Jos sairastuisit syöpään, mitä tekisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 64 perusterve nainen. Jos sairastuisin syöpään, niin kaikki hoidot mitäisi saisi.

Ennustehan riippuu mikä syöpä ja missä vaiheessa löydettäisiin.

Huuhaa hoitoja en kokeilisi.

Tuttavapiirissä monia syövästä selvinneitä, mutta myös siihen menehtyneitä

Ei kai sun ikäisiä enää hoidettaiskaan?

Mita kamalaa? Ei hoidettaisi? Mina sairastuin syopaan 76vuotiaana USAssa. Alle viikossa oli tutkimukset ja biopsit tehty ja heti sen jalkeen leikattiin. Haavan parannuttua kavin joka viikonpaiva sadehoidossa 4 viikon ajan = makasin selallani n.15 minuuttia. Ei ollut kipuja leikkauksen jalkeen eika sadehoidon aikana. Easy peasy.

Suomi on kylla laaketieteen alalla aikamoinen takapajula.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Riippuu tilanteesta, tuleeko leikkauksia tmv. Olen jo melko vanha (51v), joten voi olla, ettei mun ikäisiä enää hoideta samoin kuin nuorempia, jotka kestävät paremmin kovat hoidot.

No kyllä hoidetaan, sun pitää olla vielä 15v töissä hoitojen jälkeen. Ei yhdellä syövällä eläkkeelle pääse.

Riippuisi syövästä, ennusteesta, hoitosuunnitelmasta.. n57. Siis en esim halua mitään avanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 64 perusterve nainen. Jos sairastuisin syöpään, niin kaikki hoidot mitäisi saisi.

Ennustehan riippuu mikä syöpä ja missä vaiheessa löydettäisiin.

Huuhaa hoitoja en kokeilisi.

Tuttavapiirissä monia syövästä selvinneitä, mutta myös siihen menehtyneitä

Ei kai sun ikäisiä enää hoidettaiskaan?

Mita kamalaa? Ei hoidettaisi? Mina sairastuin syopaan 76vuotiaana USAssa. Alle viikossa oli tutkimukset ja biopsit tehty ja heti sen jalkeen leikattiin. Haavan parannuttua kavin joka viikonpaiva sadehoidossa 4 viikon ajan = makasin selallani n.15 minuuttia. Ei ollut kipuja leikkauksen jalkeen eika sadehoidon aikana. Easy peasy.

Suomi on kylla laaketieteen alalla aikamoinen takapajula.

Älä jaksa 😆 Suomessa on paljon paremmat eloonjääntiluvut kuin Jenkeissä. Tuo yksi vain trollaili. Minunkin 72 v äitini leikattiin parissa viikossa täällä Suomessa, kohtusyöpä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Riippuu tilanteesta, tuleeko leikkauksia tmv. Olen jo melko vanha (51v), joten voi olla, ettei mun ikäisiä enää hoideta samoin kuin nuorempia, jotka kestävät paremmin kovat hoidot.

Mitä ihmeen höpötystä tämä nyt on?! 51-vuotias vanha? Todellakin hoidetaan ihan samalla tavalla kuin nuorempia.

Ostaisin laadukkaampaa olutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 64 perusterve nainen. Jos sairastuisin syöpään, niin kaikki hoidot mitäisi saisi.

Ennustehan riippuu mikä syöpä ja missä vaiheessa löydettäisiin.

Huuhaa hoitoja en kokeilisi.

Tuttavapiirissä monia syövästä selvinneitä, mutta myös siihen menehtyneitä

Ei kai sun ikäisiä enää hoidettaiskaan?

Mita kamalaa? Ei hoidettaisi? Mina sairastuin syopaan 76vuotiaana USAssa. Alle viikossa oli tutkimukset ja biopsit tehty ja heti sen jalkeen leikattiin. Haavan parannuttua kavin joka viikonpaiva sadehoidossa 4 viikon ajan = makasin selallani n.15 minuuttia. Ei ollut kipuja leikkauksen jalkeen eika sadehoidon aikana. Easy peasy.

Suomi on kylla laaketieteen alalla aikamoinen takapajula.

Suomessa on keskimäärin parempi syöpähoitotilanne kuin teillä USA:ssa, jossa vain pieni osa väestöstä saa laadukkaan hoidon.

Olen sairastunut syöpään 20- ja 25-vuotiaana. Otin vastaan ehdotetut hoidot, en edes ajatellut kieltäytymistä. Nyt olen 42v ja kontrollit syöpäpolilla loppuneet jo vuosia sitten.

Eläisin niin normaalia samanlaista elämää kuin ennen, ns. Elä kuin viimeistä päivää.

Kaikki me kuollaan paitsi ne jotka uskovat.

Multa on leikattu iho syöpiä muutama kerta, nyt taas naamassa 2-3 syöpää, en oo jaksanut lekurille mennä, kun korona ja muutenkin vituttaa elämä tässä paskassa maassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 64 perusterve nainen. Jos sairastuisin syöpään, niin kaikki hoidot mitäisi saisi.

Ennustehan riippuu mikä syöpä ja missä vaiheessa löydettäisiin.

Huuhaa hoitoja en kokeilisi.

Tuttavapiirissä monia syövästä selvinneitä, mutta myös siihen menehtyneitä

Ei kai sun ikäisiä enää hoidettaiskaan?

Mita kamalaa? Ei hoidettaisi? Mina sairastuin syopaan 76vuotiaana USAssa. Alle viikossa oli tutkimukset ja biopsit tehty ja heti sen jalkeen leikattiin. Haavan parannuttua kavin joka viikonpaiva sadehoidossa 4 viikon ajan = makasin selallani n.15 minuuttia. Ei ollut kipuja leikkauksen jalkeen eika sadehoidon aikana. Easy peasy.

Suomi on kylla laaketieteen alalla aikamoinen takapajula.

Älä jauha sontaa. Usa on todellinen takapajula monessa asiassa.

Itse olen saanut sädehoitoa ja se hoito oli kamalaa. Kasvoilla sivuilta kiinni oleva maski, että pysyn paikoillani. Niskatyyny painoi kipeästi niskaan ja se maski kasvoilla oli ahdistava. Iho rintakehästä ja niskasta punainen ja aristava. Kurkku kipeä. Sädehoidon takia suurentunut rintasyöpäriski ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Sylkirauhaset kärsineet ja syljen koostumus sen takia muuttunut eikä se sen takia suojaa hampaita niin hyvin. Ei ihan pikkujuttuja.

36 v. Ottaisin kaikki mahdolliset hoidot vastaan, jos lääkärin mielestä hyötyä. Päivittäisiä hoitotestamentin ja omaisuustestamentin. Mikäli syövän ennuste on huono ja pitkä ja kivulias loppu tulossa, suunnittelisin ja ostaisin ajoissa armokuolemamatkan sellaiseen maahan missä näitä tehdään. Olen nähnyt tarpeeksi monta sairaalassa kituvaa sukulaista.

Jos aikaa on hyvin niin vähentäisin töitä ja matkusteluun ja nauttisin säästöistä vielä kun ehdin.

20v, en aloittais mitään hoitoja vaan eläisin elämäni onnellisena loppuun asti.

Oma isäni on yli 80-vuotias ja häneltä leikattiin syksyllä syöpä paksusuolesta. Ei ollut levinnyt ja palaa vaan pätkäistiin pois. Avanne oli jonkin aikaa leikkauksen jälkeen käytössä, mutta poistettiin.

Asiaan vaikuttavat tietenkin myös potilaan muut sairaudet ja peruskunto. Kaikki eivät leikkausta kestäisi. Mutta aika erikoista väittää, että 64 ikävuotta olisi automaattisesti raja, jonka jälkeen syöpää ei hoideta.

Kaikki hoidot ottaisin mitä annetaan, jos olisi mahdollisuus parantua. Söisin Panacodia ja herkkuja, lukisin hyviä kirjoja, olisin saikulla ja viettäisin rennosti aikaa 3v ja 10v tyttöjeni kanssa. Käyttäisin hyväntuoksuista ihovoidetta, laitattaisin kynteni, nukkuisin päikkärit jotka eivät ole arjessa mahdolliset ja ostaisin koiran. Koska olen haaveillut koirasta. Nyt en osta, koska mies ei 100% halua koiraa, mutta jos sairastaisin, luulen että hän näkisi koiran ilahduttavan vaikutuksen minulle selkeämmin. Tytötkin saisivat koirasta paljon iloa muuten rankkaan elämänvaiheeseen.

Varmaan romahtausin, jos toivoa ei olisi. En todella tiedä mites siitä pääsisi eteenpäin. Mielialalääkkeillä varmaan ja yrittäisin olla läheisten takia ehkä vahva? Mutta en usko että se olisi kovin helppoa enkä tiedä osaisinko ainakaan heti nauttia elämästä.

Olen 34v nainen.

Kokeilisin lesb01lua

Omituinen kysymys. Sama jos kysyisi; mitä tekisit, jos jalkasi menisi poikki. 

Voisin mennä leikkaukseen mutta mihinkään sytostaattihoitoihin ja kemoterapiaan en lähtis. Enkä söis pitkäaikaisesti mitään paskoja sivuvaikutuksia tuovaa lääkitystä.

Kuolisin sit mieluummin kun olisin kaljuna ja kipeenä riippakivenä läheisilleni.

Oon 43v.

Juttelin eilen tästä syöpähoidoissa olevan kanssa. Todettiin asian olevan sellainen, ettei sitä realistisesti pysty päättämään ennen kuin tosiaankin on diagnoosin saanut. Oma mieli nyt on,että hoidot taitavat olla rankempia, mitä tauti, mutta tosiaan, etukäteen on paha sanoa. Vastaukseni kysymykseen on, etten osaa sanoa

Ottaisin tietysti kaikki hoidot, joita minulle suositeltaisiin ja annettaisiin. Luotan asiantuntijoihin, kun en itse lääketieteestä mitään tiedä.

Näin toimin silloin, kun ensimmäisen kerran sairastuin syöpään (53-vuotiaana). Leikkaus + sädehoidot + sytostaatit tepsivät, vaikka syöpä oli levinnyt.

Jos nyt 64-vuotiaana sairastuisin uudestaan, osaisin jo asennoitua hoitoihinkin rauhallisemmin, kun jo tiedän, millaista se on. (Pirullista, mutta kyllä sen kestää.)