Lue keskustelun säännöt.
Saako (pelko)sektion varmasti joka synnytyssairaalassa?
16.09.2015 |
Nyt kun kovasti painotetaan että ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse, niin onko asia näin jokaisessa synnytyssairaalassa? Ilmeisesti joissakin paikoissa sektion saa helpommin ja toisessa sen joutuu taistelemaan kovemmin, mutta onko varmaa että sen joka synnytyssairaalassa saa?
Itse olen aina tiennyt että en aio synnyttää alateitse. Raskaus tuli yllätyksenä ja olen raskaudessa vasta alussa, mutta pelkään kovasti lapsen olevan lopulta yli 4,5 kg. Meillä sekä miehen suvussa paljon suurikokoisia vauvoja ja omalla äidillänikin on mennyt aikoinaan painoarviot yli kilon mönkään, joten en kyllä tule niihinkään luottamaan painoarvioihin, vaan luotan enemmän omiin tuntemuksiini ja jos minulla on tunne että on suuri lapsi tulossa, niin aion vaatia sektion. Monet synnyttävät helposti suurikokoisia vauvoja ja nostan heille hattua, mutta itse en ota sitä riskiä, varsinkaan vielä ensisynnyttäjänä. Suomessahan nyt taitaa olla mentaliteetti että vaikka viisikiloisiakin yritetään alateitse (ellei äidillä ole selkeästi ahdas lantio) ja jos ei tule, niin sitten vasta kiireelliseen sektioon?
Kysymys onkin, että saako "pelko"sektion joka paikassa ja mitä on tehtävissä mikäli semmoista ei oltaisi myöntämässä? Onko nykypäivän odottavilla äideillä oikeus esimerkiksi vaihtaa kokonaan synnytyssairaalaa? Esimerkiksi toiseen kaupunkiin, jos omassa ei myönnettäisi sektiota. Olisi myös mielenkiintoista kuulla missäpäin Suomea sektion saa pelon perusteella helpommin ja missä siitä joutuu taistelemaan "kynsin ja hampain".
Kommentit (59)
Sektio maksaa n 2500e enemmän kuin alatiesynnytys eli ei hirveästi. Juopon päänsä teloneen tehohoito-vrk on saman verran ja niitä kuulkaa kertyy aika paljon enemmän kuin pelkosektioita per sairaala. Niin kauan kuin lapsia hankkii narkkarit ja juopot ja kokonaan yhteiskunnan tuella elävät on ihan turha moralisoida pelkosektion saavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:33"]
Vai onko kyse kuitenkin siitä, että pelkäät alapääsi löystyvän ja sitä myötä mies lähtee vieraisiin? Millaisella pohjalla suhteenne on? :D
[/quote]
Suhteemme on oikein hyvällä pohjalla. Vakaa suhde, naimisissa olemme ja lapsi on tervetullut. Samaa ei ilmeisesti voi sanoa sinusta kun tämä on ensimmäinen asia joka tulee mieleen ja päätit tämän ylivertaista älykkyyttä sisältävän kommentin tänne suoltaa? :) -ap
Eikä muuten saa.. Olen synnyttänyt Kokkolassa ja ilmoitin nelosen jälkeen, etten alakautta enää synnytä, koska pelkään ihan oikeasti.. Ja sen jälkeen olikin synnytyslääkärin vastaanottoajat aina mieslääkärille, joka ilmoitti heti kättelyssä, ettei aio leikata minua kuin äärimmäisessä hädässä ja samalla totesi, että hän hommaa minulle psykiatrin jos minun kokemuksilla ei pelkää..
Mutta minulle kyllä järjestettiin hyvät kätilöt ja hyvä seuranta, ettei mitään ylläreitä päässyt tulemaan.. Lääkitystä ei synnytyksissä käytetty ja mahdollisimman pitkälle luomuna, mutta kätilö oli kanssani koko ajan tai sitten harjoittelija synnytyksessä. Nuorimmainen syntyi hätäsektiolla ja ei ollut häävi sekään kokemus. Haava tulehtui kunnolla ja olin tosi kipeä ja huonossa kunnossa.
Pelosta pitää puhua, mutta yrittää kannattaa. Vanha kuunteleva kätilö osaa tukea ja monessa sairaalassa on nk.pelkopoleja joissa saa apua siihen synnytyspelkoon. En vaihtaisi kokemuksiani ja olen tyytyväinen, että vain viimeinen syntyi sektiolla.
Ja se mieslääkäri todella tunsi ja luotti siihen, että selviän. Ihan hyvä lääkäri...joskus lääkäri tietää parhaiten.
Miten sektio hoidetaan, jos istukka on bikinirajan kohdilla? Ohis.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:36"]pointtihan on siinä, että ei sitä voi taata. Pienissä sairaaloissa ei ylipäänsä haluta leikata, siksi suunnitellut sektiot ohjataan suuriin sairaaloihin pieniltäkin paikkakunnnilta. Toisaalta MISSÄÄN sairaalassa ei voida taata sulle sektiota. Jos vaikka lapsesi syntyy etuajassa, ja moottoritiellä on joku Konginkangas-tyyppinen onnettomuus ja kaikki leikkaussalit on varattu ja lääkärit niissä kiinni, niin - no sitten lapsesi syntyy ja te elätte sen kanssa. TÄllä ei ole mitään tekemistä hyvien tai huonojen äitien kanssa: vain käytännön. Ei sille mitään välttämättä voi. [/quote] Ei niitä synnärien saleja mihinkään kolarileikkauksiin käytetä! Ainakin yliopistollisissa sairaaloissa on aina sektiovalmius ja pelkosektion saa!
[/quote]
Ei sektioita missään synnytyssalissa tehdä, vaan ihan leikkaussalissa. Ja kyllä, hätätilanteessa ne KAIKKI otetaan käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:30"]
Tajuat varmaan että sektiosta toipuu paaaaljon hitaammin?
[/quote]
Tajuan. Olen tutustunut riskeihin ja ymmärrän ne. Ymmärrän miksi lääkärit suosittelevat alatiesynnytystä, onhan se lähtökohtaisesti paras tapa synnyttää. Tieysti jos voisin olla lähes tulkoon varma, että myöhemmin raskaudessa tulokas oli normaali 3,5-4 kg ja eikä lapsi muutenkaan kookas niin lähtisin alatiesynnytykseen itsekin. Odotusarvo lapsen koolle tällä hetkellä on kuitenkin jotain aivan muuta, niin olen tehnyt päätökseni jo kauan ennen kuin raskauduin ja aion tässä pysyä.
-ap
[/quote]
Ymmärrätkö, että kyse on oikeasti jostain aivan muusta? Nuo ovat vain selityksiä itsellesi, jolla yrität vaimentaa omatuntosi ääntä. On erittäin epätodennäköistä, että lapsi painaisi yli viisi kiloa. Sitä paitsi sen kokoisen alatiesynnytyskin onnistuu hyvin suurella todennäköisyydellä. Ensisynnyttäjille tehdään normaalisti synnytystapa-arvio, jossa huomataan, mikäli äidin sisämitat ovat pienemmät ja ison lapsen synnytys ei onnistu. Lapsesi voi olla vaikka 3,2 kg, ja sikiön kasvuun voi äitikin itse vaikuttaa elämällä terveellisesti.
Synnytä toki miten haluat. Asenteesi on vain aika huolestuttava ihan jo tulevaisuuttasi vanhempana ajatellen. Kun lapsi on syntynyt, joudut ikävä kyllä laittamaan omat halusi syrjään ja ajattelemaan hänen parastaan. Mikäli haluat olla hyvä äiti.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:31"]
Aika huono lähtökohta äityidelle ylipäätään, että mielenterveysongelmat estävät edes yrittämästä synnytystä. Tulee olemaan hankalaa tulevaisuudessa, koska synnytys on aika helppo juttu verrattuna siihen, millaisia muita haasteita vanhemmuus tuo tullessaan. Itse lähtisin ensin hoitamaan noita mt-ongelmia ja sen jälkeen miettimään vasta äitiyttä.
[/quote]
Mistä sinä voit sanoa kenelle synnytys on "helppo"? Mistä sinä tiedät etten minä ole se, jonka kohdalla realisoituu se, että lapsi on vaikea saada ulos suuren koon vuoksi, jonka johdosta hän kärsii vakavasta hapenpuutteesta ja vammautuu? Onko sinulla jonkinlainen kristallipallo jolla näet minun synnytykseni?
Itselläni on kyllä mt-ongelmia, sen myönnän, ja niitä on psykoterapian ja lääkityksen avulla vuosia työstettykin. Lääkkeet jätin heti pois kun raskaustestiin ilmestyi toinen viiva. Ei ollut tosiaan minun valintani että minua kiusattiin rankasti ala- sekä yläaste, jonka johdosta olen aikuisikäni kärsinyt erilaisista ahdistukseen ja pelkoon liittyvistä sairauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaudu siihen että se pelkopoliklinikalla käynti ei ole ilmaista vaan joka kerta maksat sitten n 30 euron poliklinikkamaksun
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:30"] Tajuat varmaan että sektiosta toipuu paaaaljon hitaammin? [/quote] Tajuan. Olen tutustunut riskeihin ja ymmärrän ne. Ymmärrän miksi lääkärit suosittelevat alatiesynnytystä, onhan se lähtökohtaisesti paras tapa synnyttää. Tieysti jos voisin olla lähes tulkoon varma, että myöhemmin raskaudessa tulokas oli normaali 3,5-4 kg ja eikä lapsi muutenkaan kookas niin lähtisin alatiesynnytykseen itsekin. Odotusarvo lapsen koolle tällä hetkellä on kuitenkin jotain aivan muuta, niin olen tehnyt päätökseni jo kauan ennen kuin raskauduin ja aion tässä pysyä. -ap [/quote] Ymmärrätkö, että kyse on oikeasti jostain aivan muusta? Nuo ovat vain selityksiä itsellesi, jolla yrität vaimentaa omatuntosi ääntä. On erittäin epätodennäköistä, että lapsi painaisi yli viisi kiloa. Sitä paitsi sen kokoisen alatiesynnytyskin onnistuu hyvin suurella todennäköisyydellä. Ensisynnyttäjille tehdään normaalisti synnytystapa-arvio, jossa huomataan, mikäli äidin sisämitat ovat pienemmät ja ison lapsen synnytys ei onnistu. Lapsesi voi olla vaikka 3,2 kg, ja sikiön kasvuun voi äitikin itse vaikuttaa elämällä terveellisesti. Synnytä toki miten haluat. Asenteesi on vain aika huolestuttava ihan jo tulevaisuuttasi vanhempana ajatellen. Kun lapsi on syntynyt, joudut ikävä kyllä laittamaan omat halusi syrjään ja ajattelemaan hänen parastaan. Mikäli haluat olla hyvä äiti.
[/quote]
No minä, toisin kuin sinä, en näe sektiohalukkuuden korreloivan millään tavalla hyvän äitiyden kanssa. Mistä tuollainen päätelmä? Lapsen vuoksenihan minä sen sektion haluan, en itseni.
Ja lapsihan nimenomaan kasvaa sitä suuremmaksi mitä terveellisemmin elää. Täällä on omat mielihalut sysätty syrjään lapsen vuoksi jo heti plussattua ja vaihdettu elintavat niin että lapsellani olisi kaikki hyvin. Enkä kyllä ymmärrä miksi minun tulee tällaistakin asiaa täällä sinulle perustella. En ymmärrä vieläkään mikä kohta tekstissäni viittaisi siihen että laittaisin omat haluni lapseni edelle, mutta ehkä sinä kerrot tämän? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap miksi puhut sekavia.. ekassa viestissä halaut sektion jos vauva on 4-4,5 kiloinen ja tossa myöhemmässä viestissä haluat sen oli vauva minkä kokoinen tahansa..
Siis miten nykytekniikalla voin mennä koko arvioinnit noin pieleen? Vai miten niitä kokoarviointeja muualla tehdään?
Mä käyn yhden sairauden takia kerra kuussa vauvan kokoarvioinnissa, ultrassa nkl enkä yhtään epäile että vauvan koko ei oikeasti olisi se grammalleen kuin he sen aina minulle ilmoittavat plus muut mitat.... t.ohis
En nyt lukenut ajatuksella koko ketjua, mutta suosittelen käymään pelkopolilla juttelemassa ja synnytyssairaalassa tutustumiskäynnillä, jos vain mitenkään mahdollista. Minulle maailman suurin pelko olisi sektioon joutuminen, viimeksi synnyttäessä se alkoi olla uhkana ja mies sanoi, että naamasta näki että pelotti ja kuulemma puskin aika tehokkaasti vauvan ulos heti kun kätiö mainitsi sektion mahdollisuuden.
Sikäli ymmärrän alatiesynnytyksen pelon, koska sama pelkohan se on sinulla kuin minullakin. Minä pelkään vatsan repimistä auki, lapsen hyvinvointia sektion jälkeen, niittejä ja leikkausarven parantelua, vauvan nostelun kieltoa, avuttomana kotona räpeltämistä jne. Missä tahansa synnytyksessä voi mennä asiat viduralleen ja joudutaan tekemään toimenpiteitä, joita ei olisi halunnut kokea, esim. käytetään imukuppia, laitetaan puudutus tai oksitosiinitippa, leikataan väliliha tai painetaan istukkaa jotta se syntyy. Onneksi terveydenhuolto ja synnytysten hoito on huippuluokkaa ja koitan parhaani mukaan luottaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:31"]
Aika huono lähtökohta äityidelle ylipäätään, että mielenterveysongelmat estävät edes yrittämästä synnytystä. Tulee olemaan hankalaa tulevaisuudessa, koska synnytys on aika helppo juttu verrattuna siihen, millaisia muita haasteita vanhemmuus tuo tullessaan. Itse lähtisin ensin hoitamaan noita mt-ongelmia ja sen jälkeen miettimään vasta äitiyttä.
[/quote]
Mistä sinä voit sanoa kenelle synnytys on "helppo"? Mistä sinä tiedät etten minä ole se, jonka kohdalla realisoituu se, että lapsi on vaikea saada ulos suuren koon vuoksi, jonka johdosta hän kärsii vakavasta hapenpuutteesta ja vammautuu? Onko sinulla jonkinlainen kristallipallo jolla näet minun synnytykseni?
Itselläni on kyllä mt-ongelmia, sen myönnän, ja niitä on psykoterapian ja lääkityksen avulla vuosia työstettykin. Lääkkeet jätin heti pois kun raskaustestiin ilmestyi toinen viiva. Ei ollut tosiaan minun valintani että minua kiusattiin rankasti ala- sekä yläaste, jonka johdosta olen aikuisikäni kärsinyt erilaisista ahdistukseen ja pelkoon liittyvistä sairauksista.
[/quote]
Synnytys on siis helppo siihen verrattuna, mitä kaikkea muuta vanhemmuus tuo tullessaan. Vanhempana olo koettelee ajoittain mielenterveyttäkin kovemmin, kuin vain tunteja kestävä synnytys. Huomaat sen myöhemmin.
Minuakin on kiusattu erittäin rankasti kouluaikoina, olen myös kokenut sitäkin vaikeampia asioita elämässäni. Kyllä se synnytys jokaista pelottaa, muttei kannata antaa peloille ja ahdistukselle liikaa valtaa. Muuten elämä on aika hankalaa.
Minä en ainakaan saanut. Taustalla pelko että vakavasairaus aiheuttaa komplikaatioita. Lri totesi, että synnytys on kuin kakallakäynti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:54"]
En nyt lukenut ajatuksella koko ketjua, mutta suosittelen käymään pelkopolilla juttelemassa ja synnytyssairaalassa tutustumiskäynnillä, jos vain mitenkään mahdollista. Minulle maailman suurin pelko olisi sektioon joutuminen, viimeksi synnyttäessä se alkoi olla uhkana ja mies sanoi, että naamasta näki että pelotti ja kuulemma puskin aika tehokkaasti vauvan ulos heti kun kätiö mainitsi sektion mahdollisuuden.
Sikäli ymmärrän alatiesynnytyksen pelon, koska sama pelkohan se on sinulla kuin minullakin. Minä pelkään vatsan repimistä auki, lapsen hyvinvointia sektion jälkeen, niittejä ja leikkausarven parantelua, vauvan nostelun kieltoa, avuttomana kotona räpeltämistä jne. Missä tahansa synnytyksessä voi mennä asiat viduralleen ja joudutaan tekemään toimenpiteitä, joita ei olisi halunnut kokea, esim. käytetään imukuppia, laitetaan puudutus tai oksitosiinitippa, leikataan väliliha tai painetaan istukkaa jotta se syntyy. Onneksi terveydenhuolto ja synnytysten hoito on huippuluokkaa ja koitan parhaani mukaan luottaa siihen.
[/quote]
Kiitos vihdoinkin asiallisesta ja rakentavasta kommentista. Itselläni suurin pelko on tosiaan se, että lapseni jumittuu suuren koon vuoksi alatiesynnytyksessä, jonka johdosta lapsi kärsii hapenpuutteesta, joka johtaa vakavaa vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Edes imukuppi ja välilihan leikkauskaan eivät takaa sitä että lapsi saadaan tarpeeksi nopeasti ulos. Kolmannen ja neljännen asteen sulkijalihaksen repeämät olisivat pientä lapsen vammautumisen tai menettämisen rinnalla. Ei sektiokaan lähtökohtaisesti tee hyvää lapselle, mutta pienet riskit astmoista ja allergioista kantaisin mielummin kuin pienemmätkin riskit vakavasta vammautumisesta.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:36"]pointtihan on siinä, että ei sitä voi taata. Pienissä sairaaloissa ei ylipäänsä haluta leikata, siksi suunnitellut sektiot ohjataan suuriin sairaaloihin pieniltäkin paikkakunnnilta. Toisaalta MISSÄÄN sairaalassa ei voida taata sulle sektiota. Jos vaikka lapsesi syntyy etuajassa, ja moottoritiellä on joku Konginkangas-tyyppinen onnettomuus ja kaikki leikkaussalit on varattu ja lääkärit niissä kiinni, niin - no sitten lapsesi syntyy ja te elätte sen kanssa. TÄllä ei ole mitään tekemistä hyvien tai huonojen äitien kanssa: vain käytännön. Ei sille mitään välttämättä voi. [/quote] Ei niitä synnärien saleja mihinkään kolarileikkauksiin käytetä! Ainakin yliopistollisissa sairaaloissa on aina sektiovalmius ja pelkosektion saa!
Anestesialääkärit ovat kiinni kolaripotilaissa suuronnettomuuksissa joten ihan oikea pointti tuo Konginkangas viittaus.
[/quote]
Tallinnasta saa sektion. Maksaa reilut 3000e. Kannattaa kysellä jos ei jaksa tapella pelkopoleilla.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:29"]Ap miksi puhut sekavia.. ekassa viestissä halaut sektion jos vauva on 4-4,5 kiloinen ja tossa myöhemmässä viestissä haluat sen oli vauva minkä kokoinen tahansa..
Siis miten nykytekniikalla voin mennä koko arvioinnit noin pieleen? Vai miten niitä kokoarviointeja muualla tehdään?
Mä käyn yhden sairauden takia kerra kuussa vauvan kokoarvioinnissa, ultrassa nkl enkä yhtään epäile että vauvan koko ei oikeasti olisi se grammalleen kuin he sen aina minulle ilmoittavat plus muut mitat.... t.ohis
[/quote]
TUo on kyllä todella hämmästyttävää ettei kokoarviot osu. Minulla tänä vuonna kätilöopistolla ultrattiin ja mitattiin ne kaikki mahdolliset mitat 0,1 mm tarkkuudella. Seuraavana päivänä syntyi ja oli 0,7 kg isompi! Ilmeisesti sikiön asento tms vaikuttaa?
Luulen, että saa mutta kehottaisin miettimään pari kertaa. Itse olisin tehnyt mitä tahansa, jotta olisin lapseni saanut synnyttää. Sektio oli pahin pelkoni ja hätäsektioon jouduin. Onneksi vauva sentään selvisi hengissä, oli lähellä kuolla. Sairaalassa tuskissani en voinut muuta kuin ihmetellä ns. "pelkosektiossa" olleita äitejä. Miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaa sellaiseen. Leikkauksesta aikaa nyt reilu kuukausi ja edelleen olen todella kipeä.
Minä en missään nimessä haluaisi sektiota. Olen molemmat kokenut, ja vaikka alateitse synnyttäminen oli kauheaa, esikoinen oli 3,3kg, niin silloin kun reilu puolitoistakiloiset kaksoset syntyi kiireellisellä sektiolla se toipuminen oli pitkä ja kauhea. Onneksi lapset olivat sairaalassa kuukauden verran, en olisi jaksanut hoitaakaan, ja kun tulivat kotiin olin vielä pitkään todella huonossa kunnossa vaikka haava parani ihan hyvin sen jälkeen kun tikit otettiin pois (ne vähän tulehtui) Todella oksettava se haava ja ajatus että maha vedetty auki kaikkien kerrosten läpi navan vierestä alas asti.
Sitten kun sektiosta oli vuosi aikaa, alkoi jokapäiväiset mahakivut, ensin en tiennyt mistä ihmeestä voi johtua, mutta kuulemma oli tullut kiinnikkeitä. Ihan koska vaan vihlaisi todella kovaa, vaikka olisi vaan sohvalla maannut, ja kun jotain rasittavaa teki, kyykisteli tai kumarteli tai kantoi jotain, niin aina kauheat mahakivut.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:30"]
Tajuat varmaan että sektiosta toipuu paaaaljon hitaammin?
[/quote]
Tajuan. Olen tutustunut riskeihin ja ymmärrän ne. Ymmärrän miksi lääkärit suosittelevat alatiesynnytystä, onhan se lähtökohtaisesti paras tapa synnyttää. Tieysti jos voisin olla lähes tulkoon varma, että myöhemmin raskaudessa tulokas oli normaali 3,5-4 kg ja eikä lapsi muutenkaan kookas niin lähtisin alatiesynnytykseen itsekin. Odotusarvo lapsen koolle tällä hetkellä on kuitenkin jotain aivan muuta, niin olen tehnyt päätökseni jo kauan ennen kuin raskauduin ja aion tässä pysyä.
-ap