Synnytys ei käynnisty!
Turhautumisella ei ole mitään rajaa! Viikkoja 40+4, supistuksia ollut viimeiset neljä päivää (välillä kivuttomia, välillä useamman tunnin kivuliaita ja säännöllisiä). Limatulppa lähtenyt pari päivää sitten. Viime yö taas valvottu supistusten kanssa ja lähdettiin synnärille lopulta, kun supistusten väli 6min (pitkä välimatka). Lopputuloksena se, että supistukset ei oo saaneet aikaan _yhtään_ mitään ja takaisin kotiin odottelemaan. Kipeät supistukset on jatkuneet harvakseltaan koko päivän, mutta en edes oikein enää tiedä missä vaiheessa synnärille kannattaa lähteä uudelleen
uudelleen tarkistukseen. Neuvolassa suositeltu jo pian käynnistystä verenpaineen nousun takia, mutta synnärin mukaan käynnistyksellö ei ole mitään kiirettä ennen 41+5. Alkaa usko loppumaan siihen, että syntyykö tää lapsi ikinä.
Onko muilla kokemuksia siitä, kun supistuksista huolimatta synnytys ei tunnu lähtevän käyntiin? Onko jouduttu käynnistämään vai onko kuitenkin startannut itsellään?
Kommentit (7)
Mulla kesti eka synnytys pitkään, ja juuri noin kuin kuvailit. Kun kipeitä, säännöllisiä suppareita oli tullut kaksi vuorokautta, kävin synnärillä näytillä, mut laittoivat kotiin kun mitään ei tapahtunut. Seuraavana päivänä käynnistettiin, syynä uupumus (olin siinä vaiheessa siis todella väsynyt kun en ollut voinut nukkua moneen päivään). Käynnistys oli omalla kohdallani jälkikäteen ajateltuna virhe. Nyt tällä tiedolla olisin keskittynyt kivun lievittämiseen ja lepäämiseen. Väsyneenä on hankala synnyttää, elimistöstä vaan loppuu voimat kun on valvonut pitkään ja ihan loppu väsymiseen ja kipuihin. Synnytys ei edennyt kaikesta mahdollisesta kikkailusta huolimatta, kivunlievitystä ei annettu ettei se hidasta synnytystä ja siinä kärvisteltiin puoltoista vuorokautta niin että aina joku kävi työntämässä nyrkkiä perseeseen ("irrotellaan tässä vähän kalvoja") tai laittamassa jotain kemikaalia suoneen. Se oli ihan hirveää, musta tuntui että olen jossain kidutuskammiossa. Lopulta mua armahdettiin, sain epiduraalin ja nukahdin heti ja heräsin siihen että oli aika pistää töpinäksi.
Jos sulla grammanen panadol yhtään auttaa, koeta saada levähdettyä ja ottaa rennosti. Sehän on tosi vaikeaa, mut minä en toista kertaa menisi käynnistykseen jos ei olisi ihan pakko.
Iso kiitos vastauksista! Panadol ei tee ihmeitä, lämmin suihku auttaa aina välillä hetkellisesti. Käynnistyksistä oon kans kuullut ristiriitaisia kokemuksia, mutta tuntuu että oma pää ei enää kauaa kestä kun aikaisemmin lupailtu ettei yli tämän viikon päästetä (RR alapaineet noin 100), ja nyt yhtäkkiä käynnistykselläkään ei ole enää kiire ja se voi hyvin odotella ensi viikonkin loppuun. Jos sitä ei heti arvaa, niin odotan esikoistamme, mutta raskauden taustalla on ollut vaikeuksia eikä itse raskauskaan ole ollut täysin ongelmaton, joten huoli ja stressi on jo aika kovaa.
Täytyy varmaan itsekin avata suunsa rohkeasti siinä vaiheessa kun tuntuu ettei vain enää jaksa, en osannut ajatellakaan että sekin otetaan huomioon käynnistystä suunniteltaessa. Herkästi kuitenki supistukset vievät yöunet ja nyt jo kolme melkein unetonta yötä takana, ei päiväunet niitä oikein korvaa. Käynnistys ajatuksena kyllä pelottaa ja toivoisin kovasti että synnytys käynnistyisi pian spontaanisti , mutta kaiken voittaa halu saada tämä vauva maailmaan terveenä ja hyvävointisena. Mutta kyllä voi aika tuntua pitkältä alku- ja loppuraskauden aikana!
Täällä sama... Odottavan aika on pitkä! :/
Sekä esikoisen että kolmannen synnytyksessä oli säännöllisiä, kivuliaita supistuksia rv 36 lähtien useamman kerran viikossa niin, että jatkuivat yli 10h putkeen alle 10 min välein. 1. syntyi rv 40+4 ja 3. kumma kyllä 39+6. Oikeastaan nyt kolmen synnytyksen jälkeen voin todeta, että kun mulla on säännölliset supistukset jatkuneet yli 12-14h niin silloin synnytys on lähdössä käyntiin. Esikoisen synnytys kesti 58h, toinen 17h ja kolmas 18h. Hitaasti joo, mutta ihania kokemuksia kaikki.
Lämmöllä suosittelen lepoa niin paljon kuin mahdollista, vaikka helppoa se ei ole supistuksissa levätä. Yritä katsoa vaikka elokuvaa tai istua siellä suihkussa. Juo paljon vettä, lämmintä kaakaota, tee vaikka mustikkakiisseli. Puuhaile rauhallisia pikkujuttuja kotona. Lähde sairaalaan vasta kun sun pitää purra ovenkarmia kivuiltas, liian aikaisin lähteminen voi oikeasti pysäyttää jo alkaneen synnytyksen (kokemusta on).
Ihanaa synnytystä sinulle! Luota siihen, että olet juuri kasvamassa äidiksi, eikä mihinkään ole kiire.
Pitkittynyt latenssivaihe. Oletko ensisynnyttäjä? Mulla oli ensin 2 vrk kuukautiskipumaisesti tuntuvia koko ajan, sitten 7 min välillä 2 vrk ihan törkeän kipeitä ennenkuin alkoi ihan vähän tapahtua. Sitten synnytys katsottiin vasta käynnistyneeksi, sain epiduraalin, lepäsin 2 h ja sainkin alkaa ponnistamaan. Tuo odottaminen on ihan syvältä, mutta uskot vaan että kyllä se sieltä tulee. Kävisin kuitenkin käyrillä tarkistuttamassa sikiön sykkeet jos on voimakkaita supistuksia. Tosi yleistä että vauva joutuu ahdinkoon siellä. Koita vaan jotenkin rentoutua. Sitten kun olet ihan poikki, käy hakemassa kipupiikkiä reiteen niin saat esim tunnin rauhan. Tsemppiä koitokseen!
Mulla käynnistettiin rv42+0 ballongilla :)
Tsemppiä sinne:) Toivottavasti pääset mah.pian synnyttämään.
Itsellä kolmas raskaus ja aikaisemmin ei ole kestänyt näin pitkään (40+0)
Pelkään just tuota että käännyttävät synnäriltä takaisin. Ekat kipeät supparit tänään.
Aikaisemmin ollut leppoisaa tämä loppuaika, mutta nyt vain voisin nukkua , nukkua ja nukkua!