Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei sopeudu päiväkotiin, ei sitten millään
16.09.2015 |
Poika, 2,5-vuotias, aloitti elokuun alussa päivähoidon 1-3 -vuotiaiden ryhmässä. Vanhimmat ryhmässä ovat siis lähempänä neljää ikävuotta ja muutama 1-vuotias on joukossa, yksi ihan vauvan oloinenkin. Ei vielä kävelekään.
Joka aamu jatkuva vääntö lähdöstä, koko päivän kuulemma jankuttaa, että miksi hänen pitää olla täällä. Mököttää nurkassa sitkeästi eikä lähde toimintaan mukaan. Ei huuda eikä itke kuitenkaan eli käyttäytyy "arvokkaasti".
Mitä tässä nyt voi tehdä? Paikka vaikuttaa aivan mukavalta, hoitajat ammattitaitoisen tuntuisia ja ilmapiiri rauhalliselta ja leppoisalta. Odotellaanko vain? Sydäntä tietysti särkee, kun ajattelee, että kärsii kaiket päivät...
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:46"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:51"]Useiden ammattilaisten mielestä päiväkoti kannattaisi aloittaan ennen kahden vuoden ikää. Sen ikäiset lapset soputuvat kuulemma parhaiten. Tiedä sitten. [/quote] alle 2vuotiaille ero äidistä aiheuttaa psyykkisiä traumoja koska lapsi ei ole vielä kehittynyt että ymmärtäisi ettei äiti hylännyt ja että äiti kyllä tulee.joten 2-3 on sopiva ikä kyllä. Ehkä lapsesi lukee sun kasvostasi huolen merkit .tarkaile itseäsi, ehkä ongelma on sinussa .millaista kiintymyssuhde lapsilla on ?
[/quote]
Kun yhtään en ollut huolissani alun perin! Siinäpä se!
Isosiskon kanssa meni loistavasti. Hänkin meni päiväkotiin samassa iässä. Eli en ole voinut välittää huolta, koska sitä ei ollut.
Nyt tietysti on tullut, se on totta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:46"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:51"]Useiden ammattilaisten mielestä päiväkoti kannattaisi aloittaan ennen kahden vuoden ikää. Sen ikäiset lapset soputuvat kuulemma parhaiten. Tiedä sitten. [/quote] alle 2vuotiaille ero äidistä aiheuttaa psyykkisiä traumoja koska lapsi ei ole vielä kehittynyt että ymmärtäisi ettei äiti hylännyt ja että äiti kyllä tulee.joten 2-3 on sopiva ikä kyllä. Ehkä lapsesi lukee sun kasvostasi huolen merkit .tarkaile itseäsi, ehkä ongelma on sinussa .millaista kiintymyssuhde lapsilla on ?
[/quote]
Hohhoijaa, näitä Niina Mikkosia. Sitten kyllä on trauma vähän jokaisella, jos näin.
Miksi noin pienen edes pitäisi osallistua ohjattuun toimintaan ja osallistumattomuus olisi iso ongelma? Pienten ryhmässä olennaista on tutustuminen ja kiintymyssuhteen muodostaminen hoitajiin sekä leikkiminen oppimisen kontekstina, ei ohjatttu toiminta siinä mielessä mitä isommilla. Lapsihan kuitenkin syö, käy vessassa jne. Aika hyvin noin pieneltä, jos käy jo itsenäisesti vessassa! En ihmettele, jos pienten ryhmässä sopeutuminen hoitoon vie aikaa jopa kuukausia, näyttää se vievän aikaa isommiltakin. Ikävä äitiä, isää ja omaa kotia on vahva osalla näistä oman ryhmänikin 4-vuotiaista. On ihan normaalit, että pieni lapsi kaipaa vanhempiaan pitkän päiväkotipäivän aikana.
Kuulostaa hitaasti lämpiävältä vekaralta. eiköhän se siitä. Sanot mankuamiseen vain napakasti ja reippaasti, että iskä ja äiskä on töissä ja sillä aikaa lapset on hoidossa, koska lapsia ei jätetä siksi aikaa yksin. Sano myös, että hoidossa on mukavaa tekemistä ja kivoja kavereita.
Jos olet itse kauhean epävarma ja kannat näkyvästi murhetta hoidossa käymisestä, lapsi huomaa sen ja ajattelee, että hoidossa olossa on jotain vikaa.
Oma poikani inhosi tarhaa ja mökötti, kapinoi ja kiukutteli ( tarhassa sivustaseuraaja, ikinä ei osallistunut juhlien esityksiin ym). Sanoin, että muutakaan ei nyt voi, vanhempien on käytävä töissä. Eskarin poika kävi eri peekoossa ja tykkäsi, kun pääsi eroon pienemmistä, joita oli vanhassa ryhmässä. Olen itse lto ja tiedän, että joillain vaan kestää, joten en ottanut sopeutumisesta stressiä...kun niitä muita vaihtoehtoja ei vaan ollut. Yksi sopeutuu heti, toinen hakee paikkaansa vielä koulussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 16:28"]
Miksi noin pienen edes pitäisi osallistua ohjattuun toimintaan ja osallistumattomuus olisi iso ongelma? Pienten ryhmässä olennaista on tutustuminen ja kiintymyssuhteen muodostaminen hoitajiin sekä leikkiminen oppimisen kontekstina, ei ohjatttu toiminta siinä mielessä mitä isommilla. Lapsihan kuitenkin syö, käy vessassa jne. Aika hyvin noin pieneltä, jos käy jo itsenäisesti vessassa! En ihmettele, jos pienten ryhmässä sopeutuminen hoitoon vie aikaa jopa kuukausia, näyttää se vievän aikaa isommiltakin. Ikävä äitiä, isää ja omaa kotia on vahva osalla näistä oman ryhmänikin 4-vuotiaista. On ihan normaalit, että pieni lapsi kaipaa vanhempiaan pitkän päiväkotipäivän aikana.
[
"Kiintymyssuhteen luominen hoitajiin" ei todellakaan ole päiväkodissa tavoitteena. Eiköhän ne ole tarkoitus luoda ihan muualla. Lapselle pk on hoitopaikka, tärkeämpää ryhmäkssä toimiminen ja ikätasoinen seura ja kaverit. Toki hoitajien on hyvä olla alalle soveltuvia ja empaattisia.
Ihan mielenkiinnosta, missä olet opiskellut, oletko lastenhoitaja vai ope, kiinnostaisi tietää missä koulussa opetetaan noin?
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 11:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:56"]
Kokeile tehdä sopimus lapsen kanssa. Viikon ajan hän osallistuu kaikkeen mitä siellä on, laita vaikka 5 ruutua seinälle ja laita rasti kun päivä on ohi. Joka päivä lapsi saa kertoa oliko päivässä jotain mikä oli kivaa tai jotain uutta minkä hän oppi. Keskity pelkästään niihin kivojen asioiden kyselyyn. Onko hän ainoa lapsesi? Hänellä voi olla vaikeuksia hahmottaa oma paikkansa kun on tottunut siihen että on vähintään yksi aikuinen pelkästään häntä varten. Voi olla myös minä ihan itse -kausi ja ohjatun toiminnan yhteentörmäystä, osaa paljon itsenäisesti, kokee olevansa jo iso mutta toisaalta ei osaa haastaa itseään mukavuusalueeltaan pois.
Miten lapsesi suhtautuu tuohon ryhmän pienimpään? Onko hän mustasukkainen tuolle kaikista avuttomimmalle, vai voisiko hänessä herätellä hoivaviettiä? Oma lapsi oli ensin ryhmänsä pienin ja isommat, 4 ja 5 vuotiaat hoitivat häntä, myöhemmin hän oli niiden kaikista pienimpien hoitaja. Ei siis mitään oikeaa hoitoa vaan sellaista kotileikkiä leikkimisen ohessa.
[/quote]
Suhtaudun aika skpetisesti näin pienen kanssa mihinkään sopimusten tekon. Tämän ikäinen toimii vielä täysin hetkellisten impulssien mukaan. Kiitos kuitenkin ehdotuksesta!
On vanhempi sisko, nelivuotias samassa päiväkodissa. Olenkin miettinyt, voisiko pojan siirtää hänen ryhmäänsä. Mutta käykö siinä sitten niin, että poika tarrautuu häneen ja tytön liikkumatila kapenee henkisessä mielessä?
[/quote]
Päiväkodissa tehdään kyllä selkeitä sopimuksia tuon ikäisten kanssa, jos on sopeutumisongelmia, pukemisongelmia tai osallistumisongelmia tiettyihin päivärutiineihin (syöminen, lepo jne.). Se on oikeastaan päiväkodin asia neuvotella ja sopia nämä, ei sitä kotona tarvitse tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydäntä särkee.. Joopa joo. Lapsen manipulointitaidot huipussaan. Lapsi kun ei ikuisesti voi jäädä kotiin vaan pitää joskus lähteä äidin helmoista. Anna muksulle aikaa.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 16:52"]
Sydäntä särkee.. Joopa joo. Lapsen manipulointitaidot huipussaan. Lapsi kun ei ikuisesti voi jäädä kotiin vaan pitää joskus lähteä äidin helmoista. Anna muksulle aikaa.
[/quote]
Kaikella aikansa. Llian aikainen ryhmähoito on rasittava juttu taaperoikäiselle. Kannattaisi kyllä miettiä pph tai muuta vaihtoehtoa kunnes lapsi vähän isompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman ikäinen poika, sama ongelma. Paitsinettä ryhmä 1-2v, on vanhin. Kauanko tottuminen kestää?
Mököttääkö todella koko päivän vai sen aikaa, kun sinä olet siellä? Miten suhtautuu, kun hänet haetaan illalla? Vaikea uskoa, että tuon ikäinen vielä koko päivän jaksaisi mököttää, yleensä kaikki lähtee sitten rullaamaan, kun vanhemmat poistuvat paikalta. Oletko jutellut henkilökunnan kanssa, miten päivät sujuvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan turvallisuuden toteuttaminen käytännössä on vaativaa, sillä arki on kiireistä - ja hallitus esittää, että 3-5-vuotiaiden ryhmäkokoja lisätään! Myös 3-vuotialla ja sitä vanhemmilla on tarve turvallisille, kannatteleville hoitajille, huomatuksi tulemiselle ja lohduttavalle sylille. Käsittämätöntä lasten tarpeiden mitätöintiä ja sivuttamista.
Alle kolmivuotiaiden ryhmässä tärkeintä ei suinkaan ole ryhmässä toimiminen ja toverit, vaan keskeisin kehityshaaste on turvallisuudentunteen rakentaminen ja ylläpito, luottamuksen muodostuminen itseä, toisia ihmisiä ja maailmaa kohtaan. Että on ihmisiä, jotka pitävät huolta, hoivaavat ja joiden vastavuoroisuuteen voi luottaa. Ryhmässä toimimisen taidot tulevat merkityksellisiksi siinä ikävaiheessa, kun lapselle kehittyy kykyä rinnakkainleikin jatkona vastavuoroiseen leikkiin vertaissuuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:56"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 14:37"]
Olitteko tutustumassa etukäteen? Miten pitkään ja millä tavalla? Jos aloitus ollut repaleinen voi sen ottaa uudestaan (kannattaa!).Huono aloitus pitkittää eroahdistusta eikä auta lasta sopeutumaan uuteen.
[/quote]
ap täällä:
Olimme parina päivänä pelkästään ulkoilun aikana ja kahtena päivänä myös sisällä katselemassa leluja ja ryhmäläisiä. Suhtautui silloin aivan positiivisesti.
Mutta eihän tuon ikäinen voi tietenkään mieltää, mitä tarkoittaa tulla joka päivä kahdeksaksi tunniksi samaan paikkaan. Oli kuin kylässä!
Mies on karumpi ja kovempi kuin minä. Sanoo vain, että Siperia opettaa... eli jatketaan vain samaan malliin hänen mielestään. Itse en tiedä, mitä ajatella. Ei voi enää puhua alkuvaikeuksista, kun seitsemän viikkoa takana.
[/quote]
Voisitko tehdä lyhennettyä työaikaa? Siis joka päivä. 80-prosenttinen. Kuusi tuntia on huiman paljon lyhyempi aika kuin 8 tuntia.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 14:37"]
Olitteko tutustumassa etukäteen? Miten pitkään ja millä tavalla? Jos aloitus ollut repaleinen voi sen ottaa uudestaan (kannattaa!).Huono aloitus pitkittää eroahdistusta eikä auta lasta sopeutumaan uuteen.
[/quote]
ap täällä:
Olimme parina päivänä pelkästään ulkoilun aikana ja kahtena päivänä myös sisällä katselemassa leluja ja ryhmäläisiä. Suhtautui silloin aivan positiivisesti.
Mutta eihän tuon ikäinen voi tietenkään mieltää, mitä tarkoittaa tulla joka päivä kahdeksaksi tunniksi samaan paikkaan. Oli kuin kylässä!
Mies on karumpi ja kovempi kuin minä. Sanoo vain, että Siperia opettaa... eli jatketaan vain samaan malliin hänen mielestään. Itse en tiedä, mitä ajatella. Ei voi enää puhua alkuvaikeuksista, kun seitsemän viikkoa takana.