Kuinka eroon negatiivisuudesta ja kateudesta?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myös hyvin kateellinen ihminen ja huomaan olevani nykyään myös hyvin katkeroitunut. Syytän omasta huonosta elämästäni muita, osasyy siihen onkin muut ihmiset ja heidän tekonsa mutta loppuviimein kaikki lähtee itsestä. Mutta en silti pääse ajatuksesta eroon että muut ovat pilanneet elämäni ja vihaan tappamisen haluun asti tiettyjä ihmisiä elämässäni. Epävakaapersoonallisuushäiriökin toki aiheuttaa tätä. Elämä on todella raskasta, kuluttavaa ja onnetonta elää katkerana ja kateellisena ihmisenä johon ei tunnu tulevan muutosta, en vain pääse tästä ajatusmallista eroon. :( Minulla ei ole ainuttakaan ystävää, tuttua, sukulaista enkä ihmettele. On vain aviomies jota kohtelen mielestäni hyvin enkä ole kateellinen hänelle.

Tämän asian havannointihan on se ensimmäinen askel pois päin katkeruudesta.  Eli olet ikäänkuin tasolla 1. 

Elämässä ei voi välttyä muiden pahoilta teoilta, mutta voi aina yrittää selviytyä niistä. Kamalia asioita tapahtuu, eikä se ole sinun vikasi yksinään, mutta vain sinä voit yksin ottaa askeleita eteenpäin ja hoitaa itseäsi kun joku haavoittaa.

Hyviä ajatuksia.

Tosi paljon hyviä neuvoja. Kokeilen näillä vinkeillä ja alan kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa ja päiväkirjaa muutenkin. Saisi kirjoitettua näitä asioita ja neuvoja ylös.

Ap

Ei myöskään kannata selata liikaa somea ja varsinkaan uskoa,mitä siellä on. Tosi harva siellä voi tai haluaa kertoa vastoinkäymisistä,voi olla esimerkiksi pomo kaverina. Tai sitten on muuten niin paljon negaa,että jos joku laittaa jonkin hyvän asian,on jo valmiiksi virittäytynyt kateuteen.

Jossain vaiheessa saattaa auttaa myös asioiden laittaminen mittasuhteeseen. En tarkoita kärsimysten vertailua vaan vielä perustavammanlaatuista, ehkä haluat lukea maailmankatsomuksista, eksistentialismista, psykologiasta, fysiikasta, ihan maallikon näkökulmasta. Siis ajatus siitä että on kuitenkin vain yksi ihminen tässä loputtomassa ajanvirrassa tai ajattomuudessa jopa... Ehkä pystyt päästämään irti siitä että ajatuksesta, että olet yhtä kuin egosi.

Sit myös se kenen kanssa viettää aikaa. Yrittääkö esimerkiksi olla tekemisissä ihmisten kanssa,joista oikein näkee etteivät he arvosta? Heidän ei ole pakko mutta pakko ei ole sinunkaan yrittää pyrkiä miellyttämään heitä eli anna olla. On kivojakin ihmisiä joiden ei ole aina pakko sanoa muilla mahdollisimman nasevasti takaisin.

Itsestäni tuli negatiivinen ja katkera traumaattisten kokemusten jälkeen. Vaatii jatkuvaa työtä kääntää ajatukset positiivisiksi ja kiitollisiksi, mutta se työ on pakko tehdä. Toinen vaihtoehto olisi pilata elämänsä negatiivisuudella.

Minulla on auttanut muiden ihmisten elämäkertojen lukeminen. Moni on kärsinyt paljon enemmän kuin minä, mutta selvinnyt silti voittajana. Asenne ratkaisee, hyvin pitkälle.