Lue keskustelun säännöt.
Lasten kannalta paras lapsiluku?
15.09.2015 |
Mikä on paras lapsiluku, jos ajatellaan lapsen näkökulmaa? Onko tutkimusta aiheesta? Toivoisin tutkittua tietoa aiheesta, mutta saa heittää perusteltuja mielipiteitäkin, jos ei faktaa ole.
Toisaalta sisarusten kanssa oppii sosiaalisia taitoja ja on turvaverkkoa, kun kasvaa. Toisaalta vanhempien riittävä huomio kaikille on tärkeää. Joskus näkee juttuja, joissa n. 10 lapsen äiti kertoo, että huomiota riittää ja kotihommat tulee tehtyä, mutta tämä on äidin näkökulma. Mitäköhän lapset vastaisivat? Eihän noin suuren perheen äiti voi antaa huomiota samalla tavalla kuin kahden lapsen äiti. Ja joutuvatko suurperheen lapset ottamaan liian nuorina liikaa vastuuta. Tosin en nyt kymmentä lasta mieti. Lähinnä mietin, ovatko onnellisimpia lapsia kahden, kolmen tai neljän lapsen perheissä?
Kommentit (47)
Olen toiseksi vanhin...en muista olleeni äidin sylissä ikinä( vauvana oon ollu).. siksi tuntui tuskalta ja vääryydeltä, kun äiti synnytti vielä 3 lasta lisää...tälläistä en soisi kenellekään! Kuinka moni ajattelee vanhempien sisarusten mielipiteitä...haluavatko he että tulee lisää nuorempia sisaruksia! Vastaus voi yllättää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..lisäys edelliseen..jouduin vielä itsekkin lapsena hoitamaan ja avustamaan näitä nuorempia sisaruksia!
Kolme alkaa olla maksimi, mihin työssäkäyvien vanhempien resurssit riittävät.
Olen viisilapsisen perheen kuopus ja minusta meitä oli liikaa. Ainakin joka toisen kohdalla olisi voinut käyttää ehkäisyä. Ne perheemme joka toinen lapsi oli ne, joilla oli eniten aikuisena ongelmia. No esikoisella taas omat haasteensa.
Suomessa alkaa olla jo vauraan tai ainakin hyvin toimeentulevan perheen merkki, kun perheessä on kolme lasta.
Meinaan jos lapset elätetään ja koulutetaan itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenperheessäni oli kaksi lasta. Olin iloinen, etten ollut ainoa lapsi, mutta olisin halunnut enemmän sisaruksia. Meillä oli jotenkin hiljaista ja tylsää, isoissa perheissä oli ihanaa menoa ja meininkiä. Nyt meillä on neljä lasta. Olisi saanut tulla viideskin, mutta minulla ikä tuli vastaan. Lapset itse ovat sanoneet haluavansa isona ainakin kaksi lasta.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 22:08"][quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 21:13"][quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 21:10"]Jos haluatte ison perheen, niin huolehtikaa, ettei isommat sisarukset ole jatkuvasti automaattisina lastenhoitajina pienemmille. Niin kuin joku jo mainitsikin, niin isommat huomaavat kyllä vanhempien väsymyksen ja haluavat varmasti auttaa vaikka sitten omien menojen kustannuksella. Jokainen lapsi tarvitsee paljon ja tasavertaisesti huomiota ja jos siihen uskoo pystyvänsä, niin ei varmaan ole mitään optimaalista lapsilukua, joka lasten kannalta olisi paras mahdollinen. Kodin ilmapiiri ratkaisee enemmän.
[/quote]
Miksi se auttaminen on muka aina ihaaaan hirveääää? Mä pienenä suorastaan aina asuin sukulaisissa niissä taloissa jossa oli pieniä lapsia. Nimenomaan halusin auttaa ja hoitaa pikkusia :) Oon aina rakastanut lapsia, ihan pikkutytöstä. Omissa lapsissa huomaan tämän saman piirteen. Aina ovat paapomassa ja hoitamassa pikkusisarustaan.
[/quote]
Tässä varmaan tarkoitettiin sitä etteivät vanhemmat lapset tahtomattaan livu siihen rooliin. Hienoahan tuo on jos oikeasti tykkää. Omalla kohdallani olin 4 henkisen sisarusparven nuorin ja 11 vuotiaana hoidin käytännössä koko kesän vuoden vanhaa veljeäni, kun äidin oli pakko palata töihin. Isäni teki reissuhommia. Lämmittelin sit mikrossa jotai maitoa ja vaihtelin vaippoja kun muut kaverit juoksenteli ulkona. Ja tätä järjestelyä oli minulta kysytty ensin, ja sain taskurahaa. Muistan kokeneeni että se on minun velvollisuuteni ja ajattelin olevan kamalaa jos en vastaisi myöntävästi. Ylpeänä hoidin työni, mutta kyllähän se raskasta oli. Näin 80 luvun lopussa.
[/quote]
*siis olin vanhin, EN nuorin, vaikka aivopieru niin koittaa väittääkin :D