Miksi niin moni suomalainen on likinäköinen?

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 12:37"]

Ennen (itse kävin kouluni 80-luvulla) silmälasit olivat todella suuri häpeä. Ei niitä halunnut, eikä varsinkaan suostunut käyttämään kovin kevyin perustein. Mieluummin pärjäsi miten pärjäsi huonon näkönsä kanssa kun olisi se luokan ainoa tai toinen rillipää. Nykyään silmälasit ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä joten niitä käytetään. Jotkut jopa käyttävät vain kehyksiä ulkonäön vuoksi! Näköni alkoi huonontua ylä-asteelle siirryttäessä. En halunnut silmälaseja vaan jatkoin lukioonkin tihrustellen taululta tekstejä ja arvaillen osan. Ajokortinkin sain vaikka en kovin hyvin nähnyt. Silmälasit hankin vasta vuoden autoiltuani, kun pitkän sateisen yöajon aikana en enää ollut yhtään varma misaä tie menee ja jarrutin monasti kivenlohkateiden takia luullen niitä hirviksi. Siitä alkoi silmälasien käyttö autoillessa. Viitisen vuotta vielä pärjäsin arkielämän ilman, sitten päätetyö vaati laseja. Nykyään lasit ovat päässä aina.

[/quote]

Missäs korvessa sinä olet asustellut, kun vielä 80-luvulla silmälasit olivat "häpeä"? 80-luvulla oli jo todella monella lasit, voin tarkistaa sen esimerkiksi omista yläasteen ja lukion luokkakuvistani.

Itse sain lasini lähes 9-vuotiaana vuonna 1974, ja silloin 130 oppilaan koulussani oli minun lisäkseni vain yhdellä oppilaalla silmälasit (minua nuorempi ja todella pullonpohjalasit), joten vähän kiusaamista sain osakseni. Minulla oli onnekseni ihana rillipääopettaja, joka sanoi minulle kahden kesken, että kiusaamisesta minun ei tarvitse välittää, koska minä olen kuin hän, opettaja, koska meillä on tämä yhteinen asia. Hän sai sen kuulostamaan siltä kuin olisimme kahdestaan olleet Valittua Kansaa, siis viisaampia kuin muut. Sen jälkeen minä vain hymyilin, kun joku sanoi jotain tyhmää laseistani, ja hyvin pian se loppui ja oli kuin minulla aina olisi olleet lasit nenälläni. Vähitellen siihenkin kouluun alkoi ilmestyä lisää silmälaseja oppilaille ja asia alkoi olla arkipäiväinen: toisllia oli lasit, toisilla ei.

Olisin muuten tarvinnut lasit jo heti vauvasta alkaen, koska neuvolassa oli sanottu äidilleni, ettei tuo muksu mitään näe. Huomaan myös itse lapsuusajan valokuvistani, etteivät silmäni kohdista oikein, niin suuri oli likinäköisyyteni. 1960-luvun puolivälissä oli vain vallalla ajatus, että silmien huononeminen tapahtuu ajan kanssa, ettei likinäköisyyttä voi olla syntymästä saakka. No, minulla sattui olemaan näin. Suvussani on ollut vain yksi toinen yhtä paljon likinäköisyytensä kanssa lapsesta asti kamppaillut ja hän on erään serkkuni poika, jolla on ollut vielä huonompi näkö kuin minulla. Hän on sentään syntynyt reilusti 1970-luvun puolella, joten hän sai apua aikaisemmin kuin minä.

Hankin muuten uudet lasit viimeksi viisi vuotta sitten: -7.5 ja -9.5, pluspuoli molemmat 1.50, ja hajataitteisuuden korjausta varsinkin huonommassa, oikeassa silmässä ihan vimmatusti. Uudet lasit olisivat jo ajankohtaiset (tarvitsen lisää plussaa), mutta sellainen puolentoista tonnin menoerä hirvittää.