Autististen lasten vanhemmat, tunnustakaa
Vaihtaisitteko yhtäkään päivää pois? Itse en meinaa jaksaa ja kyllä tämä siltä tuntuu, että sekä oma että lapsen elämä meni piloille...
Kommentit (29)
Juu, vaihtaisin paljon pois. En vaan tiedä, mitä vaihtaisin. Ne hyvät ja rakkaudentäyteiset vuodet, jolloin lapselle riitti, että kotona on hyvä olla (ja tietämättämme kärsi ensin päiväkodissa ja sitten koulussa)? Vai sen vaiheen, kun kasaantunut kuormitus romahdutti lapsen ja heitti koko perheen elämän sekaisin?
Meilläkin autisminkirjolainen on teinityttö, joka todella pitkään pystyi peittämään haasteensa. Jospa olisimme tienneet, ehkä sitten olisimme osanneet auttaa..? Tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vajaaa kirjoitti:
autismi on epidemia ja muotidiagnoosi
Nyt on osuva nimimerkki. Teille autististen lasten vanhemmille: hakekaa sitkeästi apua, harkitkaa hoitokotipaikkaa. Voimia!
Mitä ihmeen hoitokotipaikkaa? Eihän kukaan sellaista tekisi, eikä hoitokoteja ole.
Olet oikeassa, hoitokoteja ei ole. On kehitysvammaisille tarkoitettuja laitoksia.
No kyllä on! Toki niissä on myös kehitysvammadiagnooseja omaavia, autismidiagnoosi kun ei sulje pois mahdollisuutta kehitysvammasta ja toisinpäin. Googlaamalla ihan löytyy, kun ei saa mainostaa.
Minulla ei ole autisminkirjon lasta, tulin katsomaan mitä täällä kirjoitetaan. Teen heidän kanssaan töitä.
Ihan jokainen vanhempi, oli lapsi sitten nepsy tai ei, vaihtaisi joitakin päiviä ja kokee ihan samoja tunteita, se on vanhemmuutta. Älkää pelätkö hakea apua, toki sitä apua olisi jo pitänyt tarjota terveydenhuollosta, viimeistään diagnoosivaiheessa, mutta, jos ei, vaaditte kuntoutussuunnitelman ja viimeistään itsenäistymisen tueksi palveluasumista jossain muodossa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa sitä ainaista ininää ja väninää. Itkukohtauksia julkisilla paikoilla, ääniyliherkkyyksiä, ruoan kanssa nirsoilua... Lista on loputon, kaikki on aina huonosti. Mielenkiinnon kohde, ekko, on myös sen verran outo, että kaverit kiusaavat. Olisi helpompaa jos se olisi vaikka joku nuorisoidoli... Itsellä siis teini-ikäinen asperger-tyttö.
On jotenkin raadollista tajuta, että erityisyydessä ei ole oikeasti mitään hienoa. Yhteiskuntakin on niin raaka. Pelkään miten hän pärjää aikuisena. Vaikka rakkaus on vallitsevin tunne, niin silti usein huomaan vihaavani lastani, kunnes ymmärrän että vihaan oikeasti itseäni. Vihaan olla huono, väsynyt äiti.
- ap
Olisit voinut jättää kertomatta että kuka on kyseessä.
Vaihtaisin, vaihtaisin ihan yhtä lailla niiden lasteni kohdalla jotka eivät ole autisminkirjon ihmisiä.
Autisti tyttäreni on äärimmäisen älykäs, opiskelee nyt yliopistossa fysiikkaa, vaikkei sosiaalisessa kanssakäymisessä ole kauhean taitava.
Lapsellani on autismin lisäksi myös muita diagnooseja. Lapsi on todella raskas ja erilaisia käytöshäiriöitä tulee ja menee. Ystäviä ei voi tavata ilman lasta ja sen takia monet ystävyyssuhteet on kuihtuneet. Välillä on tuntunut että lapsi on pilannut elämäni. Onneksi on myös parempia aikoja ja lapsen kanssa on ihan mukavaa.
Kun huomasin olevani raskaana, suunnitelmissani oli tehdä abortti. Ihan kuin olisin aavistanut kuinka hankalaa elämäni tulisi olemaan. Joskus kaduttaa etten sitä tehnyt. Pitäisi olla myönteisempää puhetta abortista eikä pelotella kuinka se voi kaduttaa loppuelämän ajan. Jos lapsella on nyt jo niin vaikeaa niin voiko hän edes elää onnellista elämää aikuisena? Toivottavasti lapsen kasvaessa oireilu helpottuu ja hän saisi elää onnellista elämää. Tsemppiä kaikille erityislasten vanhemmille!
Itsekin olen kirjolla. Lapsi ei ole mitenkään haastava. Pienempänä oli. Toinen lapsi saanee diagnoosin myös. En vaihtaisi mitään pois. Ehkä jos kyse olisi syvemmästä autismista mutta lievänä se on lähinnä ominaisuus. Siinä on hyvät ja huonot puolensa.
vajaaa kirjoitti:
autismi on epidemia ja muotidiagnoosi
Housuissas on epidemia😅
Vaihtaisin omia päiviäni pois. Paljon vahinkoa olen tehnyt lapsilleni kun autismin kirjolaisuus vain tekee joistakin meistä arkielämässä tyhmiä. Paljon mennyt elämässä sekaisin kun on koittanut sopeutua ja matkia ihmisten tunteita ja eleitä. Koittanut matkia miten kuuluu toimia ja uskonut ilkeämielisiä ihmisiä kun ovat kertoneet mikä on normaalia ja normaalia käytöstä.