Itkeekö ja ulvooko teidän alakouluikäiset kun ne tekee läksyjä?

Hyvin tuttua myös minulle itselleni

T.Lukion abi

Lopetin läksyjen teon juuri noihin aikoihin. Vanhemmat yrittivät auttaa ja haukkuivat tolvanaksi. Joten näyttelin erityisen tyhmää saadakseni edes negatiivista huomiota. Olen aina ollut vitosen oppilas. Koulu ei sovi lahjakkaimmille tyypeille. Minä olen aina ollut enemmän elämänkoululainen. Seuraamalla maailmaa opin paremmin kuin muut kirjoista.

Vihasin koulua jo ensituntumalta. Hankin toisen asteen koulutuksen vasta nelikymppisenä. Kokeilin lukiota ja pärjäsin sielä hyvin, mutta viha koulua ja koulutusta kohtaan oli vieläkin hyvin vahva. Kävin amiksen myöhemmin testinä. Kestin kuin kestinkin koko paskan loppuun asti, mutta kyllä se se söi itsetuntoa ja piti nöyrtyä kaikkeen. Pahin oli palkaton työssäoppiminen. Työpaikat kun pitivät minua lähinnä ilmaisena työvoimana ja siihen en lähtenyt mukaan. Olen naimisissa opettajan kanssa. 20 vuotta tuli täyteen helmikuussa.

Tuntuu hurjalta, että joku ulvoo läksyjen takia. Varmaan yrittäisin tehdä läksyjen tekemisestä oikein mukavan tapahtuman, että ei tulisi sitä kuvaa, että vanhemmista ne on ihan turhia, mutta puurra nyt yksinäsi, että oikein kärsit.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 18:06"]Lopetin läksyjen teon juuri noihin aikoihin. Vanhemmat yrittivät auttaa ja haukkuivat tolvanaksi. Joten näyttelin erityisen tyhmää saadakseni edes negatiivista huomiota. Olen aina ollut vitosen oppilas. Koulu ei sovi lahjakkaimmille tyypeille. Minä olen aina ollut enemmän elämänkoululainen. Seuraamalla maailmaa opin paremmin kuin muut kirjoista.

Vihasin koulua jo ensituntumalta. Hankin toisen asteen koulutuksen vasta nelikymppisenä. Kokeilin lukiota ja pärjäsin sielä hyvin, mutta viha koulua ja koulutusta kohtaan oli vieläkin hyvin vahva. Kävin amiksen myöhemmin testinä. Kestin kuin kestinkin koko paskan loppuun asti, mutta kyllä se se söi itsetuntoa ja piti nöyrtyä kaikkeen. Pahin oli palkaton työssäoppiminen. Työpaikat kun pitivät minua lähinnä ilmaisena työvoimana ja siihen en lähtenyt mukaan. Olen naimisissa opettajan kanssa. 20 vuotta tuli täyteen helmikuussa.

 
[/quote]
:DDDDDDDDDDD voihan elämänkoulu

Ei ole normaalia. Lapsesi tarvitsee ammattiapua - ja ehkä sinäkin.

Välillä jos ovat väsyneitä, tosin siinä kohti kannattaa vaan sulkea huoneen ovi, kyllä sitten itku menny ohi ja läksytkin tehty. Apuakin saa, jos tarvitsee.. mutta ei tosin huutamalla ja itkemällä.. ensin pitää rauhottua.

Joo tokaluokkalainen joskus. Olis niin paljon kivempi pelata, skootata tai katsoa telkkaria tms. Mutta ei auta, sitten mennään rauhottumaan vähäksi aikaa omaan huoneeseen ja jatketaan kun on rauhotuttu. Ihan normaali 8v poika, ei ole ahdh:ta eikä mitään muutakaan diagnoosia:D

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 18:22"]

Ei ole normaalia. Lapsesi tarvitsee ammattiapua - ja ehkä sinäkin.

[/quote]Höpö höpö. Ehkä kuitenkin sinä. ;)

Meillä nuorin raivoaa myös. Läksymäärä ahdistaa ja asettaa itselleen mahdottomat tavoitteet. Tyttö on hyvä koulussa ja pärjää erityisesti matikassa. Tokalla luokalla. Meillä a ja o on läksyjenteon ajankohta. Parempi tehdä läksyt päivällä kuin illalla päivällisen jälkeen. Illalla saa helpommin hepuleita, koska on jo väsynyt.

Ollaan jo ihan ulalla, jos oma lapsi määritellään omassa päässä erityisherkäksi, tai vielä pahempaa; annetaan hänen ymmärtää, että hän sellainen on. Siinäpä vasta kivireki lapselle loppuelämäksi ja sopivat tekosyy mihin tahansa hankalaan tilanteeseen josta pitäisi suoriutua. 

Hei kiitos kaikille vastauksista! Lohduttaa kuulla, että muillakin on joskus tällaista. Apua saa meilläkin ja joskus itketään läksyt läpi. Sillä samalla sekunnilla kun viimeinen tehtävä on tehty niin on taas täysin hyvällä tuulella. Aika vuoristorataa :)

ap.

Meillä ei lapsen kuullen ikinä puhuta mistään diagnooneista tai sanota, että sinä olet sellainen ja sellainen ja tästä syystä joku asia hankalaa. Joskus kun yritetään sanoittaa tunteita ja tilanteita, niin saatan sanoa, että olet ehkä luonteeltasi sellainen, että ilostut ja suutut helposti tms. muuta, joka auttaisi häntä ymmärtämään itseään, koska lapsi itsekin välillä hermostuu omaan impulsiivisuuteensa ja toivoisi, että pystyisi paremmin hillitsemään, ettei se itku aina tulisi.  Aina kuitenkin myös kehun tätä piirrettä.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 18:27"]

Ollaan jo ihan ulalla, jos oma lapsi määritellään omassa päässä erityisherkäksi, tai vielä pahempaa; annetaan hänen ymmärtää, että hän sellainen on. Siinäpä vasta kivireki lapselle loppuelämäksi ja sopivat tekosyy mihin tahansa hankalaan tilanteeseen josta pitäisi suoriutua. 

[/quote]

Oli vielä ainakin kolmannella ulvomista tietyissä aineissa. Empatiaa ja pitkää pinnaa..

Hei! Minulla oli sama ongelma! Multa diagnosoitiin ADHD, ja sain lääkityksen. Nyt sujuu vaivatta!
-12v

Ei ole normaali asia tuollainen parkuminen kotitehtävien äärellä, vaan tarvii lapsi nyt kaiken avun ja tuen ja opastuksen ja vanhemman täytyy vastuut kantaa asiasta ja kiiruusti pistää lapsi apukouluun, jossa on muitakin älyhäiriö-lapsia ja erityistä opetusta heille!

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 18:43"]Ei ole normaali asia tuollainen parkuminen kotitehtävien äärellä, vaan tarvii lapsi nyt kaiken avun ja tuen ja opastuksen ja vanhemman täytyy vastuut kantaa asiasta ja kiiruusti pistää lapsi apukouluun, jossa on muitakin älyhäiriö-lapsia ja erityistä opetusta heille!
[/quote]

Lapsi on älyhäiriöinen mikäli olisi ennemmin kavereiden kanssa pihalla kuin tekisi läksyt, joista väsyneenä kiukutelee? Laittaa apukouluun? minkä takia? Jos ei ole missään aineessa ongelmia. Lue aloitus uudestaa, ennen kun kirjoittelet kärkkäät, alentavat ohjeesi!!!!!

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 18:16"]

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 18:06"]Lopetin läksyjen teon juuri noihin aikoihin. Vanhemmat yrittivät auttaa ja haukkuivat tolvanaksi. Joten näyttelin erityisen tyhmää saadakseni edes negatiivista huomiota. Olen aina ollut vitosen oppilas. Koulu ei sovi lahjakkaimmille tyypeille. Minä olen aina ollut enemmän elämänkoululainen. Seuraamalla maailmaa opin paremmin kuin muut kirjoista. Vihasin koulua jo ensituntumalta. Hankin toisen asteen koulutuksen vasta nelikymppisenä. Kokeilin lukiota ja pärjäsin sielä hyvin, mutta viha koulua ja koulutusta kohtaan oli vieläkin hyvin vahva. Kävin amiksen myöhemmin testinä. Kestin kuin kestinkin koko paskan loppuun asti, mutta kyllä se se söi itsetuntoa ja piti nöyrtyä kaikkeen. Pahin oli palkaton työssäoppiminen. Työpaikat kun pitivät minua lähinnä ilmaisena työvoimana ja siihen en lähtenyt mukaan. Olen naimisissa opettajan kanssa. 20 vuotta tuli täyteen helmikuussa.   [/quote] :DDDDDDDDDDD voihan elämänkoulu

[/quote]

Vain opettaja voi ymmärtää erilaista oppijaa. Elämänkoululainen on sellainen.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 18:49"]

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 18:43"]Ei ole normaali asia tuollainen parkuminen kotitehtävien äärellä, vaan tarvii lapsi nyt kaiken avun ja tuen ja opastuksen ja vanhemman täytyy vastuut kantaa asiasta ja kiiruusti pistää lapsi apukouluun, jossa on muitakin älyhäiriö-lapsia ja erityistä opetusta heille! [/quote] Lapsi on älyhäiriöinen mikäli olisi ennemmin kavereiden kanssa pihalla kuin tekisi läksyt, joista väsyneenä kiukutelee? Laittaa apukouluun? minkä takia? Jos ei ole missään aineessa ongelmia. Lue aloitus uudestaa, ennen kun kirjoittelet kärkkäät, alentavat ohjeesi!!!!!

[/quote]

Matikka on vaikea lapselle kun ymmärrys ei aivoissa riitä kun on häiriö ja sitten tulee itku ja huuto, kun ei lapsi osaa tehdä kotitehtävää.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 18:24"]

Välillä jos ovat väsyneitä, tosin siinä kohti kannattaa vaan sulkea huoneen ovi, kyllä sitten itku menny ohi ja läksytkin tehty. Apuakin saa, jos tarvitsee.. mutta ei tosin huutamalla ja itkemällä.. ensin pitää rauhottua.

[/quote]

Meillä on tuotakin kokeiltu mutta poika meni aina nukkumaan :D

Ja joo, poika käy erityiskoulua (ei diagnoosia mutta ongelmana kuullun ymmärtämisen vaikeus ja viivästyminen puheen kehityksessä). Tiedämme, että osaksi tuo huutaminen ja raivoaminen johtuu ihan huonosta itsetunnostakin (joka taasen on peruja kuullun ymmärtämisen vaikeudesta). Olemme yrittäneet olla kärsivällisiä ja auttaa läksyjen teossa mutta huuto alkaa jo ennen kuin kirjaakaan on edes avattu. Käytännössä läksyt pitäisi tehdä pojan puolesta, sitten ei olisi ongelmia.

Kouluun ollaan oltu yhteydessä, siellä ei ilmeisesti ole mitään sen kummallisempia ongelmia. Niin ja kyseessä on siis kolmasluokkalainen.

11 vastaa ap:lle: poika sai jossain vaiheessa tokaluokalla vähän lisä/tukiopetusta, kirjoitusharjoituksia, jotain hahmottamis- ja kädenkäyttöjuttuja. Käytiin yksityisesti neuropsykologilla ja lastenpsykiatrilla arviossa, jotta saatiin maksusitoumus neuropsykologiseen kuntoutukseen, olikohan nyt 12 vai 15 kertaa. En tiedä oliko mitään erityistä hyötyä, ehkä kypsymistä ja kehittymistä on tapahtunut muutenkin. Huono itsetunto, negatiivinen maailmankuva muutenkin, herkkä kaikille ärsykkeille. Ihan fiksu poika on, aivan älyttömän hyvä muisti. Motoriikka vähän tahmaa, oman kropan hahmotus, käsityöt, kirjoitus, piirtäminen haastavaa mutta pärjää näissäkin keskitasolla 7 luokkaa. Suurin osa aineista kuitenkin 8-9, pari kymppiäkin. Eli haasteita on mutta on aina pärjännyt liian hyvin saadakseen mitään erityistä apua tai tukea ilman kauheaa työtä ja vaatimista. Ja koska on hiljainen ja arka eikä häiritse muita, ei opettajalla ole painetta eikä kiinnostusta antaa mitään erityisapua. Vanhemmilta siis vaatinut erityistä panostusta, että näinkin hyvin mennyt.

Kiitos 11/39

ap