Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka kokevat työelämälle "uhrautumisen" täysin turhanpäiväiseksi?
30.03.2022 |
Otsikossa siis aihe.
Pienen työelämästä otetun tauon jälkeen on alkanut vahvasti tuntua siltä, että valtaosa työelämän työtehtävistä on melko turhanpäiväisiä tai ainakin oman elämäni, arvojeni ja etenkin kiinnostuksieni kannalta pelkästään voimavarojen ja rajallisen ajan täydellistä hukkaan haaskaamista.
Liian usein tai lähes aina työtehtävä on joko tympeän yksitoikkoinen, se sisältää moraalisesti kyseenalaisia elementtejä ja/tai heittäytymistä ahneuden pauloihin, niin hektinen että mielenterveys on jatkuvasti koetuksella, sisällöltään yhteiskunnallisesti ajateltuna täysin turha, vaatii täydellistä alistumista muiden sylkykupiksi tavalla tai toisella yms.
En enää tavoittele tai kaipaa materiaalisesti juuri mitään, lähinnä tällä hetkellä kiinnostaa vain henkisyyteni kehittäminen.
Toisaalta ei kiinnosta myöskään osallistua työyhteisöjen ihmissuhde kiemuroihin- ja leikkeihin tai urahississä kilvoittelemiseen.
Työelämän statukset tai tittelit nykyään lähinnä vain naurattavat minua.
Moni työyhteisö on niin henkisesti sairas, että sellaisessa aikansa viettäminen toimii suurena jarruna omallekin henkiselle kehitykselle.
Tuntuu täysin turhalta antaa kaikkensa ja leijonaosa ajastaan, vain jotta saisi hankituksi omistusasunnon tietyltä alueelta, hienon auton tai vastaavia status/elintaso tekijöitä. En yksinkertaisesti enää koe tuollaisia asioita lainkaan motivoiviksi tai tärkeiksi päämääriksi hyvän elämän kannalta.
Mitäköhän tässä voisi seuraavaksi keksiä?
Kai elämällä voi olla jokin muukin, jopa ylevämpi päämäärä ja sisältö kuin palkkatyön tekeminen? Todellisuudessa kun valtaosa palkkatöistä on kuitenkin lähinnä loputonta itsensä *uoraamista ja monesti oman moraalinkin kuoppaamista vain jotakin kansainvälistä suursijoittajaa/eläkeyhtiötä tai vastaavaa tahoa rikastuttaakseen.
Kommentit (28)
B. Virtanenko siellä pähkäilee? :D
Ei kai sinua kukaan estä vaihtamasta alaa. Perusta vaikka oma firma, kyllä maailmassa tapoja löytyy joilla saa leivän pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tosiaan estä vaihtamasta alaa ja niin tulen tekemäänkin, mutta mihin?
Oma firmakin olisi tietysti hyvä ajatus sinällään, mutta sellaisen liiketoiminnan keksiminen, joka ei sotisi ensimmäisessä viestissä mainitsemiani tekijöitä vastaan tai sisältäisi siinä mainittuja elementtejä alkaakin olla hankalaa.
T. Ap
Luulen että kuvailemasi ilmiöt ovat ns. Vaahtopää nyt 20 vuotta kestäneestä hurjastelusta, josta piakkoin osa tulee kokemaan jonkinlaisen krapulan.
Toivon että työelämä on erilainen kun oma lapseni 20 vuoden kuluttua ehkä siirtyy sinne.
Vierailija kirjoitti:
Elämän ylevämpi päämäärä on kuolema. Riemuitse siitä.
Tämän kyllä jo tiedän, enkä kuolemaa lainkaan pelkää. Suorastaan odotan tuota mielenkiintoista siirtymää, kun sen aika on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän ylevämpi päämäärä on kuolema. Riemuitse siitä.
Tämän kyllä jo tiedän, enkä kuolemaa lainkaan pelkää. Suorastaan odotan tuota mielenkiintoista siirtymää, kun sen aika on.
Tämä siis myös ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen tuskasi, AP.
Olen tosin pitänyt työelämälle uhrautumista ajanhaaskauksena ja useita työtehtäviä moraalisesti monilta osin kyseenalaisena jo lukioikäisestä lähtien, kun kävin koulun ohella töissä ja sain ensimmäisen maistiaisen työelämästä.
Kouluttauduin sitten maisteriksi, koska ajattelin, että saisin tehdä merkittävämpää työtä korkeakoulutettuna. Ja olla vähemmän muiden sylkykuppina. Ei tunnu yhtään paremmalta nyt, kun olen valmistunut maisteriksi ja työelämässä.
Yhteiskunnassa on aivan uskomaton määrä täysin turhaa työtä, ja välillä ei edes turhaa vaan sekä yksilölle että yhteiskunnalle haitallista hommaa. Ja näin me nössöt masokistit suostumme vaan tuhlaamaan elämämme.
Älä muuta sano. Olen tehnyt kylläkin itse töitä, joilla on suurta yhteiskunnallista merkitystä eli opetusala ja hoitoala. Mutta kumpaakaan en jaksa enää, takki tyhjenee ja olen masennuksen kourissa alta aikayksikön. Sen verran on töitä paiskittu, että se omistusasunto jo on jne. joten nyt saa riittää. Lopun elämääni keskityn juurikin kehittymään itse henkisesti, enkä aio viettää päivääkään enää sairaissa ja kieroissa työyhteisöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kuvailemasi ilmiöt ovat ns. Vaahtopää nyt 20 vuotta kestäneestä hurjastelusta, josta piakkoin osa tulee kokemaan jonkinlaisen krapulan.
Toivon että työelämä on erilainen kun oma lapseni 20 vuoden kuluttua ehkä siirtyy sinne.
Toivotaan näin, tosin hieman uskallan sitä epäillä niin kauan kuin toimimme globalissa markkinakapitalismissa.
Suuri suunnanmuutos varmasti tulee, jossain vaiheessa, mutta suurempi positiivinen muutos tulee edellyttämään täysin uuden talousjärjestelmän luomista ja toki sitä ennen vanhan kuoppaamista luultavasti jonkinlaisen valtavan kriisin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tuskasi, AP.
Olen tosin pitänyt työelämälle uhrautumista ajanhaaskauksena ja useita työtehtäviä moraalisesti monilta osin kyseenalaisena jo lukioikäisestä lähtien, kun kävin koulun ohella töissä ja sain ensimmäisen maistiaisen työelämästä.
Kouluttauduin sitten maisteriksi, koska ajattelin, että saisin tehdä merkittävämpää työtä korkeakoulutettuna. Ja olla vähemmän muiden sylkykuppina. Ei tunnu yhtään paremmalta nyt, kun olen valmistunut maisteriksi ja työelämässä.
Yhteiskunnassa on aivan uskomaton määrä täysin turhaa työtä, ja välillä ei edes turhaa vaan sekä yksilölle että yhteiskunnalle haitallista hommaa. Ja näin me nössöt masokistit suostumme vaan tuhlaamaan elämämme.
Ajassamme ei tosiaankaan ole pulaa nöyrästi koulu/uraputkessa kulkevista "lampaista", mutta sen sijaan tilausta olisi enemmän kuin paljon suurille yhteiskunnallisille uudistajille ja ajattelijoille, jotka vielä saisivat äänensä kuuluviin, poliittista voimaa ajatustensa taakse ja heräteltyä tavalliset ihmiset tästä nykyisestä mielettömyydestä.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samoilla linjoilla. Olen itse sosiaalialalla, jossa työ on yhdentekevää etuuksien varmistamista ja jatkuvaa lapsenvahtina toimimista. Vastuuta on, kiinnostusta ei. Ja moraalikin on alkanut sanella vastaan, erityisesti mitä enemmän kokemusta on tullut. Tunnen joskus olevani enemmän mahdollistaja kuin mikään muu. Mutta olen antanut sen olla, teen vain työni ja keskityn täysin muuhun kun ei tarvitse olla töissä.
Osa työkavereista sen sijaan laittaa päänsä puskaan ja haluaa uskoa. He tekevät töitä sydänverellään, käyvät vapaapäivinäkin koulutuksissa ja palavat loppuun muutamassa vuodessa. Osa oireilee jo nyt, mutta eivät tunnusta sitä mistä se johtuu. Juna ajaa kohti seinää ja mitä enemmän vauhtia on, sitä vähemmän he ymmärtävät hypätä kyydistä pois.
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta sano. Olen tehnyt kylläkin itse töitä, joilla on suurta yhteiskunnallista merkitystä eli opetusala ja hoitoala. Mutta kumpaakaan en jaksa enää, takki tyhjenee ja olen masennuksen kourissa alta aikayksikön. Sen verran on töitä paiskittu, että se omistusasunto jo on jne. joten nyt saa riittää. Lopun elämääni keskityn juurikin kehittymään itse henkisesti, enkä aio viettää päivääkään enää sairaissa ja kieroissa työyhteisöissä.
Olen kyllä itsekin tehnyt töitä ns yhteiskunnallisesti hyödyllisillä aloilla, kuten sosiaali- ja terveysalalla.
Työ sinällään on tärkeää, pääosin, mutta sitten on tosiaan ne lukuisat umpikieroiksi kasvaneet työyhteisöt..
Ja toki nykyään myös se tosiasia, että sos-ja terveydenhuollon palvelujärjestelmämme pyörii koko ajan vahvemmin yksityisten yritysten käsissä ja silloin ei ahneuden ilmenemiseltäkään pääse pakoon tälläkään alalla.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemiä aloittajalle.
Työ ei ole kaikki kaikessa, eikä varsinkaan ihmisarvon tai onnellisuuden mittari.
Kyllä, olen aivan samaa mieltä työelämästä! Suuri osa on täysin tyhjänpäiväistä ajanhukkaa, ja sitten ne tärkeämmätkin alat ovat pilalla mm. liiallisen kiireen ja muun huonon ilmapiirin takia, usein myös raha ja ahneus painavat niissäkin paljon... Ylipäänsä minusta kokoaikatyö vie aivan naurettavan suuren osan ihmisen ajasta.
En ole työelämässä tällä hetkellä itse enkä sinne aio täysipäiväisesti palatakaan, jos ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en mä voi sanoa kuiin omalta osalltani niin ei mun kärsivällisyys välttämättä kestä kovin pitkään työtä missä ei saa jotaiin tuloksellista aiikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
No en mä voi sanoa kuiin omalta osalltani niin ei mun kärsivällisyys välttämättä kestä kovin pitkään työtä missä ei saa jotaiin tuloksellista aiikaiseksi.
Tulokselllisella tarkoitan sitä että ennakolta on jo selvää että mitä aijotaan tavoitellla ja saavuttaa ja sitten aletaan pohtia miten se tullaaan saavutttamaan.
Aina kannattaa kyllä harkita, mihin aikasi ja ainutlaatuisen elämäsi käytät.
Kun kumarrat yhteensuuntaan (raha), pyllistät toiseen suuntaan (hengellisyys).
Teitä on monia ja meillä Suomessa on melko helppoa köyhällekin kansalaiselle valita sellainenkin suunta, että se ei sisällä rahalle kumartelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en mä voi sanoa kuiin omalta osalltani niin ei mun kärsivällisyys välttämättä kestä kovin pitkään työtä missä ei saa jotaiin tuloksellista aiikaiseksi.
Tulokselllisella tarkoitan sitä että ennakolta on jo selvää että mitä aijotaan tavoitellla ja saavuttaa ja sitten aletaan pohtia miten se tullaaan saavutttamaan.
Sehään on hyvä työpaikka sellaisille joissa maiissa terrroristit tekee ihmiskauppaa ja lähettäää veneillä nämä pakolaiiset tänne töihin.
Työskentelen julkisella sektorilla ja onhan siellä monenlaista ongelmaa (mm. kiire kun tehtäviä on enemmän kuin tekijöitä), mutta ainakin työ tuntuu merkitykselliseltä eikä ns. turhia tehtäviä kovin paljon ole. Joten varmasti paljon riippuu alasta kuinka tyhjänpäiväiseltä työelämä tuntuu. Enpä usko että esim. jossain puhelinmyynnissä, tyhjänpäiväisten hilavitkuttimien suunnittelijana tai konsulttifirmassa pystyisin itsekään henkisesti työskentelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en mä voi sanoa kuiin omalta osalltani niin ei mun kärsivällisyys välttämättä kestä kovin pitkään työtä missä ei saa jotaiin tuloksellista aiikaiseksi.
Tulokselllisella tarkoitan sitä että ennakolta on jo selvää että mitä aijotaan tavoitellla ja saavuttaa ja sitten aletaan pohtia miten se tullaaan saavutttamaan.
Sehään on hyvä työpaikka sellaisille joissa maiissa terrroristit tekee ihmiskauppaa ja lähettäää veneillä nämä pakolaiiset tänne töihin.
Kannatttaa vaan muistaa pitää nämä erossa lannnotteista koska heidän uskonnnossaan elämä alkaa vasta sittten kun maailmaloppu kohtaaa.
Elämän ylevämpi päämäärä on kuolema. Riemuitse siitä.