samana päivänä positiiv. raskaustesti ja tieto mieheni pettämisestä bestiksen kanssa
Kurkkuani kuristaa, mieltäni ahistaa. Siitä on alle viikko, kun elämäni meni pirstaleiksi.
Olen elänyt "täydellistä suhdettani" kauan. Meillä on mieheni kanssa kolme ihanaa lasta ja olemme aina olleet se kliseinen unelmapari. Olemme hyvin perhekeskeisiä, mutta aina olemme pitäneet huolta, että kumpikin on saanut mennä myös ystäviensä kanssa ja tehdä omiakin juttujaan. Olemme miettineet vielä yhden lapsen hankintaa pitkään. Tuntui, että vielä yhden lapsen haluamme. Kahden raskaan keskenmenon jälkeen tein oikein vahvasti positiivisen raskaustestin viimne sunnuntaina ja olin onneni kukoistuksessa.
Vielä ennen varsinaista shokkia tulee kertoa ystäväperheestämme. Paras ystäväni on ollut minulle erittäin läheinen, jälleen kliseinen "paita-ja-peppu -suhde". Olemme viettäneet runsaasti aikaa yhdessä. Meillä on molemmilla kolme suunilleen samanikäistä lasta. Perheemme ovat olleet tiiviisti tekemisissä. Lapset ovat toistensa parhaita kavereita ja harrastavat samoja asioita. Myös miehet tulevat hyvin toimeen ja viettävät aikaa kahdestaankin. Olemme kesän aikana viettäneet lomia yhdessä ja yöpyileet toistemme luona tuon tuostakin. Olemme järjestäneet lapsille mukavaa ohjelmaa, ja kun he ovat nukahtaneet, olemme kokkailleet yhdessä ja nauttineet viiniä.
Tällainen ihana ruusunpunainen todellisuus minua ympäröi ennen kuin perkele tuli elämääni.
Noin tunti positiivisen raskaustestin tekemisen jälkeen ystäväni aviomies soitti ja kertoi, että miehelläni on suhde parhaan ystäväni kanssa. Hän oli nauhoittanut päivällä tuntitolkulla puheluita ja läytänyt heidät sitten kahdestaan ajelevan meidän tila-autollamme (heidän ei pitänyt olla samassa paikassa).
Muutaman päivän sisällä totuus alkoi valjeta. Ensin mieheni väitti, etteivät he ole varmasti koskaan suudelleet tai koskeneet toisiinsa. Sitten hän paljasti, että kaksi kertaa ovat suudelleet. Lopulta tuli totuus (?). Suhdetta oli jatkunut puoli vuotta ja he olivat tapailleet ja suudelleet vaikka missä. Esimerkiksi meidän autotallissa, kun itse olin ystäväni häissä.
Shokkini alkaa nyt hellittää. Olen laihtunut viisi kiloa viikon aikana (en todellakaan ole ollut mikään ylipainoinen). Sellaistahan juuri suositellaan raskaana oleville.. Minulla meni viisi yötä nukkumatta, mutta nyt olen onneksi kahtena yönä saanut nukutuksi.
Tulevaisuuteni on ihan pelkkä iso, musta aukko. En tiedä mistään mitään. Tiedän, ettei mikään asia maailmassa ole muuttanut minua enemmän kuin tämä tulee muuttamaan. Samaksi ihmiseksi en enää palaa. Minusta tulee taatusti kyynisempi ja katkerampi ihiminen tähän maailmaan. Toivottavasti myös vähemmän sinisilmäinen.
Pystyisin vielä sulattamaan jonkun kännissä suutelemiseen ajautumisen. Mutta tämä suhteen pitkäkestoisuus ja säännöllisyys tekee siitä täysin käsittämättömän. Tietysti omat paskat lisämausteensa tuovat myös ne seikat, että kyseessä oli paras ystäväni ja myös mieheni tapa saattaa vaimonsa raskaaksi samalla kun pelasi tätä peliä toisaalla.
Olemme tätää asiaa mkieheni kanssa paljon jo puineet ja varmasti tullaan vielä puimaan. Mieheni ei pysty mitenkään selittelemään tekojaan. Hokee vain anteeksipyyntöjä. Tunnen häntä kohtaan vain vihaa, inhoa ja kuvotusta. Kuulemma aika laimentaa tunteita. Olen kuitenkin erittäin epäileväinen, että voisin häneen enää niin paljon luottaa, että haluaisin yhteistä elämää jatkaa.
On vain suuren suuri tuska sisälläni. Elämä on niin kylmää ja raadollista.
Kommentit (2)
ehdottomasti haluaisin miehen lähtevän kotoa pois niin pitkäksi aikaa,
kuin vain tuntuu siltä.
menköön vaikka äidilleen.
ihan sama minne, kunhan pysyisi poissa minun silmieni alta.
edes hetken.
voi, tulipa todella huonoon aikaan tuo selville! en minä sinun miestäsi sääli yhtään.
mahtaa olla ihastuneet kovasti toisiinsa kun noin tekivät?
tiesikö paras ystäväsi, että haaveilette vielä yhdestä lapsesta?
oletko hänen kanssaan puhunut asiasta?
kovasti voimia sinulle, kyllä se helpottaa sitten joskus, mutta nyt sulla tulee olemaan vaikeaa.
Kertakaikkisen kammottava tilanne sinulla:-( Olen itse aikoinaan saanut myös kokea tuon musertavan tunteen kun kaksi läheistä ihmistä pettää:-/ Tosin lapsia ei silloin ollut joten tilanteeni ei vastannut lähellekään sinun kokemaasi tuskaa.
Miehesi ja ystäväsi käytös on ollut sanoinkuvaamattoman kaksinaamaista. Mitälie jännitystä ovat hakeneet?! Mahtoikohan olla sen arvoista että nyt on sitten kaksi perhettä revitty hajalle? Jälkiä tuskin koskaa saa täysin korjattua (jos saa korjattua lainkaan).
Itse sain rämmittyä tuon pettämishelvetin läpi vain vaivoin. En todellakaan tiedä mistä silloin voimat otin. Loputtomasti keskusteluja, itkua, raivoa, vastausten tivaamista. Halusin lähteä ja halusin jäädä. Vihasin ja rakastin kuitenkin. Voi sitä tunteiden myrskyä. Mutta jotenkin siitä selvisin, annoin anteeksi ja aloin jälleen luottaa (ehkä olen tyhmä). Lopulta sitä kuitenkin huomasi, että asiaa ei enää ajatellut edes päivittäin (aikaahan tähän kyllä meni)
En nyt oikein tiedä mitä yritän sanoa. Ehkä sitä, että ennenkuin teette mitään peruuttamattomia ratkaisuja niin puikaa asia perinpohjin, menkää vaikka pariterapiaan, jos juttelu kaksin kiertää vain kehää. Ehkä pystyt antamaan anteeksi, ehkä et, mutta ainakaan sitten ei tarvitse katua ettei olisi yrittänyt. Teillä ilmeisesti on kuitenkin ollut hyvä parisuhde. Vasta aika näyttää mitä tuleman pitää. Mutta siitä olen varma että kävipä miten hyvänsä niin sinä selviät siitä, vaikka juuri nyt ei siltä ehkä tunnukaan.
Voimia!