Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö 2-vuotiaasta huolestua?
13.09.2015 |
Meillä on juuri 2 vuotta täyttänyt lapsi, joka vaikuttaa melkoisen erilaiselta muihin lapsiin verrattuna.
Hän ei juuri puhu, mutta ymmärtää kahta kieltä erinomaisesti. Sanavarastoon kuuluu noin 10 sanaa molemmilla kielillä, mutta on melko haluton puhumaan. Hän syö hyvin harvoin itse, vaikka osaa. Ei halua myöskään pukea itse. Minkäänlaista omatoimisuutta ei juuri ole, esimerkiksi lelu putoaa kädestä ja hän ei ole valmis sitä itse nostamaan, vaan elekielellä käskee vanhempia. Jos pyydämme häntä toimimaan itse, niin aina seuraa vähintään puoli tuntia jatkuva itkuhuutoa. Lapsi ei myöskään nukahda itsenäisesti ja ei ole koskaan nukkunut yötä putkeen, heräilee edelleen noin viisi kertaa yössä.
Onko tämä normaalia? Miten ihmeessä kannustan lasta omatoimisuuteen, kun hän ei halua? Hän on myös luonteeltaan ujo ja arka, on vierastanut ja pelännyt monia ihmisiä ja eroahdistustakin on vielä voimakkaana.
Kommentit (18)
No, meidän kaksikielinen kaksivuotias puhuu vain hiukan enemmän. Ymmärtää molempia kieliä kyllä. Eikä pukea osaa, muuta kuin kengät, muu ei edes kiinnosta. Mutta syö ja leikkii ihan itse. Ehkä teillä vain vaatii palvelua, kun on tottunut sitä saamaan? Ujous ja arkuus on taas osa temperamenttia, joten niiden kanssa pitää vaan oppia elämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kaksivuotias ei puhu kauhean paljoa, mutta nukkuu hyvin ja ymmärtää täysin kaiken mitä hänelle puhun. Tottelee myös aika hyvin minua, äitiä välillä uhmailee.
Joskus kiukkaa, mutta tottelee silti. Kaksivuotiaat kiukkavat, koska eivät osaa käsitellä tunteitaan vielä. He kaipaavat syliä rauhoittuakseen.
Päiväkoti voisi tehdä hyvää, meillä vanhemmasta kakarasta tuli aivan erilainen kerhojen ja päiväkodin kautta. Rohkeampi ja osaa asioita enemmän.
Tuosta nukkumattomuudesta voisi käydä vaikka neuvolassa kyselemässä, ei kuulosta kivalta.
nelonen lisää vielä että kehotan lastani kaikessa omatoimisuuteen, täällä ei ole henkilökohtaista palvelua. Syö itse, riisuu itse ja kävelee puolet kauppamatkasta. Haluaa usein työntää kärryjä.
Puhe on pääosin pelkkää yninää ja osoittelua kylläkin.
Ei kulosta epänormaalilta, mutta rivien välistä välittyy jotenkin vanhempien ylikireys, liian epävarma kasvatus ja pelko kaikkea kohtaan. Voisitteko itse aiheuttaa jännittynyttä ilmapiiriä, joka vaikuttaa yölevottomuuteenkin?
Kaksikieliset nyt yleensä oppivat hitaammin puhumaan. Että ei voi verrata yksikielisiin ikätovereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannusta kehuilla. Usko lapseesi. Hän on hyvin pieni vielä.
Kauhian pieni on teidän nuppero vielä.Anna olla.Kuulostaa ihan normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Suurimman osan ajasta en ole huolestunut lapsesta, mutta aina kun näkee muita samanikäisiä lapsia, niin tuntuu, että omani on todella kaukana tuosta kehityksestä. Hän varmasti osaa paljon enemmän kuin antaa ymmärtää, mutta ei uskalla tai halua tehdä tai puhua.
Olen pyrkinyt välttelemään palvelemista, jolloin lapsi on saattanut jättää aterian väliin tai protestoinut itkulla pitkänkin aikaa. Parhaiten hänet saa syömään itse, jos hän näkee toisen pienen lapsen syövän itse tai jos vain jätän hänet yksin syömään ja menen vaikka muutaman metrin päähän hänen selkänsä taakse ripustamaan pyykkiä tms. Syö itse todella hienosti, mutta harvoin viitsii, vaikka kehun kovasti.
Lapsi on aina heräillyt öisin ja vielä 1-vuotiaana saattoi herätä 20 kertaa yössä. Olemme tämän takia käyneet lukuisia kertoja lääkärissä, erilaisissa tutkimuksissa ja olleet seurannassa öitä osastolla. Mitään syytä ei ole koskaan löytynyt. Positiivista tässä on ainakin se, että noista parinkymmenen heräilyistä ollaan tultu onneksi vain viiteen. Kahtena yönä lapsi on herännyt vain kolme kertaa. Ehkäpä tämä tästä rauhoittuu toisen parin vuoden sisään, mutta onhan sitä tullut mietittyä liittyykö tämäkin jotenkin muuhun kehitykseen.
Ap
Meillä kaksivuotias neuvottiin puheterapiaan päiväkodista, mitä ei mielestäni edes tarvitsisi. Mut sieltä saa kyl hyviä neuvoja, eikä maksa mitään niin ollaan käytetty. Lapset opettelevat yhden asian kerrallaan ja siirtyvät sitten seuraavaan, ei ole niin haudanvakavaa jos _KAKSIVUOTIAS_ ei osaa vielä kaikkea.
Puheopetusta helpottaa vaikka vihkonen, missä on kuvia perheenjäsenistä, syötävistä, eläimistä tavaroista ja asioista jne. jota käytetään sitten sanojen tehosteena. Näytät vaikka kuvaa vesihanasta ja kysyt että onko jano?
Henk. koht. en ymmärrä että miksi pitää opettaa kaksikieliseksi, kaikki on vaikeampaa tän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 17:42"]Ei kulosta epänormaalilta, mutta rivien välistä välittyy jotenkin vanhempien ylikireys, liian epävarma kasvatus ja pelko kaikkea kohtaan. Voisitteko itse aiheuttaa jännittynyttä ilmapiiriä, joka vaikuttaa yölevottomuuteenkin?
[/quote]
Tätäkin olen miettinyt ja nämä viestit on tullut kirjoitettua vähän peloissani, kun tuli taas vertailtua omaa lasta toisten lapsiin. Lapsi on kuitenkin heräillyt koko ikänsä, ensimmäisen kolmen kuukauden aikana pisin unipätkä oli 20 minuuttia. Koko vauvavuoden oikeastaan syytin itseäni, kun en saanut lasta nukkumaan heräilemättä ihan jatkuvasti eikä lääkärissäkään löytynyt mitään syytä. Aika on kuitenkin auttanut parhaiten, enkä enää ajattele, että lapsen yöheräilyt johtuvat omasta käytöksestäni.
Ap
"Olemme tämän takia käyneet lukuisia kertoja lääkärissä, erilaisissa tutkimuksissa ja olleet seurannassa öitä osastolla"
Todella paljon olette ehtineet stressata ja ravata ihan pienen lapsen kanssa. Edelleen vahvistuu käsitys siitä, että huolehditte itse itsenne ja lapsen ihan sairaaksi ja ylijännittyneeksi. Hän on hyvin pieni vielä, asioita ei tarvitse osata tehdä itse, ei tarvitse osata puhua. Saa tarvita aikuisen apua, saa jopa hyppyyttää äitiä. 2-vuotias on myös usein jo uhmaikäinen, joten kokeilee rajojaan ja siä rakastetaanko häntä "hankalanakin".
Tehtäväsi on ottaa rauhallisesti, lempeästi, olla paikalla ja apuna aina. Ihan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 17:57"]Meillä kaksivuotias neuvottiin puheterapiaan päiväkodista, mitä ei mielestäni edes tarvitsisi. Mut sieltä saa kyl hyviä neuvoja, eikä maksa mitään niin ollaan käytetty. Lapset opettelevat yhden asian kerrallaan ja siirtyvät sitten seuraavaan, ei ole niin haudanvakavaa jos _KAKSIVUOTIAS_ ei osaa vielä kaikkea.
Henk. koht. en ymmärrä että miksi pitää opettaa kaksikieliseksi, kaikki on vaikeampaa tän takia.
[/quote]
Aika vaikea olla opettamatta kaksikieliseksi, jos toinen vanhemmista ei osaa perheen molempia kieliä.
Kiitos 11, tajusin että olen käyttänyt huomaamattani yhtä kirjaa juurikin samalla tavalla tehosteena kuin esimerkissäsi. Kaksikieliseksi joudumme lapsemme kasvattamaan, koska isä puhuu äidinkielenään englantia, joten hänelle on luontevinta puhua sitä lapselle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme käyneet lääkärissä, tutkimuksissa ja osastolla ainoastaan lapsen uniongelmien takia, ei näiden muiden syiden. Heräilyä on tutkittu siis vauvavuoden aikana, koska vauvana lapsi heräili 5-20 minuutin välein läpi yön. Saimme lähetteen Lastenklinikalle tutkimuksiin, koska jo neuvolassa asiasta oltiin huolestuneita. Halusimme tutkia mahdolliset allergiat, refluksitaudin, tulehdukset ja oikeastaan kaiken mahdollisen mikä voisi olla syy jatkuvaan heräilyyn. Lastenklinikalla meihin ei suhtauduttu yhtään turhasta stressaavina vanhempina, koska lapsen yöheräilyt olivat epätavallisen runsaita.
Ap
En lukenu koko ketjua mut oliko teillä jo 2 v neuvola? Puheesta en olis huolissani mut flegmaattisuudesta tehdä mitään itse olisin huolissani
Syöttekö koko perhe yhdessä, vai syökö lapsi omiin aikoihinsa? Yhteiset ruokahetket käyttöön, niin lapsikin herkemmin alkaa itse syömään.
En olisi huolissani. Kaksivuotiaissa on isoja eroja kehityksessä, ne kaikki tasoittuvat kouluikään mennessä. Meillä ei esikoinen puhunut kaksivuotiaana juuri yhtään sanaa. Nykyään ei erotu ikäisistään mitenkään.
Minä olen sitä mieltä, enkä nyt kommentoi ap:n tapausta erityisesti, että tää nykyajan jatkuva lasten tarkkailu ei ole hyväksi lapselle, ja nimenomaan se ei ole hyväksi vanhempien itsetunnolle vanhempina. Kun moniammatillinen tiimi oikein urakalla tutkii että mitähän vikaa tästä lapsesta keksisi niin ainahan sitä jotain löytyy.
Meidän esikoinen oli kotihoidossa, enkä osannut niin hirveästi huolestua koska ihana ja terve lapsi oli kaikin puolin. Kukaan muukaan ei huolestunut. Puheterapeutilla käytiin, totesi että hyvä lapsi, käykää puolen vuoden päästä uudelleen.
Toinen lapsi oli vastaavassa iässä jo hoidossa, ja olin järkyttynyt siitä paljonko lasta kyylätään. Lapsestani oltiin vähän kuin muodon vuoksi aina etsimässä joku kehityskohde. Se kyllä oli omituinen päiväkoti muutenkin, mut esimerkiksi kolmevuotiaana hoitaja huolestui siitä, että onkohan lapsen puheessa jotain vikaa. Hän tietenkin ymmärtää mut ymmärtääkö muut. Hän haki toisen hoitajan, joka ymmärsi lasta täydellisesti. Hakivat vielä ihan tuntemattoman kolmannen hoitajan, joka ymmärsi lasta hyvin, mutta arveli, että jos olisi vielä neljäs hoitaja, joku siis ihan täydellisen tuntematon, kenties kiinalainen tai jonkinlainen alien, hän ei ehkä kaikkia äänteitä ymmärtäisi. Ja tämä mulle siis selitettiin ihan pokkana, asiaankuuluvasti huolestuneena pää kallellaan.
Vein siis lapsen hyvin viittuntuneena tutkimuksiin. Jossa todettiin, ettei lapsi ole kolmevuotiaan tasolla, vaan nelivuotiaan. Ja osasi siis kaikki äänteet tuossa iässä. Ja tämmösten juttujen takia juoksutetaan vanhempia ja kuormitetaan systeemiä. Oisinpa vaan tämänkin lapsen saanut pitää kauemmin kotona niin ois tarvinnut murehtia olemattomia.
Up.