Kuinka eroon negatiivisuudesta ja kateudesta?

Nostan

Ap

Kaikki lähtee siitä, että huomaat itse, että olenpa taas negatiivinen. Mustaa on vaikea muuttaa valkoiseksi, se muutos tapahtuu harmaan kautta. Eli kun huomaat, että taas valitat ”taas tämä menee päin honkia”, niin älä yritäsuoraa positiivisuutta, vaan muuta ”olisipa kiva, jos tämä onnistuisi”. Kun jonain päivänä huomaat, että puheenparsi on muuttunut, niin sitten muutat taas vähän valkoisemmaksi ”toivon, ettäonnistuu”, sitten ”uskon, että onnistuu”.

Kieli luo todellisuutta. Kuuntele, miten puhut. Korjaa puhettasi, jos menee pieleen. Korjaa myös sisäistä puhettasi eli ajatuksiasi.

Kateuson hyödyllinen tunne. Se kertoo, mitä sinä itse haluaisit itsellesi. Kuuntele sitä, niin opit itsestäsi, tarpeistasi, haluistasi.

Kuten kaikki negatiiviset tunteet: se ei lähde pois kieltämällä, vaan hyväksymällä. Tarkastele vain tunnetta, että jahas, taas tämä tunne tuli, voi voi, se saa minut ajattelemaan x ja y.

Aina kun valitat jostain asiasta, koita keksiä kolme asiaa josta olet kiitollinen/onnellinen/jotka ovat hyvin sillä hetkellä. 

Konkreettisena esimerkkinä, myöhästyt bussista. Ottaa päähän, tiedän, mutta jatka ajatusta sillä että ainakaan ei sada, tämään ei ollut töissä mitään tärkeää heti aamusta, vartin myöhästyminen ei kaada maailmaa.

Kiitos vastauksista. Laitan nämä kokeiluun! Olisikohan sellainen kiitollisuuspäiväkirja myös apuväline tähän ongelmaan?

Ap

Kateus perustuu huonommuuden tunteeseen ja vertailuun. Samaa kertoo negatiivisuuskin eli kyseessä on aika iso asia, mitä voi olla vaikea omin päin muuttaa. Jotkut ovat pitäneet kiitollisuuspäiväkirjaa ja hyötyneet siitä. Itse uskon, että vaaditaan psykoterapiaa, koska kyse on persoonan rakenteista, mitkä ovat rakentuneet hyvin kauan sitten.

Tärkeä oivallus on se, että on itse huomannut kateuden ja negatiivisuuden haittaavan ihmissuhteita. Kateuteen kuuluu pahantahtoisuus, sen takia heitä vältellään. Kateellinen pyrkii muuttamaan muiden hyvät asiat, joita kadehtii jotenkin huonoiksi, jolloin myös oma oppiminen estyy.

On sanottu, että eniten kadehditaan onnellisuutta, minkä kateellinen kuitenkin selittää tuurilla ja muilla sellaisilla asioilla, mihin itse ei voi vaikuttaa. Silloin kateudesta ei voi myöskään oppia mitään (kuten esimerkiksi kiitollista asennetta, mikä on onnellisuuden taustalla).

Et taatusti ole niin kateellinen kuin minä. Ikävää on tuollainen turha kehuskelu.

Ja mitäs olet niin huono kaikessa? Oma vikas!

Ja elämä on yleensäkin ihan P-kaa. Turhaa täällä on suotta iloita.

Ikävä ketju. Ikäviä ihmisiä täällä.

Muualla on varmaan paljon mukavampia ihmisiä. Menen sinne.

Vierailija kirjoitti:

Kateus perustuu huonommuuden tunteeseen ja vertailuun. Samaa kertoo negatiivisuuskin eli kyseessä on aika iso asia, mitä voi olla vaikea omin päin muuttaa. Jotkut ovat pitäneet kiitollisuuspäiväkirjaa ja hyötyneet siitä. Itse uskon, että vaaditaan psykoterapiaa, koska kyse on persoonan rakenteista, mitkä ovat rakentuneet hyvin kauan sitten.

Tärkeä oivallus on se, että on itse huomannut kateuden ja negatiivisuuden haittaavan ihmissuhteita. Kateuteen kuuluu pahantahtoisuus, sen takia heitä vältellään. Kateellinen pyrkii muuttamaan muiden hyvät asiat, joita kadehtii jotenkin huonoiksi, jolloin myös oma oppiminen estyy.

On sanottu, että eniten kadehditaan onnellisuutta, minkä kateellinen kuitenkin selittää tuurilla ja muilla sellaisilla asioilla, mihin itse ei voi vaikuttaa. Silloin kateudesta ei voi myöskään oppia mitään (kuten esimerkiksi kiitollista asennetta, mikä on onnellisuuden taustalla).

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Ammattiapua minulla ei rahallisesti ole mahdollista saada ja julkisella ei taida saada apua tällä hetkellä, kuin ne kaikista ongelmallisimmat tapaukset, joten siksi kokeilen löytää ratkaisua ensin omin avuin.

Ap

Kumnpa tietäisikin. Itselläni ongelmia negatiivisten tunteiden kanssa. Olen ajatellut, että aikuisena sitä alkaa kokolailla olemaan sitä mitä on, hyvinen ja huonoine puolineen - eli persoonallisuus on mitä on. Mut jukunen aika sitten luin (muistaakseni) Tiede -lehdestä, että nykykäsityksen mukaan luoteenpiirteitäkin voi aktiivisella toimilla muuttaa. Yhtenä keinona mainittiin, että alkaa tietoisesti käyttäytymään siten kuin haluaisi "vaistomaisesti" toimia. Välillä sitä muistaa yrittää, mutta yleensä ei. Sen olen huomannut, että liikunta ja ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa oleminen usein kohtentaa mielialaa ja vie samalla noita negatiivisiä tunteita pois. Ja silloin kun on oikein synkät ajatukset, niin kannattaa esim. kiertää keskustelupalstat kaukaa ja pitää taukoa uutisten seuraamisesta.

Sehän tapahtuu niin, että istahdat alas ja mietit (voit vaikka kirjoittaa paperille)  jotain hyviä asioita elämässäsi.  Niiden ympärille alat rakentaa aina lisää hyviä huomioita kaikesta.  

Se on vähän kuin lintubongausta. "haa tuolla on talitiainen, ja tuolla joutsen! Oho Korppi!"   

Bongaa hyvä ja anna sille tilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus perustuu huonommuuden tunteeseen ja vertailuun. Samaa kertoo negatiivisuuskin eli kyseessä on aika iso asia, mitä voi olla vaikea omin päin muuttaa. Jotkut ovat pitäneet kiitollisuuspäiväkirjaa ja hyötyneet siitä. Itse uskon, että vaaditaan psykoterapiaa, koska kyse on persoonan rakenteista, mitkä ovat rakentuneet hyvin kauan sitten.

Tärkeä oivallus on se, että on itse huomannut kateuden ja negatiivisuuden haittaavan ihmissuhteita. Kateuteen kuuluu pahantahtoisuus, sen takia heitä vältellään. Kateellinen pyrkii muuttamaan muiden hyvät asiat, joita kadehtii jotenkin huonoiksi, jolloin myös oma oppiminen estyy.

On sanottu, että eniten kadehditaan onnellisuutta, minkä kateellinen kuitenkin selittää tuurilla ja muilla sellaisilla asioilla, mihin itse ei voi vaikuttaa. Silloin kateudesta ei voi myöskään oppia mitään (kuten esimerkiksi kiitollista asennetta, mikä on onnellisuuden taustalla).

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Ammattiapua minulla ei rahallisesti ole mahdollista saada ja julkisella ei taida saada apua tällä hetkellä, kuin ne kaikista ongelmallisimmat tapaukset, joten siksi kokeilen löytää ratkaisua ensin omin avuin.

Ap

Nettiterapia voisi olla yksi mahdollinen ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus perustuu huonommuuden tunteeseen ja vertailuun. Samaa kertoo negatiivisuuskin eli kyseessä on aika iso asia, mitä voi olla vaikea omin päin muuttaa. Jotkut ovat pitäneet kiitollisuuspäiväkirjaa ja hyötyneet siitä. Itse uskon, että vaaditaan psykoterapiaa, koska kyse on persoonan rakenteista, mitkä ovat rakentuneet hyvin kauan sitten.

Tärkeä oivallus on se, että on itse huomannut kateuden ja negatiivisuuden haittaavan ihmissuhteita. Kateuteen kuuluu pahantahtoisuus, sen takia heitä vältellään. Kateellinen pyrkii muuttamaan muiden hyvät asiat, joita kadehtii jotenkin huonoiksi, jolloin myös oma oppiminen estyy.

On sanottu, että eniten kadehditaan onnellisuutta, minkä kateellinen kuitenkin selittää tuurilla ja muilla sellaisilla asioilla, mihin itse ei voi vaikuttaa. Silloin kateudesta ei voi myöskään oppia mitään (kuten esimerkiksi kiitollista asennetta, mikä on onnellisuuden taustalla).

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Ammattiapua minulla ei rahallisesti ole mahdollista saada ja julkisella ei taida saada apua tällä hetkellä, kuin ne kaikista ongelmallisimmat tapaukset, joten siksi kokeilen löytää ratkaisua ensin omin avuin.

Ap

Nettiterapia voisi olla yksi mahdollinen ratkaisu.

Nettiterapiaan pääsee lääkärin lähetteellä ja se on ilmaista.

Kun näet jonkun henkilön, joka on vaikka taitavampi kuin sinä niin sen sijaan koita ottaa selville miten he ovat saavuttaneet tuon aseman ja sitten matkit heitä. Esim. sen sijaan, että olisit kateellinen superrikkaille, ala pitämään heitä esikuvina ja ajattelet että jos tuo pystyy tuohon niin pystyn minäkin. Luet vaikka niitä samoja kirjoja mitä ne miljonäärit suosittelevat, hankit samanlaiset aamurutiinit jne jne. 

En kadehdi, olen myös hyvissä rahoissa.

Päättäjien touhuissa ei ole kehumista.

Kiitollisuus, itsemyötätunto ja omien mielipiteiden arvostaminen ainakin minulla auttaa kateuden tunteisiin.  Ajattelen usein " miten se on minulta pois, jos jollakin toisella on jotain mitä minulla ei"  ja että "miten voisin myös saada itselleni nuo asiat ja haluanko todella niitä. Miksi haluan niitä?" .  Kateuden voi myös kääntää ihailuksi jossain tapauksissa.

Kiitollisuuspäiväkirja, meditointi, lukeminen avuksi. Unelmakartta. Tee päätös muuttua ja vaikka välillä sorrut niin harjoita positiivisuutta pitkäjänteisesti. Puhu muista hyvää. Pistä vaikka pitkällesi ja ajattele, että olet kuollut. Mikä elämäntavassasi jäi harmittamaan? Ketä tuli hautajaisiin ja miten he sinut muistavat? Millaisena haluaisit itsesi muistettavan?

Itse olen myös hyvin kateellinen ihminen ja huomaan olevani nykyään myös hyvin katkeroitunut. Syytän omasta huonosta elämästäni muita, osasyy siihen onkin muut ihmiset ja heidän tekonsa mutta loppuviimein kaikki lähtee itsestä. Mutta en silti pääse ajatuksesta eroon että muut ovat pilanneet elämäni ja vihaan tappamisen haluun asti tiettyjä ihmisiä elämässäni. Epävakaapersoonallisuushäiriökin toki aiheuttaa tätä. Elämä on todella raskasta, kuluttavaa ja onnetonta elää katkerana ja kateellisena ihmisenä johon ei tunnu tulevan muutosta, en vain pääse tästä ajatusmallista eroon. :( Minulla ei ole ainuttakaan ystävää, tuttua, sukulaista enkä ihmettele. On vain aviomies jota kohtelen mielestäni hyvin enkä ole kateellinen hänelle.

Myönteinen asenne kaikkeen. Huonosta asiasta etsit aina hyvät puolet=helpottaa omaa oloasi.

Jos jokin asia ei mene haluamallasi tavalla niin usko, että se oli parempi sinulle itsellesi vaikka ei ollenkaan tuntuisi hyvältä.

Mindfullness-meditaatio. Olen itse ollut erittäin negatiivinen eikä siinä pakotetut asennemuutokset auta kuin hetkellisesti. Tärkeintä saada oikeanlainen perusolotila psykofyysisesti. Siksi liikuntakin voi auttaa. Ja tietenkin riittävä yöuni.

Esimerkkinä nainen on viimeisillään raskaana ja kaveri ei ole. Raskaana oleva ajattelee saisimpa minäkin nukkuu yöt rauhassa.

Voi ajatella positiivisesti on ihanaa aamuisin herätä vauva vieressä. Syödä aamiainen ja lähtee vaunulenkille.