Lue keskustelun säännöt.
Saako (pelko)sektion varmasti joka synnytyssairaalassa?
16.09.2015 |
Nyt kun kovasti painotetaan että ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse, niin onko asia näin jokaisessa synnytyssairaalassa? Ilmeisesti joissakin paikoissa sektion saa helpommin ja toisessa sen joutuu taistelemaan kovemmin, mutta onko varmaa että sen joka synnytyssairaalassa saa?
Itse olen aina tiennyt että en aio synnyttää alateitse. Raskaus tuli yllätyksenä ja olen raskaudessa vasta alussa, mutta pelkään kovasti lapsen olevan lopulta yli 4,5 kg. Meillä sekä miehen suvussa paljon suurikokoisia vauvoja ja omalla äidillänikin on mennyt aikoinaan painoarviot yli kilon mönkään, joten en kyllä tule niihinkään luottamaan painoarvioihin, vaan luotan enemmän omiin tuntemuksiini ja jos minulla on tunne että on suuri lapsi tulossa, niin aion vaatia sektion. Monet synnyttävät helposti suurikokoisia vauvoja ja nostan heille hattua, mutta itse en ota sitä riskiä, varsinkaan vielä ensisynnyttäjänä. Suomessahan nyt taitaa olla mentaliteetti että vaikka viisikiloisiakin yritetään alateitse (ellei äidillä ole selkeästi ahdas lantio) ja jos ei tule, niin sitten vasta kiireelliseen sektioon?
Kysymys onkin, että saako "pelko"sektion joka paikassa ja mitä on tehtävissä mikäli semmoista ei oltaisi myöntämässä? Onko nykypäivän odottavilla äideillä oikeus esimerkiksi vaihtaa kokonaan synnytyssairaalaa? Esimerkiksi toiseen kaupunkiin, jos omassa ei myönnettäisi sektiota. Olisi myös mielenkiintoista kuulla missäpäin Suomea sektion saa pelon perusteella helpommin ja missä siitä joutuu taistelemaan "kynsin ja hampain".
Kommentit (59)
Aivan samat pelot oli mullakin kuin aloittajalla. Pidä pääsi aina kun näet lääkärin. Jopa hoitaja yritti mua vielä muuttamaan mieleni. Niin ja olen hyvä äiti lapselleni vaikka synnytinkin hänet pelkosektiolla, kateelliset ja tyhjän jauhajat voivat pitää mölyt mahassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:29"]
Pysyt vaan koko ajan päätöksesi takana. Sua tullaan pelottelemaan sektion komplikaatioilla, mutta jos haluat sektion, vaadi sitä. Älä missään kohtaa edes sekunnin verran kallistu alatiesynnyttämisen puolelle. Mä olen kokenut molemmat, alatiesynnytyksen ja sektion (kiireellisen), alatie oli helpompi mutta ei se sektiokaan ollut paha. Nyt kolmannen synnytän sektiolla, koska vauva tulee saada pari vkoa ennen laskettua aikaa ulos ja käynnistää ei saa enää jos on kerrankin tehty sektio. Terveelle ihmiselle sektio on todella turvallinen vaihtoehto.
[/quote]
Kiitos kommentista. Arvostan saada kommenttia sellaiselta henkilöltä, jolla on kokemusta molemmista synnytystavoista. Pidän mielessä tuon, että en kallistu alatiesynnytyksen puolelle tai peli on menetetty. :) Onneksi noita "komplikaatio-pelotteluja" helpottaa se, kun on itsekin tutustunut aiheeseen ja tietää että vaikka tietyt komplikaatiot olisivatkin moninkertaisesti yleisempiä sektiossa, niin ne ovat silti harvinaisia. -ap
Mä aina ihmettelen tuota kun aina vedotaan siihen että sektiosta toipuu hitaammin kun alatiesynbytyksestä. Että miten nopeasti siitä synnytyksestä sitten pitäisi toipua? Eikö ne ensimmäiset päivät ja viikot kuulukin ottaa rauhallisesti ja tutustua vauvaan. Harvan nyt nykyisin tarvitsee heti seuraavana päivänä juosta
navettatöihin saati mihinkään muuhunkaan.
Itse toivuin sektiosta kyllä todella nopeasti, ei ollut mitään hankalaa, enkä usko että olisin alatiesynbytyksestä toipunut ainakaan nopeammin.
Rauhallisesti siltikin otin ensimmäisen viikon.
Ei siitä toipumisesta kannata mitään maailmanennätys yrittää tehdä, oli synnytystapa mikä hyvänsä. Kropan kuuluukin antaa levätä.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 14:01"]
Kiitos vihdoinkin asiallisesta ja rakentavasta kommentista. Itselläni suurin pelko on tosiaan se, että lapseni jumittuu suuren koon vuoksi alatiesynnytyksessä, jonka johdosta lapsi kärsii hapenpuutteesta, joka johtaa vakavaa vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Edes imukuppi ja välilihan leikkauskaan eivät takaa sitä että lapsi saadaan tarpeeksi nopeasti ulos. Kolmannen ja neljännen asteen sulkijalihaksen repeämät olisivat pientä lapsen vammautumisen tai menettämisen rinnalla. Ei sektiokaan lähtökohtaisesti tee hyvää lapselle, mutta pienet riskit astmoista ja allergioista kantaisin mielummin kuin pienemmätkin riskit vakavasta vammautumisesta.
[/quote]
Eipä kestä, pelko mikä pelko. :) Kannattaa silti käydä juttelemassa ja ottaa selvää riskeistä ja pitää vaihtoehdot auki mahdollisimman pitkään. Sukuhistoria voi vaikuttaa ja voihan olla, että kokoarvioin ja sukuhistorian vuoksi sinulle tehdään suunniteltu sektio joka tapauksessa. Vauvan kokoon voi vaikuttaa myös esim. äidin sokeritasapaino, eli pyytäisin pääsyä sokerirasituskokeeseen ja mahd. verensokerin seurantaan. Teidän äitienne aikaan ei välttämättä ollut yhtä hyvää käsitystä verensokerista tai toimivaa seurantaa, joten kannattaa ottaa selvää mitkä asiat ovat eri lailla nykyään. Myös synnytyksen käynnistäminen voi olla mahdollista, jos vauvan kasvuvauhti on kova. Vaihtoehtoja on monia ja pelkästään omien vanhempien synnytyskokemuksiin perustuen ei kannata tehdä kaikkia valintoja, koska nykyään on enemmän tietoa ja taitoa.
Sektiossakin on riskejä, kuten tiedät, ja ne kohdistuvat käsittääkseni enemmän äitiin kuin vauvaan. Sektion jälkeen pitää varautua siihen, että imetys voi olla vaikeata, saatat tarvita kotona paljon apua (pystyykö esim. miehesi olemaan palkattomalla vapaalla, jos tarvitset isyysvapaan jälkeen apua?) ja lapsenkin vointi voi olla huonompi. Meillä on useampi lapsi ja yksi heistä oli pahasti allerginen, enkä toivoisi sitä helvettiä kenellekään, joten kannattaa tosiaan ottaa nämäkin riskit tosissaan. Allerginen lapsemme on kohta kouluikäinen ja huoli ja kärsimys edelleen lähes päivittäistä. Antaisin amputoida yhden sormeni, jos sillä saisi lapsen allergiahelvetin poistettua kuvioista kokonaan. Se nimittäin vaikuttaa koko perheeseemme pahasti ja tietysti lapsen omaan hyvinvointiin ja elämän mahdollisuuksiin hyvinkin tylysti.
Mutta kuten sanottua, ei kaikkeen voi vaikuttaa. :) Kannattaa kuitenkin minimoida oma stressi ja hyödyntää kaikki saatavilla oleva tieto, ohjaus ja neuvonta, ettei turhaan kerää hirmuista sykkyrällistä ahdistusta. Pelkääminen on ihan ok, mutta koita päästä pelkopolille ja juttelemaan. Et ole yksin ajatustesi kanssa ja toivottavasti kohdallesi osuu fiksua porukkaa joiden kanssa jutella. Älä lannistu, vaikka ensimmäisen juttukaverin kanssa ei löytyisi yhteistä aaltopituutta, terveydenhuoltohenkilöstökin on vain ihmisiä ja heilläkin on omia käsityksiä ja omat tapansa ilmaista itseään.
Ja loppujen lopuksi synnytys on "vain" synnytys, ihan sama miten se lapsi tulee maailmaan.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 14:07"]Tallinnasta saa sektion. Maksaa reilut 3000e. Kannattaa kysellä jos ei jaksa tapella pelkopoleilla.
[/quote]
Oletko itse käynyt Tallinnassa sektiossa? Jos olet niin miten meni, oliko siistit tilat jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua hyvin. Meilläkin suvuissa ollut pääsääntöisesti 4-5 kg vauvoja. "Onnekseni" raskausaikana olin täysin ruokahaluton, rasvaa ei tullut minulle yhtään ja vauvallakin jotenkin puutteellinen napanuora. Se kasvoi vain 4,2 kg ja synnytys meni hyvin. Ison vauvan vammautumisriskit on oikeasti isot kun lantio on liian pieni! Pk seudulla ei ainakaan mitään Synnytystapa-arviota saa muuten kuin perätilassa olevan vauvan kanssa. Painoarvio tehtiin kyllä minunkin tapauksessa muista syistä, se oli onneksi 3,5 kg niin ei niin kovasti jännittänyt synnytys :D täällä oletetaan melkein aina että vauva on normaalikokoinen ja samoin lantio. Isot sf-mitat, suvun isot lapset yms ei merkkaa mitään... pidät vain pääsi jos siltä tuntuu. Onnistunut alatiesynnytyskin oli kyllä hieno kokemus, suosittelen sitäkin jos päätät vaihtaa mielipidettä. Useimmiten se kuitenkin menee ihan hyvin!
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 14:26"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 14:01"]
Kiitos vihdoinkin asiallisesta ja rakentavasta kommentista. Itselläni suurin pelko on tosiaan se, että lapseni jumittuu suuren koon vuoksi alatiesynnytyksessä, jonka johdosta lapsi kärsii hapenpuutteesta, joka johtaa vakavaa vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Edes imukuppi ja välilihan leikkauskaan eivät takaa sitä että lapsi saadaan tarpeeksi nopeasti ulos. Kolmannen ja neljännen asteen sulkijalihaksen repeämät olisivat pientä lapsen vammautumisen tai menettämisen rinnalla. Ei sektiokaan lähtökohtaisesti tee hyvää lapselle, mutta pienet riskit astmoista ja allergioista kantaisin mielummin kuin pienemmätkin riskit vakavasta vammautumisesta.
[/quote]
Eipä kestä, pelko mikä pelko. :) Kannattaa silti käydä juttelemassa ja ottaa selvää riskeistä ja pitää vaihtoehdot auki mahdollisimman pitkään. Sukuhistoria voi vaikuttaa ja voihan olla, että kokoarvioin ja sukuhistorian vuoksi sinulle tehdään suunniteltu sektio joka tapauksessa. Vauvan kokoon voi vaikuttaa myös esim. äidin sokeritasapaino, eli pyytäisin pääsyä sokerirasituskokeeseen ja mahd. verensokerin seurantaan. Teidän äitienne aikaan ei välttämättä ollut yhtä hyvää käsitystä verensokerista tai toimivaa seurantaa, joten kannattaa ottaa selvää mitkä asiat ovat eri lailla nykyään. Myös synnytyksen käynnistäminen voi olla mahdollista, jos vauvan kasvuvauhti on kova. Vaihtoehtoja on monia ja pelkästään omien vanhempien synnytyskokemuksiin perustuen ei kannata tehdä kaikkia valintoja, koska nykyään on enemmän tietoa ja taitoa.
Sektiossakin on riskejä, kuten tiedät, ja ne kohdistuvat käsittääkseni enemmän äitiin kuin vauvaan. Sektion jälkeen pitää varautua siihen, että imetys voi olla vaikeata, saatat tarvita kotona paljon apua (pystyykö esim. miehesi olemaan palkattomalla vapaalla, jos tarvitset isyysvapaan jälkeen apua?) ja lapsenkin vointi voi olla huonompi. Meillä on useampi lapsi ja yksi heistä oli pahasti allerginen, enkä toivoisi sitä helvettiä kenellekään, joten kannattaa tosiaan ottaa nämäkin riskit tosissaan. Allerginen lapsemme on kohta kouluikäinen ja huoli ja kärsimys edelleen lähes päivittäistä. Antaisin amputoida yhden sormeni, jos sillä saisi lapsen allergiahelvetin poistettua kuvioista kokonaan. Se nimittäin vaikuttaa koko perheeseemme pahasti ja tietysti lapsen omaan hyvinvointiin ja elämän mahdollisuuksiin hyvinkin tylysti.
Mutta kuten sanottua, ei kaikkeen voi vaikuttaa. :) Kannattaa kuitenkin minimoida oma stressi ja hyödyntää kaikki saatavilla oleva tieto, ohjaus ja neuvonta, ettei turhaan kerää hirmuista sykkyrällistä ahdistusta. Pelkääminen on ihan ok, mutta koita päästä pelkopolille ja juttelemaan. Et ole yksin ajatustesi kanssa ja toivottavasti kohdallesi osuu fiksua porukkaa joiden kanssa jutella. Älä lannistu, vaikka ensimmäisen juttukaverin kanssa ei löytyisi yhteistä aaltopituutta, terveydenhuoltohenkilöstökin on vain ihmisiä ja heilläkin on omia käsityksiä ja omat tapansa ilmaista itseään.
Ja loppujen lopuksi synnytys on "vain" synnytys, ihan sama miten se lapsi tulee maailmaan.
[/quote]
Allerginen lapsi nyt voi tulla ilmankin sektiota, inhoan näitä pelotteluja koska omaan sektiooni en voinut mitenkään vaikuttaa. Mun mielestä ap:n pelko on aiheellinen, mun lähipiiri ei ole iso ja joukkoon mahtuu yksi cp-vammainen lapsi jonka äiti pakotettiin yrittämään lasta alakautta niin kauan, että lapsi kärsi hapenpuutteesta ja on nyt tosiaan täysin liikuntakyvytön koko elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei iso lapsi ole ainoa ongelma alatiesynnytyksessä.
Itse terveellisesti elävä ja urheileva, myös koko raskausajan. Todella voimakas pelko alatiesynnytyksestä ja repeämisestä. Lopetin kunnolla syömisen kuukautta ennen laskettua aikaa jotta vauva ei kasvaisi liikaa. Ja ei tarvitse haukkua, olin aivan paniikissa kun eivät suostuneet sektioon tai edes tekemään kokoarviota. Lapsi oli 3,2 kiloa syntyessään ja täysin terve. Itseltähän se oli pois, lapsi ottaa omansa ensin.
MUTTA sydänäänet heikkeni liikaa ja auttoivat vähän imukupilla. Tarkoitti siis pakollista välilihan leikkausta vakka nimenomaan sanoin ettei saa leikata. VIIMEISET TIKIT IRTOSI 6VIIKKOA SYNNYTYKSESTÄ. Ja sinä aikana en pystynyt pitämään mitään housuja ollenkaan. Myös vauvan nostelu oli hankalaa. Eli en todellakaan palautunut nopeammin kuin sektiosta!
Ompeli ilmeisesti päin honkia. Vuosi synnytyksestä ja sekä ulompi että sisempi häpyhuuli poikki. Alushousujen pitäminen epämukavaa ja seksi epämukavaa tuolta kohdalta. Yleislääkäri ei suostu antamaan lähetettä gynelle, KUN TUOLTA SIELLÄ PITÄÄKIN NÄYTTÄÄ, ja kun ei ole virtsankarkailua tai ulostusongelmia ei ole mitään korjattavaa!
Kaduttaa lapsen tekeminen aivan helvetisti.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:29"]
Ap miksi puhut sekavia.. ekassa viestissä halaut sektion jos vauva on 4-4,5 kiloinen ja tossa myöhemmässä viestissä haluat sen oli vauva minkä kokoinen tahansa..
Siis miten nykytekniikalla voin mennä koko arvioinnit noin pieleen? Vai miten niitä kokoarviointeja muualla tehdään?
Mä käyn yhden sairauden takia kerra kuussa vauvan kokoarvioinnissa, ultrassa nkl enkä yhtään epäile että vauvan koko ei oikeasti olisi se grammalleen kuin he sen aina minulle ilmoittavat plus muut mitat.... t.ohis
[/quote]
Sanoin aloituksessa että pelkään lapsen olevan yli 4,5 kg ja että toivon lapsen olevan ihan sellainen tavallinen 3,5 kilosta neljään kiloon. Minusta tässä ei ole mitään epäselvää?
Linkitinkin täällä jo aikaisemmin lääkäreiden tekemän katsauksen siitä, miten painoarviot osuvat keskimäärin 200 grammaa alakanttiin, ja on melko tavallista sekin että painoarvio osuu 500 grammaa väärin. Itse asiassa äitien itsensä tekemät painoarviot vauvan koosta osuivat paremmin kohdilleen kuin erikoislääkäreiden tai kätilöiden.
Tietysti jos minulla itselläni on loppuraskaudesta tunne että lapsi ei ole suurikokoinen ja painoarviot tukevat tunnettani, niin voisin ihan hyvin harkita alatiesynnytystä vakavastikin. Tietysti tässäkin tapauksessa minun kannattaa hankkia se sektiolupaus ja vaihtaa mieleni sen jälkeen alatiesynnytykseen. Jos alkaisin pari päivää ennen laskettua aikaa pyytelemään sektiota niin pahoin pelkään että siihen suostuttaisiin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 14:01"]
Kiitos vihdoinkin asiallisesta ja rakentavasta kommentista. Itselläni suurin pelko on tosiaan se, että lapseni jumittuu suuren koon vuoksi alatiesynnytyksessä, jonka johdosta lapsi kärsii hapenpuutteesta, joka johtaa vakavaa vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Edes imukuppi ja välilihan leikkauskaan eivät takaa sitä että lapsi saadaan tarpeeksi nopeasti ulos. Kolmannen ja neljännen asteen sulkijalihaksen repeämät olisivat pientä lapsen vammautumisen tai menettämisen rinnalla. Ei sektiokaan lähtökohtaisesti tee hyvää lapselle, mutta pienet riskit astmoista ja allergioista kantaisin mielummin kuin pienemmätkin riskit vakavasta vammautumisesta.
[/quote]
Eipä kestä, pelko mikä pelko. :) Kannattaa silti käydä juttelemassa ja ottaa selvää riskeistä ja pitää vaihtoehdot auki mahdollisimman pitkään. Sukuhistoria voi vaikuttaa ja voihan olla, että kokoarvioin ja sukuhistorian vuoksi sinulle tehdään suunniteltu sektio joka tapauksessa. Vauvan kokoon voi vaikuttaa myös esim. äidin sokeritasapaino, eli pyytäisin pääsyä sokerirasituskokeeseen ja mahd. verensokerin seurantaan. Teidän äitienne aikaan ei välttämättä ollut yhtä hyvää käsitystä verensokerista tai toimivaa seurantaa, joten kannattaa ottaa selvää mitkä asiat ovat eri lailla nykyään. Myös synnytyksen käynnistäminen voi olla mahdollista, jos vauvan kasvuvauhti on kova. Vaihtoehtoja on monia ja pelkästään omien vanhempien synnytyskokemuksiin perustuen ei kannata tehdä kaikkia valintoja, koska nykyään on enemmän tietoa ja taitoa.
Sektiossakin on riskejä, kuten tiedät, ja ne kohdistuvat käsittääkseni enemmän äitiin kuin vauvaan. Sektion jälkeen pitää varautua siihen, että imetys voi olla vaikeata, saatat tarvita kotona paljon apua (pystyykö esim. miehesi olemaan palkattomalla vapaalla, jos tarvitset isyysvapaan jälkeen apua?) ja lapsenkin vointi voi olla huonompi. Meillä on useampi lapsi ja yksi heistä oli pahasti allerginen, enkä toivoisi sitä helvettiä kenellekään, joten kannattaa tosiaan ottaa nämäkin riskit tosissaan. Allerginen lapsemme on kohta kouluikäinen ja huoli ja kärsimys edelleen lähes päivittäistä. Antaisin amputoida yhden sormeni, jos sillä saisi lapsen allergiahelvetin poistettua kuvioista kokonaan. Se nimittäin vaikuttaa koko perheeseemme pahasti ja tietysti lapsen omaan hyvinvointiin ja elämän mahdollisuuksiin hyvinkin tylysti.
Mutta kuten sanottua, ei kaikkeen voi vaikuttaa. :) Kannattaa kuitenkin minimoida oma stressi ja hyödyntää kaikki saatavilla oleva tieto, ohjaus ja neuvonta, ettei turhaan kerää hirmuista sykkyrällistä ahdistusta. Pelkääminen on ihan ok, mutta koita päästä pelkopolille ja juttelemaan. Et ole yksin ajatustesi kanssa ja toivottavasti kohdallesi osuu fiksua porukkaa joiden kanssa jutella. Älä lannistu, vaikka ensimmäisen juttukaverin kanssa ei löytyisi yhteistä aaltopituutta, terveydenhuoltohenkilöstökin on vain ihmisiä ja heilläkin on omia käsityksiä ja omat tapansa ilmaista itseään.
Ja loppujen lopuksi synnytys on "vain" synnytys, ihan sama miten se lapsi tulee maailmaan.
[/quote]
Ap tässä jälleen ja kiitos taas pitkästä mutta asiallisesta kommentista. :) Olen siis mielessäni tehnyt kyllä päätöksen sektiosta ja aion sektiopäätöksen saada. Tietysti sitä ei voi koskaan sataprosenttisesti sanoa päätyykö raskaus millaiseen synnytykseen ja aion kyllä ihan asiallisesti lääkäreiden kanssa keskustella asiasta. Eihän sitä voi koskaan tietää vaikka itse lopulta haluaisinkin kokeilla alatiesynnytystä tai raskaus käynnistyisi paljon odotettua aikaisemmin jne. Tietysti jos haluaisinkin kokeilla alatiesynnytystä, niin minun kannattaa tässä tilanteessa hankkia sektiolupaus ensin ja ennen sektiota ilmoittaa että haluankin alatiesynnytyksen, toisinpäinhän tähän ei millään suostuttaisi, jos sanoisinkin päivä pari ennen laskettua aikaa että haluan sektion.
Hyvä tietää ja pitää mielessä on tietysti tuokin, että myös hoitohenkilökuntakin on vain ihmisiä ja että kaikkien kanssa ei olla samalla aaltopituudella. Aion kyllä ihan asiallisesti käydä läpi pelkoani lääkäreiden kanssa ja keskustella asiasta. Minusta on hyvä että Suomessa lääkäreiden toimesta kannustetaan alatiesynnytykseen, tiedostan kyllä itsekin että se on suurimmalle osalle paras tapa synnyttää. Kuitenkin, paljon netistä keskusteluja lukeneena, tämä lääkäreiden "kannustaminen" alatiesynnytykseen taitaa monessa paikkaa olla enemmänkin painostusta.
Ja olen tuossakin täysin samaa mieltä, synnytys on vain tapa saada lapsi tähän maailmaan tapahtui se miten tahansa. En ymmärrä miksi synnytystapa määrittelisi kenenkään kyvyn toimia äitinä tai erilainen synnytystapa tekisi toisesta paremman äidin kuin toisesta. Minulle hyvä äitiys merkitsee aivan jotakin muuta. :)
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:54"]En nyt lukenut ajatuksella koko ketjua, mutta suosittelen käymään pelkopolilla juttelemassa ja synnytyssairaalassa tutustumiskäynnillä, jos vain mitenkään mahdollista. Minulle maailman suurin pelko olisi sektioon joutuminen, viimeksi synnyttäessä se alkoi olla uhkana ja mies sanoi, että naamasta näki että pelotti ja kuulemma puskin aika tehokkaasti vauvan ulos heti kun kätiö mainitsi sektion mahdollisuuden.
Sikäli ymmärrän alatiesynnytyksen pelon, koska sama pelkohan se on sinulla kuin minullakin. Minä pelkään vatsan repimistä auki, lapsen hyvinvointia sektion jälkeen, niittejä ja leikkausarven parantelua, vauvan nostelun kieltoa, avuttomana kotona räpeltämistä jne. Missä tahansa synnytyksessä voi mennä asiat viduralleen ja joudutaan tekemään toimenpiteitä, joita ei olisi halunnut kokea, esim. käytetään imukuppia, laitetaan puudutus tai oksitosiinitippa, leikataan väliliha tai painetaan istukkaa jotta se syntyy. Onneksi terveydenhuolto ja synnytysten hoito on huippuluokkaa ja koitan parhaani mukaan luottaa siihen.
[/quote]
Minullakin sektiopelko! Ja vielä kerran siihen jouduin. Kolmas lapsi oli perätilassa. Oli aivan hirveä kokemus minulle. Oli isommat lapset jotka halusivat myös syliin jne. Plus ne jälkisupistukset oli tuplasti pahemmat sektion jälkeen.
Onneksi neljäs ja viimeinen tuli alakautta.
Mutta ymmärrän minäkin ap:ta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:06"]
Ymmärrän sinua hyvin. Meilläkin suvuissa ollut pääsääntöisesti 4-5 kg vauvoja. "Onnekseni" raskausaikana olin täysin ruokahaluton, rasvaa ei tullut minulle yhtään ja vauvallakin jotenkin puutteellinen napanuora. Se kasvoi vain 4,2 kg ja synnytys meni hyvin. Ison vauvan vammautumisriskit on oikeasti isot kun lantio on liian pieni! Pk seudulla ei ainakaan mitään Synnytystapa-arviota saa muuten kuin perätilassa olevan vauvan kanssa. Painoarvio tehtiin kyllä minunkin tapauksessa muista syistä, se oli onneksi 3,5 kg niin ei niin kovasti jännittänyt synnytys :D täällä oletetaan melkein aina että vauva on normaalikokoinen ja samoin lantio. Isot sf-mitat, suvun isot lapset yms ei merkkaa mitään... pidät vain pääsi jos siltä tuntuu. Onnistunut alatiesynnytyskin oli kyllä hieno kokemus, suosittelen sitäkin jos päätät vaihtaa mielipidettä. Useimmiten se kuitenkin menee ihan hyvin!
[/quote]
Hyvä että sinulla on ollut hyvä synnytys ja siitä on jäänyt hyvät muistot. :) En kiellä sitä, etteikö minustakin olisi hienoa synnyttää alateitse, en vaan juuri tuon suurikokoisuuden vuoksi taida uskaltaa. Tosi lapsen suuresta koosta ei vielä ole tietoakaan, koska raskaus on vasta niin alussa. Itselläni on ollut kyllä juuri päinvastoin tuon ruokahalun kanssa. Aina kun vain pahoinvointi helpottanut niin aivan mahdoton ruokahalu iskenyt. :D Tietysti pyrin syömään terveellisesti ja kohtuudella, mutta välillä, kun koko ajan tuntee itsensä nälkäiseksi, tulee syötyä enemmän kuin olisi tarpeellista. Itsellä on tietysti vielä lisäksi ongelmana se, että jo ennen raskauttakin minulla on sokeriarvotkin huidelleet viitearvojen ylärajoilla ja välillä vähän ylikin vaikka olen perus terve nainen, jolla ei juuri ole ylipainoakaan. Ensi viikolla olisi verikokeet jolloin selviää millaiset sokeriarvot ovat tällä hetkellä.
Minullakin oli sellainen käsitys, että Suomessa melko useasti lähdettäisiin yrittämään alatiesynnytystä vaikka ilman kokoarviota koska oletuksena on usein että lapsi mahtuu tulemaan alakautta. No, varmasti se näin on, mutta varmasti jotkut epäonniset lapset joutuvat tämän vuoksi kärsimään turhaan liian pitkästä hapenpuutteesta. Ja vaikka kokoarvio tehtäisiin niin senkään paikkansapitävyydestä ei juuri ole takeita. Sinullakin näköjää meni jonkin verran kokoarvio pieleen. :)
Kiitos tsemppaamisesta ja kaikkea hyvää sinulle! -ap
Ihan naurettavaa. Alatiesynnytys on luonnollinen ja niin lapsen, kun äidinkin terveyden kannalta paras ja riskittömin. Mutta ei, kaikki pitää saada tekemättä mitään. Makaat lahnana kun vauva laitettiin aluille ja makaat lahnana kun vauvan ottaa joku toinen ulos kohdusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:30"]
Tajuat varmaan että sektiosta toipuu paaaaljon hitaammin?
[/quote]
Mistä olet saanut moista päähäsi? Minulle on tehty kolme sektiota ja olen toipunut niistä alta aikayksikön. Seuraavana päivänä olen alkanut hoitaa vauvaa ja kolmen viikon päästä olen voinut kysyä, että mikä leikkaus. Toista se oli alatiesynnytyksen jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:36"]
pointtihan on siinä, että ei sitä voi taata.
Pienissä sairaaloissa ei ylipäänsä haluta leikata, siksi suunnitellut sektiot ohjataan suuriin sairaaloihin pieniltäkin paikkakunnnilta.
Toisaalta MISSÄÄN sairaalassa ei voida taata sulle sektiota. Jos vaikka lapsesi syntyy etuajassa, ja moottoritiellä on joku Konginkangas-tyyppinen onnettomuus ja kaikki leikkaussalit on varattu ja lääkärit niissä kiinni, niin - no sitten lapsesi syntyy ja te elätte sen kanssa.
TÄllä ei ole mitään tekemistä hyvien tai huonojen äitien kanssa: vain käytännön. Ei sille mitään välttämättä voi.
[/quote]
Meinaat, että noin voi käydä myös Kätilöopistolla ja Naistenklinikalla? Kaikki leikkaussalit ovatkin yhtäkkiä täynnä kolaripotilaita?
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 14:22"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:29"]
Pysyt vaan koko ajan päätöksesi takana. Sua tullaan pelottelemaan sektion komplikaatioilla, mutta jos haluat sektion, vaadi sitä. Älä missään kohtaa edes sekunnin verran kallistu alatiesynnyttämisen puolelle. Mä olen kokenut molemmat, alatiesynnytyksen ja sektion (kiireellisen), alatie oli helpompi mutta ei se sektiokaan ollut paha. Nyt kolmannen synnytän sektiolla, koska vauva tulee saada pari vkoa ennen laskettua aikaa ulos ja käynnistää ei saa enää jos on kerrankin tehty sektio. Terveelle ihmiselle sektio on todella turvallinen vaihtoehto.
[/quote]
Kiitos kommentista. Arvostan saada kommenttia sellaiselta henkilöltä, jolla on kokemusta molemmista synnytystavoista. Pidän mielessä tuon, että en kallistu alatiesynnytyksen puolelle tai peli on menetetty. :) Onneksi noita "komplikaatio-pelotteluja" helpottaa se, kun on itsekin tutustunut aiheeseen ja tietää että vaikka tietyt komplikaatiot olisivatkin moninkertaisesti yleisempiä sektiossa, niin ne ovat silti harvinaisia. -ap
[/quote]
Mutta yleisempiä kuin pelkäämäsi asiat
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:30"]
Tajuat varmaan että sektiosta toipuu paaaaljon hitaammin?
[/quote]
Tajuan. Olen tutustunut riskeihin ja ymmärrän ne. Ymmärrän miksi lääkärit suosittelevat alatiesynnytystä, onhan se lähtökohtaisesti paras tapa synnyttää. Tieysti jos voisin olla lähes tulkoon varma, että myöhemmin raskaudessa tulokas oli normaali 3,5-4 kg ja eikä lapsi muutenkaan kookas niin lähtisin alatiesynnytykseen itsekin. Odotusarvo lapsen koolle tällä hetkellä on kuitenkin jotain aivan muuta, niin olen tehnyt päätökseni jo kauan ennen kuin raskauduin ja aion tässä pysyä.
-ap
[/quote]
Toisaalta jos suvussa suuria lapsia niin todennäköisesti myös naiset ja heidän lantionsa sopivat isomman lapsen synnyttämiseen. Millä rv:lla olet, ajattelin kun alussa mainitsit että alkuraskaus ja nyt tiedossa iso lapsi? Eli painoarvio tehty? Kun niitä ei tehdä alussa ja ovat luotettavia vasta rv 30 jälkeen....t kätilö
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:51"]
Mä aina ihmettelen tuota kun aina vedotaan siihen että sektiosta toipuu hitaammin kun alatiesynbytyksestä. Että miten nopeasti siitä synnytyksestä sitten pitäisi toipua? Eikö ne ensimmäiset päivät ja viikot kuulukin ottaa rauhallisesti ja tutustua vauvaan. Harvan nyt nykyisin tarvitsee heti seuraavana päivänä juosta navettatöihin saati mihinkään muuhunkaan. Itse toivuin sektiosta kyllä todella nopeasti, ei ollut mitään hankalaa, enkä usko että olisin alatiesynbytyksestä toipunut ainakaan nopeammin. Rauhallisesti siltikin otin ensimmäisen viikon. Ei siitä toipumisesta kannata mitään maailmanennätys yrittää tehdä, oli synnytystapa mikä hyvänsä. Kropan kuuluukin antaa levätä.
[/quote]
No onko se sektiosta toipuminen sitten jotenkin niin kivaa? Oksettava haava mitä pitää hoitaa, ja maha on ruhjeilla ja kipeä kun on sisällä kaiveltu ja ties mitä, revitty auki ja sitten kurottu takas yhteen että saa ommeltua kiinni. Onhan sitä väsynyt alatiesynnytyksenkin jälkeen, mutta ei niin helvetin kipeä. Esimerkiksi alapää on kipeä ja jälkisupistuksetkin ottaa kipeää, mutta se kipu ei ole ollenkaan sama kuin sektion jälkeinen kipu kun pakotetaan nousemaan ylös, ihan järkyttävää, ja se ei ole tosiaankaan viikossa ohi.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 14:07"]
Onneksi olen lapseton. En haluisi liittyä täällä kommentoivien alatiesynnytysäitien joukkoon. Näyttää tekevän ihmisestä yksinkertaisen. Ap:lle tsemppiä! Olet tehnyt valintasi, pysy siinä, jos niin tahdot. Alatiesynnytys ei tee kenestäkään vielä hyvää äitiä. Toivottavasti saat haluamasi sektion.
[/quote]
Kiitos paljon ja toivotaan! Itsekin yllätyin kovasti negatiivisten kommenttien määrästä ja laadusta. Oletin että nykypäivänä asiasta voisi keskustella asiallisesti ja rakentavasti, mutta ilmeisesti ei...