Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: olisitko onnellisempi yksin kuin puolisosi kanssa?
Kommentit (20)
Tällä hetkellä uskoisin että olisin onnellisempi yksin. En osaa sanoa tulevaisuudesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi. Jos olisin, ei minulla olisi puolisoa.
Se on eron paikka, jos alkaa tuntua, että yksin olisi onnellisempi. Ei parisuhde ole mikään vankila.
En olisi onnellisempi yksin.
Kotiin on aina ihana tukka ja puolisoni läsnäolo keventää arkeani. N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Parisuhde mieheni kanssa on paras yksittäinen asia elämässäni.
Luultavasti olisin onnellisempi yksin. En ole onnetonkaan puolison kanssa, meillä on ihan hyvä parisuhde, mutta yksin oleminen on minulle aina ollut luontevampaa.
Loppuelämästä on vaikea sanoa. Jos suhde pysyy tällaisena, niin ei ole mitään varsinaista syytä erotakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaisin ollakin, mutta lasten takia ollaan yhdessä. Heti lähden, kun alkaa tuntua siltä, että pärjään lasten kanssa yksinäni. Lapset kärsii yhtä lailla siitä, että äiti kärsii miehen välinpitämättömyyden takia. Sanoin jo kerran, että mieluummin ei isää ollenkaan kuin isä, joka laittaa pelit aina lasten edelle. Ainakin silloin voi valehdella, että isä välittää, ja ehkä sitten isäkin lapsia tavatessaan jaksaisi olla niistä kiinnostunut, kun voi loput 90% ajasta tehdä, mitä lystää niin kuin lystää.
Aikaa olen antanut ja annan aikaa muuttua tasan siihen saakka, kunnes pärjään taaperon ja vauvan kanssa itsekseni, sitten menee lusikat jakoon.
Jos uskoisin olevani onnellisempi yksin, niin miksi ihmeessä tuhlaisin enää hetkeäkään hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että olisin onnellinen yksin. Useista vaikeista kausista selvitty yhdessä joten en usko että tulevaisuudessakaan tulisi vastaan mitään mikä saisi meidät eroamaan, kunhan molemmilla kunnioitus toista kohtaan ja halu olla yhdessä säilyy.
Minä ymmärsin että olisin onnellisempi yksin. Erottiin. Olin oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tosi hyvä puoliso, joten tuskin olisin onnellisempi yksin. Tietysti jos olisi huono puoliso, olisin varmaan onnellisempi yksin. En tykkäisi olla yksin, mutta hyväksyisin sen. Olinhan todella kauan yksin ennen puolisoni löytymistäkin, että osaan kyllä olla yksin, jos pakko on olla. En ole niitä ihmisiä, jotka ovat mieluummin huonon kumppanin kanssa kuin yksin.
En voisi kuvitellakkaan parisuhdetta. Monella syyksi yhdessäoloon on vain joku ihmeellinen "ollaan nyt vaan, eipä muutakaan". Tietäen millaisia miehet todella ovat, pysyn syrjässä loppuelämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä. Hän täydentää minut ja on sielunkumppanini.
En olisi ja toivottavasti vasta kuolema erottaa.
Välillä tuota olen pohtinut, kun on ollut vaikeampi hetki. Mutta kun muistelen, millaista oli elämäni sinkkuna, totean, että sittenkin olen pääsääntöisesti onnellisempi nykyisen kumppanini kanssa kuin yksin.
Tulevaisuudesta: Toivon, että saisimme olla yhdessä vähintään siihen asti, kunnes kuopuskin on täysi-ikäinen.
En todellakaan olisi onnellisempi yksin. Jos niin olisi, niin sitten olisin yksin 🤷
Ja kyllä, tavoitteena on olla hänen kanssaan loppuelämä.
Mietin tätä seksittömän avioliittomme aikana paljon ja tulin siihen tulokseen, että olen onnellisempi yksin. Erosimme ja olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni. Miehen aiheeton mustasukkaisuus oli se viimeinen niitti.
Olen. Halusin kuolla suuren osan ajasta kun elin exäni kanssa. Vakavat mielenterveysongelmat jäi yli 10 vuoden yhteiselosta.
Tuskin.