Olen alkanut vihata puolisoani vauvavuonna

Anteeksi, en jaksa lukea koko ketjun ja ehkä aihe tuli jo esiin, mutta sanon kuitenkin. Viha on välillä suojatunne. Sinne alle saattaa piiloutua omia loukkaantumisen kokemuksiasi ym. Kannattaa tutkia vihan alla olevia herkempiä alueita. Niistä sitten alkaa puhua miehelle. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osallistuiko hän kotitöihin aiemmin vai muuttuuko tuollaiseksi vasta vauvan synnyttyä?

Ihan varmasti samanlainen laiskuri ollut aina, mutta moni nainen kuvittelee, että se mies muuttuu ja kasvaa, kun lapsi syntyy... Hups, ei käynytkään niin...

Muistelisin nähneeni tutkimuksen, jossa todettiin, että useissa pariskunnissa juuri lapsen syntymä muuttaa kotitöiden tekemisen niin, että ennen tasapuolisesti kotityöt hoitaakin voittopuolisesti lapsen äiti, mikäli on jäänyt hoitovapaalle. Ja hoitovapaan jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun miehenä erehtyi lukemaan niin tein päätöksen että lapsia en halua 😳

Jos joudun alistumaan äidiksi niin en ala lapsia tähän maahan tekemään.

M29

Alistumaan äidiksi??? Pidät siis äitejä vähempiarvoisina?

Uppistakeikkaa, jalustamamma, toivottavasti ei ollut iso pudotus todellisuuteen!

Oikeasti ylikansoittuneeseen maailmaan synnyttävät äidit ovat se kaikista halveksuttavin ja itsekkäin porukka. Siis kaikista ala-arvoisin.

Päivitä tietosi. Suomessa syntyvyys on hälyttävän matala.

Jäikö aivosi synnärille? Tuossa lukee ”maailma”. 🙄

JOS päivittäisit nyt ensin ne tietosi, saisit selville, että syntyvyys on laskenut kaikkialla muualla paitsi Afrikassa niin alas, että väkiluku laskee, kunhan vanhukset kuolevat.

Mutta minulla oli syy puhua Suomesta. Meidän yhteiskunnan tulevaisuus, muun muassa lapsettomien vanhuuden turva, riippuu ihan siitä, että tänne Suomeen syntyy riittävästi lapsia. Nykyinen 0,65 lasta jokaista lisääntymisikäistä aikuista kohti ei vaan riitä. Siksi juuri lapsettomien pitäisi olla erityisen kiitollisia niille, jotka saavat lapsia ja kasvattavat heitä.

Et tunnu tajuavan kuinka paljon verovaroja nielevät kaikenmaailman ilmaispalvelut joita teille lisääntyjäihmisille kustannetaan.

Jo lapsilisien maksamisesta luopuminen avittaisi hyvin vanhustenhoitoa ja eläkekustannuksissa. Saati sitten kun laitettaisiin kaikki maksamaan omat elämäntapavalintansa, eli maksulliseksi neuvolat, koulut, päivähoidot jne. jne.

Ystävä hyvä. Ei niitä palveluita makseta lisääntyjille, vaan uusille kansalaisille. Sinäkin olet ne saanut, nyt et vaan millään haluaisi maksaa niitä toisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osallistuiko hän kotitöihin aiemmin vai muuttuuko tuollaiseksi vasta vauvan synnyttyä?

Ihan varmasti samanlainen laiskuri ollut aina, mutta moni nainen kuvittelee, että se mies muuttuu ja kasvaa, kun lapsi syntyy... Hups, ei käynytkään niin...

Muistelisin nähneeni tutkimuksen, jossa todettiin, että useissa pariskunnissa juuri lapsen syntymä muuttaa kotitöiden tekemisen niin, että ennen tasapuolisesti kotityöt hoitaakin voittopuolisesti lapsen äiti, mikäli on jäänyt hoitovapaalle. Ja hoitovapaan jälkeenkin.

Miten selität sen sitten miksi eroaminen on yleistä juuri silloin kun mies jää hoitovapaalle?

0/55

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen velamies ja lapsia en aio tehdä ja oikeastaan tämän ketjun naisten viesteissä löytyy syyt sille miksi en lisäänny tälläiseen yhteiskuntaan.

Minulla on hyvä työpaikka ja hyvä asunto, olen vapaa ja saan tehdä mitä haluan.

Toki vaadin että perheille ei tukia anneta koska verotus on aivan liian korkeaa suomessa ja minä toimin vain maksajana täällä enkä saajana.

Se menee niin, että sinäkin olit lapsena nettosaaja. Nyt parhaassa työiässä sinun kuuluu olla nettomaksaja ihan samalla tavalla kuin muutkin ovat. Riippumatta siitä, onko heillä lapsia vai ei, koska kaikki ovat olleet joskus lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun miehenä erehtyi lukemaan niin tein päätöksen että lapsia en halua 😳

Jos joudun alistumaan äidiksi niin en ala lapsia tähän maahan tekemään.

M29

Oikein hyvä, asenteesi ja ymmärryksesi vanhemmuudesta on niin kaukana todellisuudesta, että parempi niin.

Keittiöpsykologi minussa ei malta olla kysymättä "miksi näet äitiyden alistumisena?" "Miksi ajattelet, että sinusta tulisi äiti? Ymmärrän jos olet transseksuaali, muuten en. Isähän sinusta pitäisi tulla." Mahtaa olla mielenkiintoiset mallit kotoa sullakin....

Yhyy yhyy joku valitsi eri tavalla kuin sinä joten pakko sun nyt yrittää psykologisoida ja loukata! Vaikutatkin tooooosi onnelliselta siellä äidiksi alistuneena :D

Eri

Huti tuli. Olen lapseton ihan omasta valinnasta ja jo siinä iässä, että tilanne on pysyvä. En yritä loukata, suoraan tuli kyllä sanottua. Jos noista kysymyksistä loukkaantuu, voi lisäksi miettiä että miksi loukkaantuu. Tuon viimeisen lauseen voin editoida muotoon "kannattaa muistaa, että omat ajatusmallit syntyvät usein lapsuudessa saatujen kokemusten mukaan ja niitä on joskus hyvä tutkia ja tomuttaa ihan oman kehityksen kannalta". Olipa sitten tulossa vanhemmaksi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osallistuiko hän kotitöihin aiemmin vai muuttuuko tuollaiseksi vasta vauvan synnyttyä?

Ihan varmasti samanlainen laiskuri ollut aina, mutta moni nainen kuvittelee, että se mies muuttuu ja kasvaa, kun lapsi syntyy... Hups, ei käynytkään niin...

Muistelisin nähneeni tutkimuksen, jossa todettiin, että useissa pariskunnissa juuri lapsen syntymä muuttaa kotitöiden tekemisen niin, että ennen tasapuolisesti kotityöt hoitaakin voittopuolisesti lapsen äiti, mikäli on jäänyt hoitovapaalle. Ja hoitovapaan jälkeenkin.

Miten selität sen sitten miksi eroaminen on yleistä juuri silloin kun mies jää hoitovapaalle?

Siinä kohtaa se miehen lapamatoisuus tulee kunnolla esille. Työssä käydessä mies voi selittää osallistumattomuuttaan tienaamisella ja työssä käynnillä, mutta jos kotitöiden teko ei kiinnostele hoitovapaallakaan ja kaikki jää vaimon hommaksi niin kyllä siinä äkkiä alkaa miettiä että miksi tuommoista loiseläjää pitää paapoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin monet eroavat juuri silloin kun lapset tehdään. Omat havainnot on ne että jos mies jää lapsen kanssa kotiin niin silloin erotaan kaikista eniten.

Lapsi kun on noin 1 vuotias niin ero tulee, ei aikaisemmin.

Tästä olisi mielenkiintoista saada jotain tutkimustietoa ja syitä.

Olen törmännyt samaan ja ihmetellyt asiaa. Ero ei ehkä tule noin pikaisella aikataululla mutta tulee kuitenkin. Kaikki eivät toki eroa mutta todennäköisyys erolle tuntuu kasvavan reippaasti. Luulisi että juuri vanhemmuuden tasa-arvoinen jakaminen loisi vakaata pohjaa perhe-elämälle.

Tämä juuri. Minun kaveripiirissä on nyt tässä lähiaikoina tullu kolme sellaista eroa missä lapset tehtiin ja sitten mies kun jäi lapsen kanssa kotiin niin ero tuli. Ne perheet missä mies ei jää kotiin vaikuttaa kestävän paremmin ainakin omien havaintojeni perusteella.

Tulee myös mieleen työkaverini, se teki naisen kanssa 2 lasta ja mies jäi kotiin niin erohan siitä tuli melko pian.

Nämä kaveripiirini pariskunnat olivat seurustelleet pidemmän aikaa ennen lapsien tekoa joten se ei kyllä ole syy eroille.

Mulla on kyllä ihan päinvastaiset havainnot. Kaikki pitkät perhevapaat pitäneet miehet ovat edelleen avioliitoissa lasten äidin kanssa. Ne ovat eronneet, joissa mies ei pitänyt juurikaan perhevapaita. (Itsekin erosin ja ex-mies piti vain osan isyysvapaistaan, eli n. 2x 2vko).

Mulla ihan sama havainto. Olisi hauskaa tietää missä yhteiskuntaluokassa ja missäpäin suomea on niin, että oikeasti osallistuvat isät ovat niitä, "joiden takia" ero tulee. Kun itsekin tosiaan tiedän vaan niitä tapauksia, joissa ero on tullut koska mies on ollut täysi lapamato.

Nämä mun havainnot, että pitkät perhevapaat pitäneet miehet on edelleen avioliitossa ja niiden, jotka ei pidä vapaita, liitot päättyy eroon, on korkeakoulutettujen keskuudesta. Ympäri Suomen, mutta yliopistokaupungeista tai niiden tuntumasta.

Ihan järkeen käy kyllä sekin pointti, että perhevapaalle jääminen paljastaa miehen lusmuilun, kun vaimo käy töissä sekä hoitaa kodin ja yövalvomiset. Eli voi toki olla yleistä noinkin päin, en vain tiedä yhtään tällaista tapausta.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun miehenä erehtyi lukemaan niin tein päätöksen että lapsia en halua 😳

Jos joudun alistumaan äidiksi niin en ala lapsia tähän maahan tekemään.

M29

Hyvä, että olet viisas. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että joku äidiksi alistuminen ei ole lapsien hankinnassa pahinta. Itsellä kaksi, ja älkää ymmärtäkö tätä väärin. Rakastan lapsiani, mutta jos niitä ei olisi edes hankittu, niin enhän niitä osaisi ikävöidä. Ensin ne on vauvoja, valvotaan, raahataan rattaita, vaunuja, ja vaippoja joka paikkaan. Pahimmassa tapauksessa vaimoa ei kiinnosta seksi, tai edes halaukset. Pikkulapsiaikaan voisit haaveilla vaikka uudesta autosta, tai prätkästä, mutta ei. Nikopetteri tarvii uuden polkupyörän, ja viikon välein isommat adidakset. Isompi asunto pitää olla, ja rahaa palaa. Kaljalle ei mennä, eikä kotonakaan juoda, kun pitää olla esimerkkinä. Sitten koulu, kiusaaminen, terveyskeskus, sairaala, taas uusi pyörä, ja Niket. Vatun kallis harrastus, johon panostetaan, ja joka lopetetaan. Sitten teini-ikä. Haistattelua, päihdekokeilu, kioskimurto,poliisi, sossut, nelonen ruotsinkokeesta, kun ei kiinnosta. Etsitään yöllä kaupungilta. Vatsahuuhtelu. Eikä tietenkään sitä seksiä. Sitten ne kasvaa, ja muuttaa omilleen. Nyt olisi aikaa. Mutta aika on jo tehnyt tehtävänsä. Ollaan vanhoja, vaimolla harmaat hiukset, ja pelastusrengas vyötäröllä. Itselläkään ei kaikki toimi enää.Elämänkokemukset on vienyt mielenterveyden, ja tehnyt kyyniseksi. Ja lapset soittaa otetaanko viikonlopuksi lapsenlapsi, kun ollaan menossa teidän mökille ryyppäämään. Kai siellä on makkaraa, ja olutta?

Nyt valitsisin toisin. No hoitaa ne vanhana sitten(laittaa vanhainkotiin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun miehenä erehtyi lukemaan niin tein päätöksen että lapsia en halua 😳

Jos joudun alistumaan äidiksi niin en ala lapsia tähän maahan tekemään.

M29

Hyvä, että olet viisas. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että joku äidiksi alistuminen ei ole lapsien hankinnassa pahinta. Itsellä kaksi, ja älkää ymmärtäkö tätä väärin. Rakastan lapsiani, mutta jos niitä ei olisi edes hankittu, niin enhän niitä osaisi ikävöidä. Ensin ne on vauvoja, valvotaan, raahataan rattaita, vaunuja, ja vaippoja joka paikkaan. Pahimmassa tapauksessa vaimoa ei kiinnosta seksi, tai edes halaukset. Pikkulapsiaikaan voisit haaveilla vaikka uudesta autosta, tai prätkästä, mutta ei. Nikopetteri tarvii uuden polkupyörän, ja viikon välein isommat adidakset. Isompi asunto pitää olla, ja rahaa palaa. Kaljalle ei mennä, eikä kotonakaan juoda, kun pitää olla esimerkkinä. Sitten koulu, kiusaaminen, terveyskeskus, sairaala, taas uusi pyörä, ja Niket. Vatun kallis harrastus, johon panostetaan, ja joka lopetetaan. Sitten teini-ikä. Haistattelua, päihdekokeilu, kioskimurto,poliisi, sossut, nelonen ruotsinkokeesta, kun ei kiinnosta. Etsitään yöllä kaupungilta. Vatsahuuhtelu. Eikä tietenkään sitä seksiä. Sitten ne kasvaa, ja muuttaa omilleen. Nyt olisi aikaa. Mutta aika on jo tehnyt tehtävänsä. Ollaan vanhoja, vaimolla harmaat hiukset, ja pelastusrengas vyötäröllä. Itselläkään ei kaikki toimi enää.Elämänkokemukset on vienyt mielenterveyden, ja tehnyt kyyniseksi. Ja lapset soittaa otetaanko viikonlopuksi lapsenlapsi, kun ollaan menossa teidän mökille ryyppäämään. Kai siellä on makkaraa, ja olutta?

Nyt valitsisin toisin. No hoitaa ne vanhana sitten(laittaa vanhainkotiin)

Hyshys siinä! Ei tuollaisia saa täällä kertoa! Pitää hehkuttaa miten on niin ihanaa niin ihanaa ja miten sitä ymmärtääkin lapsen myötä koko elämän merkityksen ja on kaikin tavoin onnellisempi kuin ikinä. Ei missään nimessä sovi sanoa suoraan miltä tuntuu eli että kylläpä ottaa päähän suurimman osan ajasta vaan tulee takertua kynsin ja hampain niihin muutamiin ihan ok hetkiin. Lapsien tekemiseen tulee kannustaa myös muita jotta ei ole itsellä sitten ihan niin paha mieli kun muillakin on vähintään yhtä kurjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun miehenä erehtyi lukemaan niin tein päätöksen että lapsia en halua 😳

Jos joudun alistumaan äidiksi niin en ala lapsia tähän maahan tekemään.

M29

Hyvä, että olet viisas. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että joku äidiksi alistuminen ei ole lapsien hankinnassa pahinta. Itsellä kaksi, ja älkää ymmärtäkö tätä väärin. Rakastan lapsiani, mutta jos niitä ei olisi edes hankittu, niin enhän niitä osaisi ikävöidä. Ensin ne on vauvoja, valvotaan, raahataan rattaita, vaunuja, ja vaippoja joka paikkaan. Pahimmassa tapauksessa vaimoa ei kiinnosta seksi, tai edes halaukset. Pikkulapsiaikaan voisit haaveilla vaikka uudesta autosta, tai prätkästä, mutta ei. Nikopetteri tarvii uuden polkupyörän, ja viikon välein isommat adidakset. Isompi asunto pitää olla, ja rahaa palaa. Kaljalle ei mennä, eikä kotonakaan juoda, kun pitää olla esimerkkinä. Sitten koulu, kiusaaminen, terveyskeskus, sairaala, taas uusi pyörä, ja Niket. Vatun kallis harrastus, johon panostetaan, ja joka lopetetaan. Sitten teini-ikä. Haistattelua, päihdekokeilu, kioskimurto,poliisi, sossut, nelonen ruotsinkokeesta, kun ei kiinnosta. Etsitään yöllä kaupungilta. Vatsahuuhtelu. Eikä tietenkään sitä seksiä. Sitten ne kasvaa, ja muuttaa omilleen. Nyt olisi aikaa. Mutta aika on jo tehnyt tehtävänsä. Ollaan vanhoja, vaimolla harmaat hiukset, ja pelastusrengas vyötäröllä. Itselläkään ei kaikki toimi enää.Elämänkokemukset on vienyt mielenterveyden, ja tehnyt kyyniseksi. Ja lapset soittaa otetaanko viikonlopuksi lapsenlapsi, kun ollaan menossa teidän mökille ryyppäämään. Kai siellä on makkaraa, ja olutta?

Nyt valitsisin toisin. No hoitaa ne vanhana sitten(laittaa vanhainkotiin)

Hahahaha. Kiitos tästä. Päivän naurut. (Mullakin on kaks lasta, tosin pieniä vielä. Onhan ne rakkaita, mutta niin näen, että juuri noin tuo menee kuin kuvailit.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin monet eroavat juuri silloin kun lapset tehdään. Omat havainnot on ne että jos mies jää lapsen kanssa kotiin niin silloin erotaan kaikista eniten.

Lapsi kun on noin 1 vuotias niin ero tulee, ei aikaisemmin.

Tästä olisi mielenkiintoista saada jotain tutkimustietoa ja syitä.

Olen törmännyt samaan ja ihmetellyt asiaa. Ero ei ehkä tule noin pikaisella aikataululla mutta tulee kuitenkin. Kaikki eivät toki eroa mutta todennäköisyys erolle tuntuu kasvavan reippaasti. Luulisi että juuri vanhemmuuden tasa-arvoinen jakaminen loisi vakaata pohjaa perhe-elämälle.

Tämä juuri. Minun kaveripiirissä on nyt tässä lähiaikoina tullu kolme sellaista eroa missä lapset tehtiin ja sitten mies kun jäi lapsen kanssa kotiin niin ero tuli. Ne perheet missä mies ei jää kotiin vaikuttaa kestävän paremmin ainakin omien havaintojeni perusteella.

Tulee myös mieleen työkaverini, se teki naisen kanssa 2 lasta ja mies jäi kotiin niin erohan siitä tuli melko pian.

Nämä kaveripiirini pariskunnat olivat seurustelleet pidemmän aikaa ennen lapsien tekoa joten se ei kyllä ole syy eroille.

Mulla on kyllä ihan päinvastaiset havainnot. Kaikki pitkät perhevapaat pitäneet miehet ovat edelleen avioliitoissa lasten äidin kanssa. Ne ovat eronneet, joissa mies ei pitänyt juurikaan perhevapaita. (Itsekin erosin ja ex-mies piti vain osan isyysvapaistaan, eli n. 2x 2vko).

Mulla ihan sama havainto. Olisi hauskaa tietää missä yhteiskuntaluokassa ja missäpäin suomea on niin, että oikeasti osallistuvat isät ovat niitä, "joiden takia" ero tulee. Kun itsekin tosiaan tiedän vaan niitä tapauksia, joissa ero on tullut koska mies on ollut täysi lapamato.

Nämä mun havainnot, että pitkät perhevapaat pitäneet miehet on edelleen avioliitossa ja niiden, jotka ei pidä vapaita, liitot päättyy eroon, on korkeakoulutettujen keskuudesta. Ympäri Suomen, mutta yliopistokaupungeista tai niiden tuntumasta.

Ihan järkeen käy kyllä sekin pointti, että perhevapaalle jääminen paljastaa miehen lusmuilun, kun vaimo käy töissä sekä hoitaa kodin ja yövalvomiset. Eli voi toki olla yleistä noinkin päin, en vain tiedä yhtään tällaista tapausta.

Voi olla näinkin. Omassa tuttavapiirissä on näitä eroja perhevapaita pitäneiden miesten perheissä ja en usko että kyse on ollut lusmuilusta. Ennemminkin näen että ennen lapsen syntymää on ollut ideaali siitä, millaista lapsiperhe-elämä on ja millaisia vanhempina ollaan. Todellisuus onkin ollut sitten jotain muuta, erityisesti miehelle. Ja tästä parisuhde on ottanut osumaa. Erojen ohella tämä kuvio on monesti johtanut siihen että jos liitto jatkuu ja lapsia tulee lisää, seuraavan kohdalla isä ei jää perhevapaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin monet eroavat juuri silloin kun lapset tehdään. Omat havainnot on ne että jos mies jää lapsen kanssa kotiin niin silloin erotaan kaikista eniten.

Lapsi kun on noin 1 vuotias niin ero tulee, ei aikaisemmin.

Tästä olisi mielenkiintoista saada jotain tutkimustietoa ja syitä.

Olen törmännyt samaan ja ihmetellyt asiaa. Ero ei ehkä tule noin pikaisella aikataululla mutta tulee kuitenkin. Kaikki eivät toki eroa mutta todennäköisyys erolle tuntuu kasvavan reippaasti. Luulisi että juuri vanhemmuuden tasa-arvoinen jakaminen loisi vakaata pohjaa perhe-elämälle.

Tämä juuri. Minun kaveripiirissä on nyt tässä lähiaikoina tullu kolme sellaista eroa missä lapset tehtiin ja sitten mies kun jäi lapsen kanssa kotiin niin ero tuli. Ne perheet missä mies ei jää kotiin vaikuttaa kestävän paremmin ainakin omien havaintojeni perusteella.

Tulee myös mieleen työkaverini, se teki naisen kanssa 2 lasta ja mies jäi kotiin niin erohan siitä tuli melko pian.

Nämä kaveripiirini pariskunnat olivat seurustelleet pidemmän aikaa ennen lapsien tekoa joten se ei kyllä ole syy eroille.

Mulla on kyllä ihan päinvastaiset havainnot. Kaikki pitkät perhevapaat pitäneet miehet ovat edelleen avioliitoissa lasten äidin kanssa. Ne ovat eronneet, joissa mies ei pitänyt juurikaan perhevapaita. (Itsekin erosin ja ex-mies piti vain osan isyysvapaistaan, eli n. 2x 2vko).

Juuri näin. Olemme jo keski-ikäisiä ja mies oli molemmilta hoitovapaalla ja yhä olemme yhdessä. Lapset jo aikuisia ja ovat läheisiä myös isänsä kanssa.

Tutuissa paljon eronneita mutta se korostuu että niissä perheissä mies ei ollut vanhempainvapaalla, suuri osa ei edes isyyslomalla päivääkään.

Töissä vanhempainvapaalla olleet miehet eivät ole eronneet ja ovat sanoneet että eivät olisi ilman omaa kokemusta tajunneet kuinka rankkaa se on.

Ja muuten, mieheni on insinööri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun miehenä erehtyi lukemaan niin tein päätöksen että lapsia en halua 😳

Jos joudun alistumaan äidiksi niin en ala lapsia tähän maahan tekemään.

M29

Oikein hyvä, asenteesi ja ymmärryksesi vanhemmuudesta on niin kaukana todellisuudesta, että parempi niin.

Keittiöpsykologi minussa ei malta olla kysymättä "miksi näet äitiyden alistumisena?" "Miksi ajattelet, että sinusta tulisi äiti? Ymmärrän jos olet transseksuaali, muuten en. Isähän sinusta pitäisi tulla." Mahtaa olla mielenkiintoiset mallit kotoa sullakin....

Yhyy yhyy joku valitsi eri tavalla kuin sinä joten pakko sun nyt yrittää psykologisoida ja loukata! Vaikutatkin tooooosi onnelliselta siellä äidiksi alistuneena :D

Eri

Niinkö äitisi teki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen velamies ja lapsia en aio tehdä ja oikeastaan tämän ketjun naisten viesteissä löytyy syyt sille miksi en lisäänny tälläiseen yhteiskuntaan.

Minulla on hyvä työpaikka ja hyvä asunto, olen vapaa ja saan tehdä mitä haluan.

Toki vaadin että perheille ei tukia anneta koska verotus on aivan liian korkeaa suomessa ja minä toimin vain maksajana täällä enkä saajana.

Kyllä se yhteiskunta vaan lapsiakin tarvitsee, muuten ei ole kukaan sinullekaan vanhuspalveluja järjestämässä.

Mutta verotus on kyllä aivan liian korkea Suomessa (eikä vain tuloverotus, vaan alv ja kaikki käyttöverot, esim. polttoaine). En kuitenkaan karsisi ensimmäisenä juuri lapsiperheiden tuista, koska täyspäiset, hyvissä oloissa kasvavat lapset ovat yhteiskunnan tulevaisuus. Ennemmin karsisin henkilöstöä valtion virastoista ja kunnilta. Ne samat palvelut saisi tuotettua puolella nykyisestä työvoimasta, kun unohdettaisiin turha byrokratia ja alettaisiin laittaa tulospaineita. Ja se työvoima voisi siirtyä johonkin tuottavampaan, perustamaan vientiyrityksiä tms.

Lapsiperheille tukea kyllä mutta ei mitään sellaista tukea mikä maksaa meille veronmaksajille.

Toinen vaihtoehto olisi se että kaikki kotitaloudet saisivat samat tuet.

Tämä nykyinen tukimalli on erittäin epätasa-arvoinen.

Nykyinen tukimalli on täysin tasa-arvoinen siinä, että jo 1975 alkaen jokainen syntyvä lapsi on saanut vanhemman kotiin häntä hoitamaan ensimmäisen 9kk ajan (ennen sitä vähemmän aikaa), sitten paikan kunnallisessa päivähoidossa, neuvolapalvelut, peruskoulun, yhteiskunnan rahoittamat toisen asteen opinnot ja vielä korkeakouluopinnotkin, jos vaan intoa riittää. Sekä lapsilisät tietysti.

Eivät nuo ole tukia vanhemmille, vaan niille lapsille. Itse kukin on niitä nauttinut vuorollaan.

Pelin henkeen kuuluu, että tuo yllä mainittu saadaan ”ilmaiseksi” sen hetkisiltä veronmaksajilta, ja jos itsellä elämä menee hyvin, kuuluu sitten työikäisenä osallistua saman setin rahoittamiseen seuraaville lapsille.

Vähän samalla logiikalla työikäiset maksavat vanhusten eläkkeitä, ja ne seuraavat lapset sitten työiässä vuorostaan heidän eläkkeitään.

Tämä kaikki toki toimii vain, jos ON niitä lapsia. Jos ei ole, tämän hetken työikäiset pääsevät vähän halvemmalla seuraavien lasten koulujen kanssa, mutta ovat vaarassa jäädä ilman eläkkeitään vanhoina.

Vierailija kirjoitti:

Hän jättää lapsen hoitamatta, kun esim lähdet lenkille? Varaat tyttökavereiden kanssa esim kylpyläviikonlopun?

Meillä ainakaan ei vain varata jotain viikonloppuja ennen kuin keskustellaan toisen kanssa ja mietitään kokonaistilannetta. Molemmat kyllä pääsee normaalistikin omille menoilleen meidän talossa, mutta jotenkin nämä kommentit on monesti täällä sellaisia että nyt vain varaat itsellesi loman ja sanot miehelle että hoidapa lapset ja koti sillä aikaa. Taloudessa, jossa on lapsia, nyt vain pitäisi voida keskustella asioista - ja asiat sovitaan yhdessä :)

Vierailija kirjoitti:

Aika moni mies kuvittelee, että se kotiin jääminen on lomaa ja silloin voi omistautua itselleen. Hyvin harvoin kenelläkään _miehellä_ on semmoinen ajatus, että kotona ollessa tehdään siinä lapsenhoidon ohessa kaikki kotityöt pois alta ja ruoka valmiiksi, että vaimolla on sitten kiva tulla töistä siistiin kotiin, jossa ruoka odottaa.

Kun aika moni _nainen_ on ollut kotona sen ensimmäisen osan vanhempainvapaasta ja ainakin parhaansa mukaan pyrkinyt johonkin tämmöiseen, se vtutus voi olla ihan erityisen suurta, jos homma ei ole vastavuoroista.

Juuri näin se meni meillä. Kun minä olin kotona, mies vaati saada levätä ja harrastaa kaiken työltä liikenevän ajan. Minä olin se joka heräsi aikaisin oli arki taikka pyhä, hoidin yöheräilyt, tein kotityöt.

Odotin mielenkiinnolla mitä tapahtuu kun mies halusi jäädä kotiin. Saisinko siis illat ja viikonloput vaan chillata? Vielä mitä, yleensä en ehtinyt edes takkia päältä ottaa kotiin palattua kun mies jo hyökkäsi ovesta ulos. Koti oli kuin pommin jäljiltä eikä aina lasten kanssa päästy edes ulos koko päivänä. Viikonloppuisin heräsin sekä la että su aikaisin (aamuvirkut lapset), hänhän oli rasittunut lasten hoitamisesta.

Ero tuli vasta pikkulapsiajan jälkeen ja siinä tiimellyksessä mies paasasi jossain miesten palstoilla miten suomalaisnaiset on laiskoja ja vaativia femakkoja jotka makaa sohvalla ja orjuuttaa miestä 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun miehenä erehtyi lukemaan niin tein päätöksen että lapsia en halua 😳

Jos joudun alistumaan äidiksi niin en ala lapsia tähän maahan tekemään.

M29

Alistumaan äidiksi??? Pidät siis äitejä vähempiarvoisina?

Uppistakeikkaa, jalustamamma, toivottavasti ei ollut iso pudotus todellisuuteen!

Oikeasti ylikansoittuneeseen maailmaan synnyttävät äidit ovat se kaikista halveksuttavin ja itsekkäin porukka. Siis kaikista ala-arvoisin.

Päivitä tietosi. Suomessa syntyvyys on hälyttävän matala.

Jäikö aivosi synnärille? Tuossa lukee ”maailma”. 🙄

JOS päivittäisit nyt ensin ne tietosi, saisit selville, että syntyvyys on laskenut kaikkialla muualla paitsi Afrikassa niin alas, että väkiluku laskee, kunhan vanhukset kuolevat.

Mutta minulla oli syy puhua Suomesta. Meidän yhteiskunnan tulevaisuus, muun muassa lapsettomien vanhuuden turva, riippuu ihan siitä, että tänne Suomeen syntyy riittävästi lapsia. Nykyinen 0,65 lasta jokaista lisääntymisikäistä aikuista kohti ei vaan riitä. Siksi juuri lapsettomien pitäisi olla erityisen kiitollisia niille, jotka saavat lapsia ja kasvattavat heitä.

Et tunnu tajuavan kuinka paljon verovaroja nielevät kaikenmaailman ilmaispalvelut joita teille lisääntyjäihmisille kustannetaan.

Jo lapsilisien maksamisesta luopuminen avittaisi hyvin vanhustenhoitoa ja eläkekustannuksissa. Saati sitten kun laitettaisiin kaikki maksamaan omat elämäntapavalintansa, eli maksulliseksi neuvolat, koulut, päivähoidot jne. jne.

ONko näin tyhmiä ihmisiä oikeasti olemassa? Tai siis pakkohan se on uskoa kun omin silmin tällaisia aivopieruja lukee.

Onneksi ne on vähän viisaammat jotka on päättämässä. Kas kun jokainen tietää, että arvokkainta mitä ihminen voi yhteiskunnalle antaa, on sen jatkuvuus. Tehdä hyviä, terveitä, toimintakykyisiä jälkeläisiä. Sinulta se ei todennäköisesti olisi edes onnistunut, joten sinänsä hyvä että jätit tekemättä.

Ja joo, poikkeuksia on ehkä noin promille ihmisistä, ne jotka tekee oikeasti tärkeitä keksintöjä jotka hyödyttää koko ihmiskuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun miehenä erehtyi lukemaan niin tein päätöksen että lapsia en halua 😳

Jos joudun alistumaan äidiksi niin en ala lapsia tähän maahan tekemään.

M29

Hyvä, että olet viisas. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että joku äidiksi alistuminen ei ole lapsien hankinnassa pahinta. Itsellä kaksi, ja älkää ymmärtäkö tätä väärin. Rakastan lapsiani, mutta jos niitä ei olisi edes hankittu, niin enhän niitä osaisi ikävöidä. Ensin ne on vauvoja, valvotaan, raahataan rattaita, vaunuja, ja vaippoja joka paikkaan. Pahimmassa tapauksessa vaimoa ei kiinnosta seksi, tai edes halaukset. Pikkulapsiaikaan voisit haaveilla vaikka uudesta autosta, tai prätkästä, mutta ei. Nikopetteri tarvii uuden polkupyörän, ja viikon välein isommat adidakset. Isompi asunto pitää olla, ja rahaa palaa. Kaljalle ei mennä, eikä kotonakaan juoda, kun pitää olla esimerkkinä. Sitten koulu, kiusaaminen, terveyskeskus, sairaala, taas uusi pyörä, ja Niket. Vatun kallis harrastus, johon panostetaan, ja joka lopetetaan. Sitten teini-ikä. Haistattelua, päihdekokeilu, kioskimurto,poliisi, sossut, nelonen ruotsinkokeesta, kun ei kiinnosta. Etsitään yöllä kaupungilta. Vatsahuuhtelu. Eikä tietenkään sitä seksiä. Sitten ne kasvaa, ja muuttaa omilleen. Nyt olisi aikaa. Mutta aika on jo tehnyt tehtävänsä. Ollaan vanhoja, vaimolla harmaat hiukset, ja pelastusrengas vyötäröllä. Itselläkään ei kaikki toimi enää.Elämänkokemukset on vienyt mielenterveyden, ja tehnyt kyyniseksi. Ja lapset soittaa otetaanko viikonlopuksi lapsenlapsi, kun ollaan menossa teidän mökille ryyppäämään. Kai siellä on makkaraa, ja olutta?

Nyt valitsisin toisin. No hoitaa ne vanhana sitten(laittaa vanhainkotiin)

Hahahaha. Kiitos tästä. Päivän naurut. (Mullakin on kaks lasta, tosin pieniä vielä. Onhan ne rakkaita, mutta niin näen, että juuri noin tuo menee kuin kuvailit.)

Ehkä siinä sitten on vaan ihan merkittävän suuria eroja, miten sen vanhemmuuden kokee.

Mulla on kolme poikaa, joista yksi nepsy. Nämä on kaikki jo reilusti toisella kymmenellä, esikoinen jo omillaan. Joo, rahaa on palanut ihan hirveästi lapsiin, todellakin olisi kaikenlaista muuta voinut hankkia kun niitä lenkkareita ja fillareita ja maksella harrastusmaksuja... mutta muuten. Mulla on aina ollut KIVAA mun lasten kanssa. Kukaan heistä ei haistattele tai muuten lorvaile, vaan meillä on aina ollut tosi hyvä tiimi, jossa on selvää, että kun hoitaa omat ja yhteiset hommat kunnolla, niin sitten saa myös olla ja tehdä mitä haluaa ilman mitään vanhemman osalta tulevaa pomotusta. Mä olen superiloinen, että mulla on nämä tyypit mun elämässä, en voisi parempaa toivoa.