Lue keskustelun säännöt.
Se oli sitten jo 8. epäonnistuminen
30.03.2022 |
No niin. Näin tässä taas kävi. Ylioppilaskirjoitukset menivät jälleen kerran penkin alle. Nyt reaali ja viime viikolla matematiikka.
Olen jo 8. kertaa käynyt korottamassa arvosanoja tavoitteena laudatur, mutta ei näytä onnistuvan tälläkään kertaa.
Olen aina ollut hyvä oppilas, joten tuntuu käsittämättömältä, että yo-koe ei onnistu.
En tule c-papereilla pääsemään tänäkään vuonna Aallon kauppakorkeaan. Mikään muu ei kiinnosta. Ikääkin jo kohta 23v ja masentaa. Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (80)
Avoimen väylän kautta kauppakorkeaan - ei tarvitse korottaa yo-arvosanoja eikä käydä edes pääsykokeessa! Otapa selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko kannattanut käyttää paukut mieluummin valintakokeeseen lukemiseen? Mulla on M:n paperit ja olen valintakokeella päässyt kahteen eri yliopistoon kahteen eri aineeseen sisään. Toiseen koulutusohjelmaan, johon pääsin sisään, otetaan 8% hakijoista sisään. Kannattaa satsata valintakokeisiin jos ylppärit ei mene hyvin.
Tuleva työnantaja ei ainakaan arvosta sitä että olet hinkuttanut 5 vuotta jotain yo-arvosanoja, joilla ei ole töiden kannalta mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
En voi hakea mihinkään ammattikorkeakouluun, kun sukulaisetkin järkyttyisivät, jos menisin pelkkään amikseen yliopiston sijaan. Ja sitten menetän ensikertalaisuuden.
Ap
Ammattikorkeakoulu ei ole mikään amis. Jatkuva lukioarvosanojen korottamisyritys on paikallaan polkemista. Sukulaiset eivät elä sinun elämääsi. Parempi mennä ainakin jotenkin eteenpäin kuin polkea paikallaan. Tuo ensikertalaisuus on vihoviimeinen huijaus nuorelle ihmiselle. Se on pelkkä este eteenpäin menolle.
Jos et 8. yrittämällä pysty saamaan reaalista tai matikasta C:tä parempaa arvosanaa, yliopisto ei ole sinun paikkasi. Et pysty yhtään reflektoimaan omaa oppimistasi ja kykenemään näkemään missä meni vikaan.
Matikka on saman hinkkaamista yo-vuodesta toiseen, siinä kehittyy kyllä, kun vaan laskee ja hiffaa ylipäänsä matikkaa. Siinä voi olla ongelmia, mutta silloin ei vaan voi hakea todistusvalinnalla. Reaalissa taas kirjoitetaan vuodesta toiseen esseitä ja niitä joutuisit raapustamaan yliopistossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko kannattanut käyttää paukut mieluummin valintakokeeseen lukemiseen? Mulla on M:n paperit ja olen valintakokeella päässyt kahteen eri yliopistoon kahteen eri aineeseen sisään. Toiseen koulutusohjelmaan, johon pääsin sisään, otetaan 8% hakijoista sisään. Kannattaa satsata valintakokeisiin jos ylppärit ei mene hyvin.
Samaa mieltä. Valintakokeisiin lukiessa saa sentään paneutua siihen mikä kiinnostaa ja missä on luultavasti hyvä, eikä laveasti kaikkeen mahdolliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi hakea mihinkään ammattikorkeakouluun, kun sukulaisetkin järkyttyisivät, jos menisin pelkkään amikseen yliopiston sijaan. Ja sitten menetän ensikertalaisuuden.
Ap
Jos pidät elämäntehtävänäsi sukulaisten miellyttämistä, tuosta ei hyvä heilu.
Joskus 26 vuotiaana pääset lopulta sinne kauppakorkeaan. Ensimmäisenä vuonna huomaat, että se ei olekaan sinun juttusi. Et kuitenkaan voi lopettaa, koska sukulaisesi järkyttyisivät. Masennut. Joudut pitämään opinnoissa taukoa. Sinnittelet ehkä tutkinnon kasaan masennuslääkkeiden voimalla. Kun valmistut, rimaa hipoen, olet niin rikki henkisesti, että et jaksa hakea töitä. Jäät pitkälle sairaslomalle, ja siitä sairaseläkkeelle.
Kuulostaako houkuttelevalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tätä vielä tutkittu että onko tästä todistusvalinnasta ja ensikertalaisuuskiintiöstä ihan oikeasti hyötyä pidemmällä aikavälillä? Paitsi että on näitä, jotka ei uskalla mennä elämässä eteenpäin ja haaveilee ikuisesti unelmapaikasta, niin itse tunnen useamman sellaisenkin, joka pääsi todistuksella sinne unelmapaikkaan, mutta siellä ollessaan huomasi ettei se kiinnostakaan yhtään. Siltäkin olisi varmasti välttynyt, jos olisi lukenut pääsykokeisiin ja siinä lukiessa jo huomannut ettei kiinnosta.
Hae johonkin toiseen kauppakorkeaan. Todellisuus on, että työelämässä ketään ei kiinnosta, ovatko paperisi Aallosta vai Oulusta, vaan minkälainen olet ja mitä osaamista sulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauppatieteitä voi opiskella muullakin. Olisin päässyt papereilla Helsinkiin, mutta menin toisaalle.
Vierailija kirjoitti:
Onko tätä vielä tutkittu että onko tästä todistusvalinnasta ja ensikertalaisuuskiintiöstä ihan oikeasti hyötyä pidemmällä aikavälillä? Paitsi että on näitä, jotka ei uskalla mennä elämässä eteenpäin ja haaveilee ikuisesti unelmapaikasta, niin itse tunnen useamman sellaisenkin, joka pääsi todistuksella sinne unelmapaikkaan, mutta siellä ollessaan huomasi ettei se kiinnostakaan yhtään. Siltäkin olisi varmasti välttynyt, jos olisi lukenut pääsykokeisiin ja siinä lukiessa jo huomannut ettei kiinnosta.
Omalla opiskelupaikalla on tainnut 3 sellaista, jotka tuli pääsykokeiden kautta lopettaa jo. Sanon "tainnut", koska 2 olen varma, mutta se viimeinen on epävarma. Häntä ei ole näkynyt missään sitten joulun.
Ei siis pääsykokeisiinkaan opiskelu kerro mitään haluaako oikeasti tehdä alaa.
Mielestäni nuo ensikertalaisuudet ovat vain hyvästä. Liian usein ihmiset vei paikkoja ammattikorkeasta ja yliopistosta opiskellakseen "jotain" vuoden, samalla kun odotti taas pääsykokeita toiselle alalle.
Itse pääsin todistuksella ja ensikertalaisena. Harkitsin pitkään mihin kouluihin oikeasti haluan päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut että useat ns. hyvät oppilaat eivät menestykään yo-kirjoituksissa. Itse olin aina keskiverto-oppilas ja sain helposti lukematta muutamasta aineesta E:n. Lopuista sain jälleen kerran lukematta paremmat arvosanat kuin kaverini joka oli tuollainen hyvä oppilas.
Vierailija kirjoitti:
Onko tätä vielä tutkittu että onko tästä todistusvalinnasta ja ensikertalaisuuskiintiöstä ihan oikeasti hyötyä pidemmällä aikavälillä? Paitsi että on näitä, jotka ei uskalla mennä elämässä eteenpäin ja haaveilee ikuisesti unelmapaikasta, niin itse tunnen useamman sellaisenkin, joka pääsi todistuksella sinne unelmapaikkaan, mutta siellä ollessaan huomasi ettei se kiinnostakaan yhtään. Siltäkin olisi varmasti välttynyt, jos olisi lukenut pääsykokeisiin ja siinä lukiessa jo huomannut ettei kiinnosta.
On, mutta vähän hassusti siitä on eniten hyötyä tusina-aloilla, kuten sairaanhoitajaksi tai matikkaa lukemaan. Toiskertalaiselta saatetaan vaatia esim. 20 pistettä enemmän. Esim. lääkikseen ero on merkittävästi pienempi, kun sinne on ensikertalaistenkin niin vaikea päästä. Sen kanssa isoin ero tulee siinä, että todistusvalintamahdollisuus sulkeutuu. Suurimmalle osalle aloja voi hakea todistuksella myös toiskertalaisena.
Jos haluaa yliopistoon, niin yo-kokeista pitäisi irrota vähintään E:n paperit lukematta. Muutoin on suuri vaara, että kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä omaksumaan sitä tietomäärää, joka yliopistossa vaaditaan.
Olenko oikeassa, kun veikkaan, että olit koulussa ns. kympin tyttö eli pärjäsit hyvin, kun koealue oli hyvin rajallinen. Ylioppilaskokeessa koealue on koko aineen lukion oppimäärä ja mielellään hyvään arvosanaan päästäkseen myös läheisten aineiden oppimäärät. Ja voi kauhistus: yliopistossa ne tenttialueet ovat moninkertaiset lukioon verrattuna, tenttiin on luettava monta kirjaa. Harkitse sitä amk:ua sanokoot sukulaiset, mitä lystäävät. Onhan sekin nyt parempi kuin ei mitään. Tosin eihän ne tradenomit useinkaan mitään kovin hohdokkaita työpaikkoja saa.
Mulla oli keskinkertaiset paperit, pari ällää mutta ”vääristä” aineista. Äidinkieli M ja pitkä matikka rimaa hipoen läpi. Tästä johtuen oli pakko pyrkiä pääsykoekiintiössä, koska papereilla saatavat pisteet olivat huonot. Luin sitten aivan hulluna Aallon pääsykokeeseen varmaan vuoden ja pääsin lähes täysillä pisteillä sisään. Onnistuu se näinkin jos sisua ja motivaatiota löytyy.
Ystäväperheen tytär ei päässyt lääkikseen ja haki ja pääsi AMK:uun bioanalytiikkaa opiskelemaan. Kesken opintojen tärppäsi sitten haluamansa tiedekunta yliopistolla..
En osaa sanoa, onko tämä eettinen tapa, mutta hae nyt ensin tradenomiopintoihin.
Olisiko aika nyt nöyrtyä vähän, ja hyväksyä se tosiasia, että yliopisto-opiskelu ei vaan ole kaikkien juttu, eikä sen kuulukaan olla kaikkien juttu. Ammattikorkeasta ja jopa amiksesta saa myös ihan hyviä ammatteja, ja niidenkin jälkeen voi aina pyrkiä eteenpäin ja edetä uralla. Vuositolkulla joidenkin ylppäreiden hinkkaaminen ei taas johda yhtään mihinkään.