Tietoisuuden taso - voiko sitä nostaa?

Kirjastot ovat täynnä mindfullnes kirjoja. Mentelmää käytetään esim. stressin hallintaan.

Lopeta ryyppääminen, tietoisuuden taso nousee pinellä viiveellä.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta ryyppääminen, tietoisuuden taso nousee pinellä viiveellä.

Juuri näin.

alkoholi, pieninä määrinäkin, estää henkisen kehityksen.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Lopeta ryyppääminen, tietoisuuden taso nousee pinellä viiveellä.

 

 

Juuri näin.

alkoholi, pieninä määrinäkin, estää henkisen kehityksen.

Ehkä, mutta kokemukseni mukaan hengellistä ei. Psyykkisen ihmisenä kehittymisen se voi tosiaan estää aika hyvin.

Mutta jos kyse on spirituaalisesta tietoisuuden kasvu-prosessista, se tapahtuu aika riippumatta siitä mitä ihminen touhuaa, koska inhimillisen itsen ei olekaan tarkoitus kehittyä vaan pikemminkin pienentyä, kuolla. Prosessi on myös sisäisen tason ohjaama.

Itselläni tosiaan hengelliseen kasvuun on liittynyt myös  kausi, jolloin vanha uskonnollisuus oli täysin kuollut, en enää uskonut minkäänlaiseen Jumalaan tai hengelliseen, ja koin valtavaa tyhjyysahdistusta. Join siihen lääkkeeksi suurkulutusmääriä viinaa ja harrastin muutakin vähemmän henkisesti korkeatasoista toimintaa. Huolimatta näistä touhuistani jälkeenpäin tajusin, että koko ajan minussa oli käynnissä se prosessi, joka johti havahtumiseen, uudenlaisen hengellisyyden syntymiseen. 

joku yx kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Korkeasta tietoisuudesta puhutaan yleensä mystikkojen ja uskovaisten parissa. Voiko sen tasoa nostaa jollain treenauksella? Luulisi että kaikenlainen tieto lisää tietoisuuden tasoa, mutta minusta tuntuu että joinain hetkinä "tiedostan" eri asioita enemmän ja toisinaan vähemmän. Voisiko tuo liittyä jotenkin siihen, että välillä molemmat aivopuoliskot tekevät paremmin yhteistyötä? Tarkoittaako korkeampi tietoisuus että vasen eli looginen puolisko on paremmin yhteydessä intuitioon, mielikuvitukseen ja luovuuteen?

Esimerkkinä matalan tietoisuuden tason omaavasta ihmisestä minulle tulee joku perus insinööri, joka ei tietokoneen ruutua pidemmälle näe. Korkean tietoisuuden omaavat ovat sitten jonkinlaisia selvännäkijöitä - jos semmoiseen uskoo.

 

 

Voi, mediataatíon avulla, vähitellen vuosien myötä. Se on tieteellisestikin todistettu.

Kaikkein korkeimman tietoisuuden tason saa Ayahuasca -nimisen aineen avulla. Se on siis psykoaktiivi. Tai sitten ihan Suomestakin löytyviä kuivattuja sieniä käyttämällä. Eli suippomadonlakkeja käyttämällä. Niissä vaikuttava aine on psilosybiini.

Positiiviset vaikutukset näiden molempien käytön jälkeen kestää käsittääkseni kuukausia.

Näistä psykedeeleistä. Onpa niitä tullut itsekin niinä vuosina kokeiltua kun tuntui kovin tyhjältä ja ahdistavalta. Voin sanoa, että kyllä, kokemuksessa on aitoa hengellistä kokemusta, jos trippinsä vie egon kuoleman tasolle asti. Hengellisessä kehityksessähän se vanha minä pienenee, ja paljastaa altaan todellisen, ikuisen ja jumalallisen minän, ja tietyillä aineilla taas minää voi tilapäisesti pienentää sitä kautta, että aivojen siitä vastaavat osat lamautetaan. 

Näin voi kyllä aistia ykseyttä jumaluuden kanssa, aistia todellisuuden syvimmän olemuksen ja muuta hienoa, mutta ei se ole kellekään ratkaisu, ei pysyvästi. Tarkoitus olisi elää siinä joka hetki, ja niin ettei ole lamauttanut millään aineella olemustaan toimintakyvyttömäksi muuten. Hengellinen todellisuus ei tule kellekään jotta hänellä olisi itsellään kivoja kokemuksia, tai parempi olla. Se tulee palvelemaan maailmaa kokijansa kautta. Sieni- tai happotrippaaja jos yrittää lähestyä ihmisiä viisautensa kanssa, ihmiset vaan katsovat että kas, sekavassa tilassa oleva narkomaani. Saman ilman aineita kokeva voi toimia normaalisti myös tässä maailmassa, ja siten tehdä hyvää myös toisille.

Näiden aineiden lopullinen hyödyttömyys näkyy myös siinä, että varmaan jokainen joka tuntuu näitä säännöllisesti käyttäviä ihmisiä, tajuaa, että eivät he ole mitenkään henkisesti tai hengellisesti superkehittyneitä tyyppejä, ei silti vaikka kokisivatkin tripeillään oivalluksia. Monet heistä ovat päinvastoin varsin ongelmaisia ihmisiä, jotka käyttävät aineita ahdistuksensa hoitoon, ja monet myös muita päihteitä. Jos tietyntyyppiset päihteet olisi toimiva apu henkiseen tai hengelliseen kasvuun, kyllä sen pitäisi näkyä positiivisena niiden käyttäjissä.

Vielä sanon, että jos hengellinen todellisuus ja tietoisuus on se mitä kaipaa, ei ole mitään yhtä tietä jota siihen pääsisi. Ihmiset ovat yksilöitä, ja yhdelle sopii yksi, toiselle toinen. Esim. itsestäni ei olisi koskaan ollut meditoijaksi - kokeilin sitä joskus ja kyllästyin hetkessä ja se vaan jäi. Joillekin taas meditaatio oikeasti on oikea tie. 

Tärkeintä on kuunnella omaa sisintään. Kun kiinnostus ja palo on syttynyt, sisäinen ohjaus kyllä toimii. Oikealla hetkellä "sattumalta" käsiin osuu oivalluksia synnyttävä kirja tai nettiteksti, tai kohtaat ihmisen joka tietää niistä asioista joita etsit.  Jos kiinnostuu itselle sopimattomasta tiestä, niin oma vastahakoisuus ja penseys kyllä estää sitä kovin pitkään seuraamasta. 

Ja Taivasten valtakuntaan kutsuttu viedään sinne kyllä vaikka vähän väkisin, jos vaan jossain vaiheessa on itse ilmaissut tahtonsa löytää se, löytää Jumala. Esimerkiksi itselläni ei ole oikeastan mitään ansioita siihen, mihin olen päätynyt. Päinvastoin, olen kiukutellut ja kapinoinut vastaan vähän joka käänteessä, niin että minut on tarvinnut mm. vaikean masennuksen ja totaalisen uskon menettämisen kautta viedä "ristin tietä" heräämiseen. En voi sanoa että olisin ansainnut mitään ahkeralla rukouksellani, hyvyydelläni tai millään muullakaan. Olen suurimman osan aikaa ollut ahdistunut ja pahoinvoiva ihminen, joka en ole pystynyt mihinkään hengelliseen tai henkiseen, ja sittenkin minut on johdatettu siihen mihin minut on tarkoitettu.

Jokainen meistä on kiinteä osa syntymätöntä ja kuolematonta, maailmaa joka on hyvin, hyvin korkealla tasolla arjen mekanismeihin nähden. Arkemme kontekstissa taas kamppaillaan joka toinen nanosekunti olemassaolosta ja hyväksynnästä ja kohdataan tuomioita ja sekasortoa, riitämättömyyttä, haasteita ja yritetään toteuttaa unelmia.

Se tasapaino ja rakkaus - on olemassa, mutta kaukana. Hyvin kaukana siitä mitä elämme päivittäin. Mutta se on myös jonkin verran mukanamme ja voimme sitä käyttää jos olemme todella, äärimmäisen kurinalaisia. 75% ihmisten tunteista on hillitöntä vihaa ja välinpitämättömyyttä kuin stasin kuulusteluja.. olemme hyvin kaukana mistään 'kehityksestä" noin kollektiivisti ottaen. Yleensä ihmisillä ei olisi varaa edes puhua mistään meditaatiosta. Meditaatio on aloittelijalle tosi rankkaa. Ja useimmat perääntyvät heti kun saavat sen käyntiin, sillä demonit vartioivat psyykemme rajoja. Ne rajat on suhteellisen helppo löytää. Demonien lisäksi, vaikkei demoneja siis olisikaan mukana kuvioissa jo se häly ja meteli, hulluus mikä lähtee meditaatiossa liikkeelle on länsimaiselle ihmiselle liian sietämätöntä ja läpitunkevaa.

Demonit vartioivat psyyken rajoja? Aika villiä....

Ystäväni lähes sekosi henkisellä tiellään. Hän myös vertaili itseään muihin, piti parempana, korosti omaa erinomaisuuttaan. Kunnes näki omat ajattelutapansa ja muuttui. Vertaileminen, itsensä parempana pitäminen ovat minusta kaukana tavoitteesta kun puhutaan henkisestä kehityksestä. Jokainen kulkee omaa polkuaan eikä niitä voi vertailla, tämä on minun mielipiteeni.

Samalla tiellä olen ollut minäkin, mutta etenen hitaammin. Välillä unohdan tämän puolen itsestäni, ja tulee taas kausia kun keskityn enemmän henkiseen puoleeni. Mutta kaikki omat kokemukseni ovat olleet vain positiivisia. Kun vain otan pienen askeleenkin kohti henkisyyttä, saan hyvää tilalle moninkerroin. Murehtimisesta vapaa olotila on jäänyt minuun pysyvästi. En ole niin huolestunut kaikesta kuin ennen. Jos jotakin ikävää tapahtuu, hyväksyn sen. En jää kiukuttelemaan, vaan otan vastoinkäymiset tyynesti vastaan. Ne ovat kuitenkin vain vastoinkäymisiä, maallista, ne eivät merkitse mitään sisäiselle henkiolennoilleni eivätkä voi sitä mitenkään haavoittaa. Kykenen näkemään sen tavallisen näkökulman rinnalla aina positiivisesta näkökulmasta, henkisen vaihtoehdon kautta.

Kaikenlaisiin aineisiin suhtaudun kielteisesti. Olen nähnyt niiden käytön ikävät puolet. Kävelen kohti valoa puhtaana aineista. En ehkä pääse näin korkeimmalle tasolle, mutta se sopii minulle. En haluakaan sen pidemmälle.

Käyttäjä104 kirjoitti:

 

joku yx kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Korkeasta tietoisuudesta puhutaan yleensä mystikkojen ja uskovaisten parissa. Voiko sen tasoa nostaa jollain treenauksella? Luulisi että kaikenlainen tieto lisää tietoisuuden tasoa, mutta minusta tuntuu että joinain hetkinä "tiedostan" eri asioita enemmän ja toisinaan vähemmän. Voisiko tuo liittyä jotenkin siihen, että välillä molemmat aivopuoliskot tekevät paremmin yhteistyötä? Tarkoittaako korkeampi tietoisuus että vasen eli looginen puolisko on paremmin yhteydessä intuitioon, mielikuvitukseen ja luovuuteen?

Esimerkkinä matalan tietoisuuden tason omaavasta ihmisestä minulle tulee joku perus insinööri, joka ei tietokoneen ruutua pidemmälle näe. Korkean tietoisuuden omaavat ovat sitten jonkinlaisia selvännäkijöitä - jos semmoiseen uskoo.

Voi, mediataatíon avulla, vähitellen vuosien myötä. Se on tieteellisestikin todistettu.

Kaikkein korkeimman tietoisuuden tason saa Ayahuasca -nimisen aineen avulla. Se on siis psykoaktiivi. Tai sitten ihan Suomestakin löytyviä kuivattuja sieniä käyttämällä. Eli suippomadonlakkeja käyttämällä. Niissä vaikuttava aine on psilosybiini.

Positiiviset vaikutukset näiden molempien käytön jälkeen kestää käsittääkseni kuukausia.

 

 

Näistä psykedeeleistä. Onpa niitä tullut itsekin niinä vuosina kokeiltua kun tuntui kovin tyhjältä ja ahdistavalta. Voin sanoa, että kyllä, kokemuksessa on aitoa hengellistä kokemusta, jos trippinsä vie egon kuoleman tasolle asti. Hengellisessä kehityksessähän se vanha minä pienenee, ja paljastaa altaan todellisen, ikuisen ja jumalallisen minän, ja tietyillä aineilla taas minää voi tilapäisesti pienentää sitä kautta, että aivojen siitä vastaavat osat lamautetaan. 

Näin voi kyllä aistia ykseyttä jumaluuden kanssa, aistia todellisuuden syvimmän olemuksen ja muuta hienoa, mutta ei se ole kellekään ratkaisu, ei pysyvästi. Tarkoitus olisi elää siinä joka hetki, ja niin ettei ole lamauttanut millään aineella olemustaan toimintakyvyttömäksi muuten. Hengellinen todellisuus ei tule kellekään jotta hänellä olisi itsellään kivoja kokemuksia, tai parempi olla. Se tulee palvelemaan maailmaa kokijansa kautta. Sieni- tai happotrippaaja jos yrittää lähestyä ihmisiä viisautensa kanssa, ihmiset vaan katsovat että kas, sekavassa tilassa oleva narkomaani. Saman ilman aineita kokeva voi toimia normaalisti myös tässä maailmassa, ja siten tehdä hyvää myös toisille.

Näiden aineiden lopullinen hyödyttömyys näkyy myös siinä, että varmaan jokainen joka tuntuu näitä säännöllisesti käyttäviä ihmisiä, tajuaa, että eivät he ole mitenkään henkisesti tai hengellisesti superkehittyneitä tyyppejä, ei silti vaikka kokisivatkin tripeillään oivalluksia. Monet heistä ovat päinvastoin varsin ongelmaisia ihmisiä, jotka käyttävät aineita ahdistuksensa hoitoon, ja monet myös muita päihteitä. Jos tietyntyyppiset päihteet olisi toimiva apu henkiseen tai hengelliseen kasvuun, kyllä sen pitäisi näkyä positiivisena niiden käyttäjissä.

Psykedeelien käyttö näkyy positiivisena niiden käyttäjissä. Yleensä esimerkiksi sienien käyttö on vielä vuosienkin jälkeen voimakkaimpia hengellisiä/spirituaalisia kokemuksia ihmisen elämässä, ja sen vaikutukset jatkuvat läpi elämän. Psykedeeleillä voi helpottaa masennusta ja lieventää pelkotiloja, psilosybiinia on kokeellisesti käytetty syöpään kuolevien ihmisten kuolemanpelon hoitoon.

Tietysti päihteitä käytetään väärin ja vääristä syistä, sitä en toki kiellä. 

Psykedeelit eivät sovi kaikille. Joillekin voi tulla pahoja sivuoireita. En menisi puhumaan niistä positiivisessa valossa, seuraukset voivat olla todella vakavat.

Psykedeeleissä on myös ikävä puoli, ne omalta osaltaan ohjaavat ihmistä ja saattavat johdattaa nauttijansa esim. demonien kraatteriin. Vaikka
se ei ole yleistä mielisairaaloissa näitä tapauksia kuitenkin on. Heidät on manattu, eivätkä he enää hallitse esim. raajojen toimintaa, vaan myöskin joku muu liikuttelee niitä... Useimmiten tripit ovat ihan hyödyllisiä, mutta aina ei voi olla varma mitä tuleman pitää. Itse olen ollut astraalisessa psykoosissa ilman aineita 10 päivää putkeen. No, se oli lähinnä myönteinen kokemus kuitenkin. Mutta erittäin jännittävä ja poltergeist seurasi kokoajan.

Arkielämä on varsin kaukana oikeasti henkisestä. Meditaatio on huikea prosessi. Sitä ei monikaan ihminen käytännössä kestä. Se vie ihmisen hyvin syvälle siitä mihin hän on tottunut. Se on rankkaa ja jakaa nopeasti ihmisen kahtia. Chakrojen toiminnan muutokset ei ole mitään mietiskelyä, vaan täyttä actionia, jossa oma turvallinen viitekehys häviää ja keho alkaa nykiä. Keho tulee pois toisen kehon sisältä ja se jakautuminen on aito. Mieli pilkkoutuu. Menetät otteen fyysiseen kehoon.... et enää tiedä missä fyysinen kehosi on. Olet toisessa kehossa ja näet fyysisen kehosi, ehkä. Tai ehkä se on kadonnut.

Täytyy myös itsekin puolustaa psykedeelejä. Harvoin ja oikein käytettynä ne parantavat elämänlaatua. Mutta kuten  muutkin päihteet, ne ovat myrkkyjä. Kohtuus kaikessa, eikä psykedeelit ole mikään bilehuume. Täytyy myös muistaa että ihmiset joilla on skitsofreniaa suvussa/ itsellään tai muu vakava mielenterveyden häiriö, ei tulisi näitä kokeilla. (Jos esim. vahvasti masentunut mielenterveyspotilas ottaisi psykedeelejä ammattitaitoisen psykoterapeutin valvonnassa, lopputulos olisi varmasti lähtötilannetta parempi/ positiivisempi.) Oma senhetkinen olotilakin tulisi olla rauhallinen ja hyvä. On myös totta että hyvä ja miksei pahakin "trippi" saattaa kantaa voimavarana läpi elämän. On täysin itsestä kiinni miten suhtautuu huonoon trippiin. Oppiiko siitä jotain vai jatkaako aineen tai muiden ihmisten syyttämistä? Liiallinen päihteiden käyttö tuhoaa aina aivot, siinä vaiheessa on sama onko kyseessä alkoholi vai muut päihteet.

Ei sitä huonoa trippiä välttämättä niin vaan kumota. Voi olla sellaiset demonikytkökset tullunna. Useimmitenhan ei noista mitään haittaa ole synkistäkään tripeistä, mutta kansakunnan terveydentila varmistetaan parhaiten omatoiminnalla ja meditoinnilla. Tai yhteiskunnan kunnostamisella vaikkapa.