Parikymppiset, kuinka usein käytte lapsuuskodissanne?

4-6 kertaa vuodessa. Matkaa sinne on reilu 200 km, kävisin useammin jos olisi lähempänä. Avain löytyy myös itseltä.

Käyn kolmei kertaa vuodessa. Asun Tanskassa ja lapsuudenkoti on lapissa. Kävisin useammin jos olisi enemmän aikaa. Mies on tanskalainen jolla oma yritys ja kaksi pientä lasta niin ei ole niin vain lähteä.

Käyn kerran tai pari kuussa. Vietän siis aina koko viikonlopun kerralla kun opiskelen toisella paikkakunnalla, reilu kolmen tunnin junamatkan päässä. Lomilla sitten myös pidempiä aikoja vähän riippuen menoista. Avaimet on. Ihmetyttää kyllä tuo joidenkin mun mielestä kylmä suhtautuminen että avaimet pois heti kun muuttaa pois. Meillä se olis sikälikin tosi epäkäytännöllistä, että nään esimerkiksi kavereita myös aina kun kotona käyn ja tulen välillä myöhään kotiin kun porukat ovat jo nukkumassa. Tai saatan välillä tulla kotiin sen verran niin aikaisella junalla, että porukat on vielä töissä. Eli ihan käytännöllisyydenkin kannalta parempi, että on oma avain käytössä. Onneksi vanhemmat on muutenkin sitä mieltä, että lapsuudenkotini on aina mun koti ja sinne olen aina tervetullut. Toki kuitenkin ilmoitan etukäteen mikä viikonloppu olen tulossa.

Ei minulla ole lapsuudenkotia. Erovanhemmat. Molemmille on avaimet.

Muutin pois, kun ahdisti olla siellä. Nyt taas asun lapsuudenkodissa tyytyväisenä.

En ole koskaan tätä aikaisemmin kuullut nimitystä lapsuuskoti.

Asun täällä vakituisesti. t.26v mies

Kesällä käytiin usein sillä isossa omakotitalossa paljon tekemistä ja puuhaa, varsinkin kun tälle kesälle osui isommat hommat. Sitten oltiin talovahteina 1.5 viikkoa kesällä, itse kävin töissä sieltä vaikka tulikin 40km ylämääristä ajoa per suunta, mies taas on työtön joten hoiti eläimet ja siivouksen. Muina aikoina käydään kerran kuussa ehkä ja ollaan 1-3 päivää. Ei ole avaimia, sillä ovet melkein aina auki.

Sieltä juoppoluuseriluolasta lähdettyäni en ole siellä käynyt. Kerran piti käväistä mutta kuultuani faijani känniöyhöttämisen "pihaparlamentin" kokoontumispaikalla käännyin kannoillani nurkalla ja sen jälkeen pihapiiriinkään en ole jalalla astunut. Kerran tai kaksi soittelen vuoden mittaan, siinä kaikki.

Multa otettiin lapsuudenkodin avaimet opiskeluaikana pois kun tulin aina 250km päästä viikonloppukylään ilman niitä avaimia. Unohdin ne siis 99% kerroista, joten ne annettiin naapurille. :) Nyt oon saanut ne jo takaisin kun käyn useammin vanhempieni ollessa poissa, hakiessani esimerkiksi mökille mukaan jotain. Edelleenkin avaimet on mukana vain silloin kun säilytän niitä autossa, jos olen siirtänyt ne avainkaappiin eteiseen, unohtuu ne sinne.