Mitä helvettiä? Olen 22-vuotias nainen ja äitini kutsui minua vanhaksipiiaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ei hyväksy omaa vanhenemistaan. Sano hänelle että anna mun olla oman ikäiseni. Minulle äiti jankutti kun olin 24v kuinka käyn kolmeakymmentä ja 32v kuinka käyn neljääkymmentä. Musta toi kertoo tietynlaisesta narsismista. Oma lapsi ei saisi olla nuori ja ei kai edes elääkään pidempään kuin vanhempansa.

Äitisi oli oikeassa, usko vanhempaa ja viisaampaa. Äitisi tietää kokemuksen kautta kuinka nopeasti naisen nuoruus kiitää ohi ja 24v on silmänräpäyksen päästä 30v ja aika 30 ja 40 välillä kiitää vielä nopeammin. Itse olin ihan äsken 18v jannu ja nyt 39v mies.

32v ei ole naisena nuori vaan keski-ikäistyvä täti jolla kuuluisi olla jo kouluikäisiä lapsia. Naiset ovat ministereitä jo tuossa iässä eivätkä mitään nuoria heitukoita.

Hahaha, en ole vielä tavannut 32-vuotiasta maista, jota kuvailisin sanoin "keski-ikäistyvä täti" :D kas kun naisen odotettu elinikä ei myöskään ole 60-65-vuotta, eli kolmekymppinen ei todellakaan ole Keski-ikäinen! Jos sellaiselta näyttää jo kolmekymppisenä, kenties syynä huonot elämäntavat.

M39

Ehkäpä et hyväksy omaa vanhenemistasi ja siksi yrität väittää 30v tätejä nuoriksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ei hyväksy omaa vanhenemistaan. Sano hänelle että anna mun olla oman ikäiseni. Minulle äiti jankutti kun olin 24v kuinka käyn kolmeakymmentä ja 32v kuinka käyn neljääkymmentä. Musta toi kertoo tietynlaisesta narsismista. Oma lapsi ei saisi olla nuori ja ei kai edes elääkään pidempään kuin vanhempansa.

Äitisi oli oikeassa, usko vanhempaa ja viisaampaa. Äitisi tietää kokemuksen kautta kuinka nopeasti naisen nuoruus kiitää ohi ja 24v on silmänräpäyksen päästä 30v ja aika 30 ja 40 välillä kiitää vielä nopeammin. Itse olin ihan äsken 18v jannu ja nyt 39v mies.

32v ei ole naisena nuori vaan keski-ikäistyvä täti jolla kuuluisi olla jo kouluikäisiä lapsia. Naiset ovat ministereitä jo tuossa iässä eivätkä mitään nuoria heitukoita.

Hahaha, en ole vielä tavannut 32-vuotiasta maista, jota kuvailisin sanoin "keski-ikäistyvä täti" :D kas kun naisen odotettu elinikä ei myöskään ole 60-65-vuotta, eli kolmekymppinen ei todellakaan ole Keski-ikäinen! Jos sellaiselta näyttää jo kolmekymppisenä, kenties syynä huonot elämäntavat.

M39

Ehkäpä et hyväksy omaa vanhenemistasi ja siksi yrität väittää 30v tätejä nuoriksi. 

P.S. Nuoren 20v jannun mielestä 32v nainen on puumatäti.

Vierailija kirjoitti:

22-vuotias on vielä tyttö, ei mikään nainen🙂

M25

Ei ole. 22v on aikuinen nainen, jolla pitäisi jo olla mies katsottuna. Ehkäpä oma vanhenemisesti pelottaa ja siksi yrität väittää tuon ikäisiä naisia"tytöiksi", jotta tuntisit itse olevasi nuorempi.

Nyt just ei varmaan kenelläkään ole kivaa, mut 22 on kyllä ihana ikä. Silloin on nuori, aikuinen ja energinen. Kaikki mahdollisuudet vielä auki. Useimmat opiskelee ja rientoja ja tekemistä riittää.

Harva 22-vuotias seurustelee vielä vakavasti, saati on perheellinen. Niitä harvoja pidetään vähän tylsinä juntteina. 22 on hyvä ikä tutustua ihmisiin ja tehdä mitä huvittaa.

Tuohon sävyyn puhuva äiti on ilmiselvästi kateellinen nuoruudestasi. Hänellä on vaikeuksia hyväksyä omaa ikääntymistään. Ymmärrettävää, mutta ikävää että se ilmenee noin.

Keski-ikäisen kateutta.

Sinuna harkitsisin kannattaisiko ottaa etäisyyttä mutsiin.

Voit myös pyytää häntä kertomaan miltä vaihdevuodet tuntuu.

Tulipa muistoja mieleen. Kauan sitten joskus 80-luvulla teineinä istuttiin tyttöporukalla erään kaverin kotona, kun hänen äitinsä tuli oikein retevänä meitä tervehtimään että "täälläkö te vanhatpiiat istutte". Oltiin kaikki aika montttu auki, että okei, osalla meistä oli jo poikakaveritkin. Muutenkin tämä henkilö kuulemma oli melkoisen vaikea tapaus äitinä. Erikoista käyttää nykyaikana 1800-luvun käsitettä. Termiä on käytetty yhteiskunnallisessa tilanteessa, jolloin naisen asema ja arvo määräytyi hänen kykynsä kautta tuottaa jälkeläisiä. Joten ei oikein tuo vitsi aukea nykypäivänä, sanan käyttäminen on vain ainoastaan outoa.   

24v on vanhanpiian ikäraja, naimaton 24v täyttänyt joutui 1970-luvulla maksamaan vanhanpojan veroa.

Joo.

Äiti alkoi kiusata minua poikajutuilla ollessani 12-vuotias. Itse asiassa lopetin hänelle puhumisen kokonaan, koska hän käänsi kaikki lämpöilyni, ujosteluni ja jopa koulukiusatuksi joutumisen poikaystäväpuheiksi. Äiti yritti saada minulle MT-diagnoosin, koska en yllättäen halunnut aloittaa seurustelua 12-vuotiaana, vaan peräti menin lukkoon, kun hän yritti sotkeutua yksityiselämääni niin voimakkaasti.

Siinä parikymppisenä hän löi vielä lisää vettä myllyyn, alkoi kutsua vanhaksi piiaksi ja kun vihdoin aloin seurustella, niin taukki repesi liitoksistaan totaalisesti. Kun erosin (tästä kiusaavasta, manipulatiivisesta ja taloudellisesti väkivaltaisesta) poikaystävästä 26-vuotiaana, niin äiti käski hankkia vauvan. Eli siis opintojen loppusuoralla, työpaikasta tietämättömänä, olisi pitänyt alkaa yh-mutsiksi. En tiedä, että kenen paskan siemenillä se vauva olisi pitänyt pistää alulle?!

Nykyään äiti julistaa turuilla ja toreilla, että minä olen autisti ja Vanhapiika ja ehkä mahokin. Oikeasti meillä on vain välirikko, en todellakaan avaa mitään seurustelukuvioitani sille sekaantuvalle noita-akalle enkä todellakaan lisäänny nykyisessä silpputyöhässäkässä, vaikka minulla on sekä pitkäaikainen avomies että perhetoiveita. Jos äiti olisi ollut vähemmän ilkeä ja tunkeileva ollessani 12-22, niin ehkä se pääsisi kuulemaan pienten jalkojen tepsutusta muutaman vuoden kuluessa. Mutta arvanneeko tuo, että kiusattu, mielenvikaiseksi ja mahoksi julistettu tytär tekee ehkä kaikkensa välttääkseen valokeilaan joutumisen...

Vuonna 1965 syntynyt isäni kutsui mua kans vanhaksi pojaksi kun olin 18-vuotias. Nyt 28-vuotiaana oon yhä sinkku ja pyrin olemaan välittämättä enää hirveästi sen ukon mielipiteistä. Sitä paitsi oon jo ihastunut ehkä vähän yhteen ranskalaiseen nuoreen naiseen, jonka kanssa oon viestitellyt pian 4 vuoden ajan ja haluaisin mennä tapaamaan häntä kun toivottavasti pääsen yliopistovaihtoon Ranskaan kevätlukukaudeksi 2023. Oon siis ranskan kielen yliopisto-opiskelija Helsingin yliopistosta.

Ei se parisuhdekaan kyllä ole mikään päämäärä elämässä eikä sekään mitään ruusuilla tanssimista aina ole. Sen verran oon oppinut kun tässä vuosien varrella oon seurannut mun molempien isosiskojen parisuhde-elämää sivusilmällä. Mun 54-vuotias kummitäti on viihtynyt ilmeisesti ihan hyvin sinkkuna tähän asti ilman miestä, vaikka on myös seurustellut näiden vuosien aikana pari kertaa. Kiireisellä helsinkiläisellä sinkkunaisella kun ei ole liiemmin aikaa miehille.