Olisi pitänyt harkita niitä lapsia enemmin
Rakkauden huumassa tuli tehtyä lapsia. Nuorena ajattelin, että en edes halua lapsia. Tapasin sitten miehen ja pitihän sitä sitten niitä lapsiakin tehdä. Olisi pitänyt miettiä enemmän, tai jättää lukumäärä yhteen.
Sitä ratkaisua olen hieman harmitellut sen jälkeen monta kertaa. En ole voinut elää mielekästä elämää kun kaikki ratkaisut on tehty lasten vuoksi ja heidän parhaakseen. Kodin sijainti, matkat, harrastukset jne. Niin monesta asiasta olen joutunut luopumaan enkä rehellisesti sanottuna tiedä olenko saanut enemmän tilalle. Riitoja, huolta, stressiä, rahanmenoa, unelmista luopumista, niitä on saatu.
En malta odottaa, että muuttavat omilleen ja saamme kodin sellaisesta paikasta kuin haluamme. Emme tarvitse isoa asuntoa kun meitä on siellä vain kaksi - olettaen, että jaksamme kitkutella seksittömässä avioliitossa sinne saakka. Toivon myös, että terveytemme sallii meidän vielä matkustella siinä vaiheessa. Monta unelmaa on lykätty odottamaan tuota aikaa.
Näin ei ehkä saisi sanoa, mutta sanon nyt kuitenkin.
Kommentit (21)
Ne sinun tekemäsi lapset ovat ihmisiä.
Lapsista pääsee eroon kun muuttaa erilleen. Kuvottaa ajatuksenakin lapset. 8 miljardia ihmistä riittää jo. Tehkäät muut lapsia ja "rakastakoot" niitä.
Mikä siinä nyt on noin hankalaa, ettei muka voi omia unelmiaan enää toteuttaa, eikä kämpästäkään saa mieleistä lasten takia?
Aloitus on hyvä esimerkki siitä, kuinka monet ihmiset tekevät isojakin päätöksiä aivan fiilispohjalta harkitsematta asiaa lainkaan. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, sanotaan, ja niinhän se taitaa olla.
Toinen vela kirjoitti:
Aloitus on hyvä esimerkki siitä, kuinka monet ihmiset tekevät isojakin päätöksiä aivan fiilispohjalta harkitsematta asiaa lainkaan. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, sanotaan, ja niinhän se taitaa olla.
Näinpä. Itse olin onneksi kyllin fiksu tajutakseni kaikki ap:n luettelemat ongelmat ilman että piti oikeasti hankkia lasta.
Anna huostaan niinhän moni tekee. Pääset nauttimaan elämästä.
Tämä aihe on tabu. Miettikää, kuinka moni oikeasti ajattelee oman päänsä sisällä samoin kuin ap.
Käyttäjä39299 kirjoitti:
Anna huostaan niinhän moni tekee. Pääset nauttimaan elämästä.
Tiedän naisen, joka eron jälkeen (ero tapahtui naisen aloitteesta ja oli ns. turha) uupui kolmen lapsensa hoitoon, ja antoi kaksi nuorinta sijoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä nyt on noin hankalaa, ettei muka voi omia unelmiaan enää toteuttaa, eikä kämpästäkään saa mieleistä lasten takia?
Esimerkiksi Helsingissä ei rahat riitä perheasuntoon niissä kaupunginosissa missä on tähän asti tykännyt asua. Pitää olla vanhaa rahaa, onnistuneita asuntokauppoja, isot tulot. Mutta jos ei ole, tie käy lähiöön, joillekin se on sitä luopumista.
Ap, kuulostaa tosiaan siltä, että olet miettinyt lapsiasi ja laittanut heidät etusijalle valinnoissasi. Entä jos ottaisit nyt vähän enemmän tilaa itsellesi? Ihan vaikka nyt ensiksi jonkun oman uuden harrastuksen, vain sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Tämä aihe on tabu. Miettikää, kuinka moni oikeasti ajattelee oman päänsä sisällä samoin kuin ap.
Minä ainakin mietin. Samaan aikaan rakastan lapsiani valtavasti. Yhteen ihmiseen mahtuu monenlaisia tunteita ja ajatuksia.
Toinen vela kirjoitti:
Aloitus on hyvä esimerkki siitä, kuinka monet ihmiset tekevät isojakin päätöksiä aivan fiilispohjalta harkitsematta asiaa lainkaan. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, sanotaan, ja niinhän se taitaa olla.
Tai sitten aloitus on keksitty provo. Tuossa elämäntilanteessa oleva voisi olla ehkä max 45-vuotias, mutta miksi teksti on kuin vanhan ihmisen kirjoittamaa? Kuin olisi yritetty kirjoittaa jonkun toisen roolissa.
Nuo tarinat ja näkökulmat olivat tyypillisempiä 50-60 -luvuilla syntyneille.
Totta toki on, että aika moni on elänyt elämäänsä miettimättä, ovatko ratkaisut omia vai vain yleisten odotusten täyttämistä.
”Lapsia ei saatu, niitä vain tuli” oli yleinen ja huono vanhemmuuden lähtökohta. Mutta viime vuosituhannen juttuja enimmäkseen.
Tsemppiä! Kannattaisi yrittää keskittyä positiivisiin puoliin, mikäli niitä on. Mulla on 3- ja 5-vuotiaat lapset ja ajoittain tuntuu juuri tuolta. Ajattelin kuitenkin ”ryhdistäytyä” kun lapset kasvaa ja alan tekemään heidän kanssaan enemmän asioita joista itsekin nautin. Nykyään sitä ainakin osaa arvostaa omaa aikaa silloin harvoin kun sitä on.
En ole antamassa lapsiani huostaan ja toivon heille kaikkea hyvää. Elämä olisi ollut kuitenkin erilaista ilman lapsia jo pelkästään heihin menevän rahan vuoksi. Asunto on tosiaan oltava kaikille sopiva kooltaan ja sijanniltaan.
Nyt lapset ovat jo teini-ikäisiä ja toivottavasti pian jo itsenäisiä. Huolet heistä ovat nyt täysin erilaisia kuin silloin kun olivat pieniä. Nyt en ole heihin niin sidoksissa enää, mutta rahaa omiin ratkaisuihin ei ole tarpeeksi.
En ole katkera, mutta kyllä, järkeä olisi pitänyt käyttää enemmän kuin tunteita.
Vierailija kirjoitti:
En ole antamassa lapsiani huostaan ja toivon heille kaikkea hyvää. Elämä olisi ollut kuitenkin erilaista ilman lapsia jo pelkästään heihin menevän rahan vuoksi. Asunto on tosiaan oltava kaikille sopiva kooltaan ja sijanniltaan.
Nyt lapset ovat jo teini-ikäisiä ja toivottavasti pian jo itsenäisiä. Huolet heistä ovat nyt täysin erilaisia kuin silloin kun olivat pieniä. Nyt en ole heihin niin sidoksissa enää, mutta rahaa omiin ratkaisuihin ei ole tarpeeksi.
En ole katkera, mutta kyllä, järkeä olisi pitänyt käyttää enemmän kuin tunteita.
Tämän lauseen jos kaikki av-mammulit sisäistäisivät, niin palstan voisi tarpeettomana lakkauttaa. Kaikki voittaisivat.
Mä olen harmitellut sitä, etten tehnyt enemmän lapsia. Olisi vaan nuorena pitänyt jaksaa, nyt olisi kiva kun olisi iso perhe.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen harmitellut sitä, etten tehnyt enemmän lapsia. Olisi vaan nuorena pitänyt jaksaa, nyt olisi kiva kun olisi iso perhe.
Mä taas olen iloinen siitä, että jo alle kaksikymppisenä tiedostin olevani vela. Nyt mittarissa on jo yli 50 ja elämä on ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen harmitellut sitä, etten tehnyt enemmän lapsia. Olisi vaan nuorena pitänyt jaksaa, nyt olisi kiva kun olisi iso perhe.
Samoin. Ajattelin liikaa omaa mukavuuttani ja olin laiska. Mutta onneksi en jäänyt kokonaan ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä aihe on tabu. Miettikää, kuinka moni oikeasti ajattelee oman päänsä sisällä samoin kuin ap.
On mukana vähän tabu sanoa näin myöhään itse ajattelen: lapsien teko on ollut parasta mitä olen tehnyt ja olen niin onnellinen kun minulla on nuo ihanat lapset joita rakastan yli kaiken.
Tuntuu että aina "pitäisi" vaan valittaa.
Ymmärrän sinua täysin. Harmi että nyt sinulla useampi lapsi siellä riesana mutta kyllä ne aikanaan siitä häviää. Tsemppiä.