hiiiljaa ja vähitellen, muutokset ovat vaikeita..haluaisi vaan aina sitä tuttua ja turvallista. joskus ihan ärsyttää. itse nyt muuttaisin kiljuen välittömästi pois täältä vantaalta, mutta pitää ajatella lapsen selvityminen.
ap
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 21:40"]
Jos lapsi on ihan normaali lapsi, eikä mikään erityistapaus, ei sopeutumiseen pitäisi mennä kuin maksimissaan pari viikkoa, normaalisti pari päivää. Poikkeuksena tietysti, jos muutatte johonkin peslähiöön pelottavien päihdeongelmaisten sekaan tai lapsi joudu vaikka uudessa koulussa koulukiusatuksi tms. Todellisuudessa lapsi on esim. muuttamisen suhteen huomattavasti aikuista sopeutuvaisempi, ellei sitten joudu uudessa paikassa johonkin ahdistavaan tilanteeseen.
[/quote]
Kummallista, että psykologit puhuvat useista kuukausista eikä suinkaan viikoista. Todellisuudessa lapset eivät ole yhtään aikuisia sopeutuvampia, heidän on vain pakko selvitä päivästä päivään. Käytännössä sopeutumiseen menee 6 kk - 12 kk, sillä lapsi käy läpi ihan samat tunteet kuin kävisi, kun joku läheinen kuolee.
Jos lapsesi on tosiaan arka, en missään tapauksessa muuttaisi tuossa vaiheessa. Entä jos kävisikin niin, ettei lapsesi koskaan saisi koulussa kavereita. Antaisitko sen itsellesi anteeksi.
Meillä lapsilla speutumiseen meni 2-3 vuotta, kolme alakouluikäistä ja kaikille otti aika koville, eri tavoin kylläkin.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 22:04"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 21:40"]
Jos lapsi on ihan normaali lapsi, eikä mikään erityistapaus, ei sopeutumiseen pitäisi mennä kuin maksimissaan pari viikkoa, normaalisti pari päivää. Poikkeuksena tietysti, jos muutatte johonkin peslähiöön pelottavien päihdeongelmaisten sekaan tai lapsi joudu vaikka uudessa koulussa koulukiusatuksi tms. Todellisuudessa lapsi on esim. muuttamisen suhteen huomattavasti aikuista sopeutuvaisempi, ellei sitten joudu uudessa paikassa johonkin ahdistavaan tilanteeseen.
[/quote]
Kummallista, että psykologit puhuvat useista kuukausista eikä suinkaan viikoista. Todellisuudessa lapset eivät ole yhtään aikuisia sopeutuvampia, heidän on vain pakko selvitä päivästä päivään. Käytännössä sopeutumiseen menee 6 kk - 12 kk, sillä lapsi käy läpi ihan samat tunteet kuin kävisi, kun joku läheinen kuolee.
[/quote]
Missähän näin lukee? Itse olen muuttanut lapsuuteni aikana parikin kertaa, eikä se todellakaan mihinkään kuolemaan verrattavissa oleva asia ole. Eri asia olisi, jos kaikki sosiaaliset piirit sisaruksista, vanhemmista ja serkuista lähtien katoaisi (esim. jatkuvat huostaanotot varmasti rikkovat lapsen psyykettä.). Toki kaikkeen sopeutumiseen menee useita kuukausia, kuten ystävyyssuhteiden vakiintumiseen. Kuitenkaan kukaan normaali lapsi ei itkseskele masentuneena ala-asteikäisenä muuton takia kuukausikaupalla, lapsethan yleensä ovat kiinnostuneita uudesta ympäristöstä ja virikkeistä.
En muuttaisi jos ei ihan pakko. En uskalla edes ajatella kuinka pitkään meidän 10 v surisi js ja itkisi asiaa