Muita, jotka kokevat työelämälle "uhrautumisen" täysin turhanpäiväiseksi?

Kyllä tässä odotellaan lapsen varttumista että pääsee muuttamaan mökille pysyvästi. Ei kiinnosta enää ruuhkissa seisomiset, sähköpostit ja byrokratia. Suurin osa kaikista töistä ottaa ihmisiltä tai ympäristöltä. Eriarvoisuus lisääntyy ja talous polkee kaiken muun alleen. Nyky-yhteiskunta on häpeällinen.

Enemmän saan luonnosta ja rauhasta ja omasta ajasta. Eikä maksa useinkaan mitään. Ja luontokin kiittää kun en ylikuluta osallistumalla kaikkeen tarjolla olevaan hömppään.

Voit ylevöityä.omilla säästöilläsi, mutta et muiden verorahoilla.

En saa työelämästä käytännössä mitään muuta irti kuin rahaa, vaikka olen varmasti monen mielestä "unelmaduunissa", joka vielä vastaa koulutustanikin. Mutta siis vastaus otsikon kysymykseen on kyllä.

Jos tililläni olisi sen verran rahaa, että pystyisin ylläpitämään melko vaatimattoman elintasoni hautaan saakka, irtisanoutuisin töistä välittömästi. Alkaisin käyttää vapautuneen ajan paineettomaan taiteen tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Voit ylevöityä.omilla säästöilläsi, mutta et muiden verorahoilla.

Miten niin? Kyllä Suomessa pystyy veronmaksajien rahoilla ylevöitymään helpostikin.

Suurin virhe mihin haksahdin nuoruudessa oli että halusin tehdä itselleni merkityksellistä ja mieluista työtä. Olisi pitänyt älytä kouluttautua mahdollisimman isopalkkaiseen hommaan ja painaa sitä kymmenisen vuotta ja säästää. Sen jälkeen olisi voinut ketkutella työttömyyskorvauksilla ja sijoitussäästöillä ja viettää talvet lämpimässä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tuskasi, AP.

Olen tosin pitänyt työelämälle uhrautumista ajanhaaskauksena ja useita työtehtäviä moraalisesti monilta osin kyseenalaisena jo lukioikäisestä lähtien, kun kävin koulun ohella töissä ja sain ensimmäisen maistiaisen työelämästä.

Kouluttauduin sitten maisteriksi, koska ajattelin, että saisin tehdä merkittävämpää työtä korkeakoulutettuna. Ja olla vähemmän muiden sylkykuppina. Ei tunnu yhtään paremmalta nyt, kun olen valmistunut maisteriksi ja työelämässä.

Yhteiskunnassa on aivan uskomaton määrä täysin turhaa työtä, ja välillä ei edes turhaa vaan sekä yksilölle että yhteiskunnalle haitallista hommaa. Ja näin me nössöt masokistit suostumme vaan tuhlaamaan elämämme.

Ja kansalaispalkka olisi ratkaisu tähän. Vähenisi turhan tai jopa maapallolle haitallisen "työn" tekeminen, ja ihmisten stressi vähenisi. Sitä odotellessa...

Vierailija kirjoitti:

Suurin virhe mihin haksahdin nuoruudessa oli että halusin tehdä itselleni merkityksellistä ja mieluista työtä. Olisi pitänyt älytä kouluttautua mahdollisimman isopalkkaiseen hommaan ja painaa sitä kymmenisen vuotta ja säästää. Sen jälkeen olisi voinut ketkutella työttömyyskorvauksilla ja sijoitussäästöillä ja viettää talvet lämpimässä.

Kyllä mielestäni se että viettää päivät itselleen merkityksellisen homman parissa on silti mielestäni parempi ratkaisu. Itseäni ei ainakaan kiinnostaisi tehdä jotain kyseenalaista rahahommaa jossain saastetta tuottavassa firmassa ja sitten lojua rannalla yrittää keksimässä puuhastelua.

Työpaikallani on ollut viimeiset viitisen vuotta suorastaan susipaska ilmapiiri, ja tuntuu että kaikki vaan jauhavat paskaa toisistaan selkien takana. Pomo tietenkin on pahin juoruakka. Palkka on myös aivan naurettava työn henkiseen ja fyysiseen raskauteen nähden. Päätinkin jossain vaiheessa että jos aikani on vain tämän arvoista, niin teen ainoastaan minimin mitä minulta vaaditaan enkä yhtään enempää. Töissä oleminen on minulle vain pakollinen paha, ja olen niin väsynyt ja stressaantunutkin että en jaksa miettiä uralla etenemistä tai mitään muutakaan, käyn vain tekemässä pakolliset hommat robotin lailla ja lasken sekunteja viikonloppuun, että voi vaan olla ja lokoilla kotona ja viettää vapaa-aikaa niin kuin haluaa.