Miten vastasyntynyttä vauvaa hoidetaan?

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 11:04"]

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 11:01"]

Vastasyntyneen vauvan kanssa ei vielä ole sillä tavalla rutiineja, koska vauvan vuorokausirytmi ei ole vielä ehtinyt muotoutua. Hoitaminen koostuu paljolti imettämisestä, monet vauvat ovat rinnalla koko ajan tai ainakin tiheästi. Vaipanvaihtoa on paljon, toiset pikkuvauvat kakkaavat hirveästi. Elämä pyörii sen ruuansulatuksen ympärillä, pienillä vauvoilla on usein jnkn verran vatsavaivaa, koska suolisto on uudenkarhea. Suurin osa pikkuvauvoista nukkuu myös paljon, siinä sitten ehtii itse syödä ja hoitaa muita hommia. Arki vauvan kanssa on hyvin vauvakeskeistä! Vauvaa kannattaa pitää lähellä niin paljon kuin mahdollista, se on vauvalle turvallisinta ja maidontuotantokin pysyy hyvin yllä.

[/quote]

Tuossahan se tulikin. Ja sitten white trash -äiti:

-kalsarikännit

-rööki huulessa

-korviketta tuttipulloon

-tv-chatiin sossurahat

-isovanhemmat hoitaa lapsen

[/quote]

Ei kai!

En ole tällaista nähnyt tai kuullutkaan. Täytyy kai olla itse samoissa porukoissa, jos tällainen on tuttua?

Sori vain!

Kannattaa kysyä mahdollisimman paljon neuvoa jo sairaalassa. Opettavat miten vauva pestään, miten napaa hoidetaan jne. Sitä varten siellä ollaan että voidaan myös opetella sitä vauvan hoitoa. :) Pienelle läheisyys on hurjan tärkeää, itse olen kaikkien vauvojen kanssa jopa nukkunut sairaalan sängyssä kainalokkain. Vähän riippuen siitä miten synnytys on mennyt, saatat olla kipeä ja väsynyt ja pahimmassa tapauksessa vauvakin itkee paljon, mutta siitäkin selviää. :) Kuukauden ikäisenä on jo eri kuviot, ne kasvaa niin nopeasti!

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 11:08"]

Ei ap kysyy: kun vauva herää, vaihdetaanko ensin vaippa vai imetetäänkö ensin? Ja kun vaihdetaan vaippa, pitääkö aina peppu myös pestä? Ja pitääkö peppuun laittaa jotain rasvaa tai muuta hoitavaa? 

[/quote]

Tilanteen mukaan, jos vauva herää itkuisena, niin tarjoaisin ensin rintaa, mutta jos rauhallisena, niin sitten vaihtaisin vaipan. Opit kyllä lukemaan omaa vauvaasi, ja arvioimaan, mistä itku todennäköisesti milloinkin johtuu.

Jokaisen pissavaipan jälkeen ei ole tarvetta pestä, jos pepun iho sen kestää, eli ei ala punottaa tms. Ei tarvitse rasvoja jos iho siisti, talkkia ja ilmakylpyä kannattaa kokeilla, jos pylly ärtyneen näköinen. Jos jotain ihoärsytystä tulee, voit kysyä neuvolasta neuvoa, miten minkäkinlaista ihoärsytystä tulisi parhaiten hoitaa.

Jos vauva on itkuinen, suosittelen lämpimästi laulamista, rauhoittaa monesti (myös itseäsi!). Voit jo raskausaikana laulella, jolloin laulut ovat lapselle tuttuja ja rauhoittavia jo kohtuajalta.

paljon onnea vauvasta teille molemmille (ap ja ei ap)! Paljonko teillä on raskausviikkoja?

Vaipanvaihdosta ja imetyksestä oma kokemus synnäriltä. Minä imetin aina heti kun vauva heräsi itkemään ja mun vauva oli rauhallinen. Huonekaveri teki toisinpäin eli vaihtoi huutavalle vauvalle vaipan ja pesi pyllynkin jos oli tarpeen ja siinä vaiheessa kun olisi pitänyt ruveta imettämään vauva oli paloautonpunainen ja täysin hysteerisesti huutava eikä imetyksestä meinannut tulla mitään. Minäkin olin niin kirottu nysväke etten uskaltanut sanoa mitään, tuntui niin herkältä aiheelta mennä kritisoimaan kun molemmilla eka vauva. Huonekaveri oli tosi turhautunut siihen imetystaisteluun kun yritti saada täysillä huutavaa vauvaa kiinnostumaan vieläpä matalasta rinnanpäästä, kuulin kun sanoi hoitsulle että pelottaa mennä kotiin kun syömisestä ei tule mitään.

Mulla taas oli TODELLA paljon omaa aikaa vastasyntyneen kanssa. Vauva nukkui tosi suuren osan päivästä, eikä todellakaan ollut koko aikaa rinnalla. Kolmen tunnin välein söi 5 minuutin ajan, sen jälkeen usein kakkas (-> vaipan vaihto), sit hetki sylissä oloa ja taas nukkumaan. Sain nukkua yönikin niin hyvin ettei päivällä väsyttänyt. Luin sitten kirjoja, katsoin ohjelmia, tapasin ystäviä (meillä kotona yleensä). Toista se on yli 1-vuotiaan kanssa, ei omaa aikaa koskaan :)

Ja oikeesti se imetys voi olla haasteellista! Mulla on aina herunut huonohkosti ja käynnistyny hitaasti niin oon saani takuta imetyksen kans. Osittaisimetyksellä ollut kaikki 3 lastani. Tuolla tulikin jo hyvä vinkki että kannattaa aina ekana tarjota rintaa ennen muita hoitotoimia. Näin vauva ei ehdi hermostua. Aivan pienen rintaantarttuminenkin on oma juttunsa, ne tuhisee, ähisee, hamuaa hätäisesti ja hermostuvat nopeasti jos eivät saa kiinni nännistä kunnon otteella tarpeeksi nopeasti tai heruminen ei käynnisty. Hyvä vinkki on tarjota heti rintaa kun vayva alkaa puoliunisena heräillä. Näin yleensä imetys onnistuu parhaiten kun vauva on vähän uninen. Varsinkin öisin kannattaa tarjota rinta eka ähkäisyyn. Ainakin mä sain näin nukuttua itekin eikä vauvat virkistyneet hereille asti vaan jatkoivat uniaan. :)

Olen aina vaihtanut märän vaipan pois ennen syöttämistä. Vauvani oli vastasyntyneiden teholla, jossa toimittiin noin. Liekkö syynä se, että jos nukahtaa maitoon vielä, niin ei häiritse, että vaippaa aletaan vielä vaihtamaan.

Kiitos vastauksista! :)
Ap

Meillä meni vastasyntyneen kanssa niin, että aamuisin tehtiin aamupesu: kostealla vanulapulla pyyhitään silmät, kasvot, korvantaukset, kaula ja mahdolliset poimut. Taputellen kuivaksi. Vaipan vaihto, vaippa-alueen pesu tarvittaessa ja puhtaat vaatteet päälle. Illalla tehtiin sama pesuruljanssi ennen "nukkumaan menoa".

Pesuhommiin saa ohjeistuksen synnärillä.

Vauva söi aina noin tunnin kerrallaan ja kahden tunnin välein huusi nälkäänsä. Siis joka toinen tunti istuttiin/maattiin imettämässä ja joka toisen tunnin nukkui. Vaippaa vaihdettiin suunnilleen niin usein kuin kosteusindikaattori oli värjääntynyt, eli oikeastaan ennen ja jälkeen syötön. Yötä päivää, ekan kuukauden aikana ei äiti nukkunut kuin puolen tunnin pätkiä.

Minulla maidon tulo käynnistyi hitaasti ja ensimmäisen viikon ajan vauva sai rinnan päälle vielä korviketta, kun maitoa ei vain yksinkertaisesti tunnin tai kahden imettämisen jälkeen tullut enää pisaraakaan ja vauva huusi edelleen nälkäänsä. Iski pienoinen inho koko imetystä kohtaan ja nyt 3kk jälkeen alkaa inho jo vähän laantua eikä korvikettakaan olla enää tarvittu.

Vauva ei nukahtanut muuta kuin tissille tai syliin ja oli aivan mahdotonta saada vauva siirrettyä omaan sänkyynsä unia jatkamaan. Heräsi joka ikinen kerta. Ekan kotona vietetyn yön jälkeen päätettiin vaihtaa vauva pahvilaatikosta perhepetiin. Perhepeti oli meille aivan ehdoton, yösyötöt eivät enää olleet kauheaa säätämistä vauvan siirtelyn kanssa, vaan sain vauvalle rinnan suuhun jo ennen itkua ja nukahdin helposti uudestaan imetyksen jälkeen. Perhepedistä luovuimme noin 2,5kk iässä, kun vauva alkoikin yhtäkkiä nukkumaan yönsä vähemmillä syötöillä (joillain tämä menee toisin päin).

Vauvalla aloitettiin D-vitamiinin antaminen 2vkon iässä ja siitä seurasi aivan järjettömät vatsavaivat. Kaksi viikkoa testailtiin eri vitamiinivalmisteita ja Cuplatonia ja kun mistään ei ollut apua ja vauva olisi koko ajan halunnut olla vain rinnalla, päätimme hitaasti alkaa venyttää ruokarytmiä kolmeen tuntiin. Vatsavaivatkin helpottivat vähitellen ja 2,5kk iässä ruokailuväli oli noin 4h. Imetyskerrat ovat edelleenkin noin tunnin mittaisia, paitsi iltaisin saattaa syödä ja röyhtäillä 18-21 jonka jälkeen nukahtaa kuin tukki (helppo siirtää omaan sänkyyn nukkumaan).

Eipä siinä vastasyntyneen hoidossa oikein muuta meille neuvottu kuin aamu- ja iltapesut, päivittäin puhtaat vaatteet. Aikamoista rinta-vaippa-rinta-vaippa-kierrettähän se alkuun on, rytmi löytyy sitten vähitellen. Hassusti sitä huomasi, että vaikka vuorokaudessa sai nukuttua vain puolen tunnin pätkiä ja maksimissaan sen 4h yhteensä, niin siltikään olo ei ollut ekoina viikkoina juuri ollenkaan väsynyt.

Jos tässä vielä lisää lapsia tehdään, niin seuraavan raskauden aikana kyllä kokkaamme pakastimen täyteen ruokaa!

Vaistolla. Ei siihen oikeastaan mitään muuta tarvita. Teet niin kuin sinusta tuntuu hyvältä ja oikealta, jätät kaiken ulkopuolisen ohjeistuksen kuuntelun ja keskityt siihen, että kuuntelet itseäsi niin, että mahdollisimman hyvin vastaat vauvan tarpeisiin. 

Itse hoidin tuolla periaatteella vauvat. Kun esikoinen syntyi, olin hyvin nuori enkä ollut vielä ajatellut oikein mitään, miten tulen hoitamaan tai miten vauvan kanssa tulee toimia. Tein alusta asti niin, mikä tuntui itsestäni luonnolliselta. Siksi jo ekan yön sairaalassa nukuin vauvan kanssa samassa sängyssä ja kaikki tuntui tosi luonnolliselta enkä stressannut yhtään.