Lue keskustelun säännöt.
" Sinun kannattaisi opetella nauttimaan elämästä" , sanoi mieheni minulle.
03.10.2006 |
Aamulla käyty keskustelu miehen kanssa:
Minä: Kyllä tämä elämä on välillä tämmöstä! (huokaan ja lausahdan miehelle eteisen tavararöykkiöiden keskellä koettaen etsiä kenkiä jalkaani)
Mies: Minkälaista?
Minä: No tämmöistä, samaa p**kaa vaan. Jos nyt kuolisin vaikkapa työmatkalla auto-onnettomuudessa, en kuolisi onnellisena. Arki vie mehut minusta.
Mies: (Ystävällisesti sanoo:) Ei kuulosta kivalta, sinun pitäisi opetella nauttimaan elämästä. Minusta elämä taas meidän elämä on hemmetin mukavaa!
Miten me kaksi voimme kokea asian aivan päinvastoin? Tiedän, että olen masentunut ja se vaikuttaa ajatuksiini ja olooni. Mutta että koemme saman elämän näin radikaalisti erilaisena? Onkohan todella nyt tullut aika, että minä alan varovasti harkita masennuslääkkeiden hakemista lääkäriltä...?
Kommentit (71)
Lääkkeissä on sivuvaikutuksia PALJON. Näissä uusissakin. Yksi on haluttomuus... kyllä se ukko siihenkin kuule kyllästyy kun ei saa.
Ei sitä masennusta miehen takia hoideta tai lasten. Itsensä takia.
Menetin lapseni hetkeksi ja mieheni kokonaan hoitaessa masennusta.
Terapiassa menee romuksi ja kappaleiksi, jouduin sisään sairaalaan lepäämään. Lapsi hoitoon lastenkotiin. Ukko häippäs.
EI TERAPIAAN JOS ON TOSI MASENTUNUT, VASTA KUN ON JALOILLAAN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsestään. Kukaan ei voi sinua tehdä onnelliseksi. Joten opettele nauttimaan pienistä asioista ja näkemään asioiden valoisat puolet.
T: Hymyilevä onnellinen äiti
Onnellisuus voi olla asennekysymys joo. Masennus on sairaus, kuten diabetes, astma, syöpä jne. Sairaudet ei ikävä kyllä parane pelkällä asenteenmuutoksella. Toki positiivista asennetta voi ja pitääkin opetella ja yrittää pitää sitä yllä vaikeinakin aikoina, mutta sairauksia sillä ei paranneta.
Ajattelen samoin.
Vaatii vaan vahvuutta jättää menneet taakse.
Mulla mies on masentunut ja se on kamalaa koko perheen kannalta. JOtenkin se ei vaan saa päätään raiteilleen. Lääkkeiden ajan on ihan mukava, mutta kun taas koittaa sinnitellä ilman, aloittaa räyhäämisen tai itkemisen jo aamusta.
Olen koittanut ymmärtää ja auttaa, mutta tuloksetta.
Jos lapsia ei olisi, lähtisin kävelemään, koska mun mielestä masentuneella ei ole oikeutta lähteä pilaamaan läheistensä elämää, mutta koitan itse olla superpirteä ja kestää, jotta lapset sais pitää isänsäkin.
Tänä syksynä eräs masentunut kolmen lapsen isä teki itsarin kun vaimo jätti. En halua lapsilleni samaa kohtaloa, totaalista isättömyyttä. Puolikaskin isä on parempi kuin ei yhtään isää. Puolikkaksi tuollaisen masentuneen voi laskea, kun ei mikään kiinnosta, mitään ei jaksa, jne.
Hänet pitäsisi ensin " parantaa" ja sitten hänellä vasta olisi mahdollisuus päättää minkälaisen asenteen haluaa ottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dramatisoit ja suurentelet mielestäni kovasti omia ongelmiasi ja niihin tarvittavaa hoitoa. Masennus on hyvin arkipäiväinen sairaus ja hoito on hitaasti etenevää. Noin 20% ihmisistä sairastaa jossain vaiheessa elämää masennusta. Et ole ainut ihminen siis joka sen joutuu kohtaamaan.
Pelkäätkö mahdollisesti hoidossa sitä, että joudut itse muuttumaan? Vai onko kaikki muuten elämässäsi ja perheessäsi niin hyvin kuin annat ymmärtää? Miten miehesi todellisuudessa voi noin masentuneen ihmisen kanssa eläessään? Entä lapset?
Täsä muutama ajateltava asia sinulle.
Vierailija:
Hänet pitäsisi ensin " parantaa" ja sitten hänellä vasta olisi mahdollisuus päättää minkälaisen asenteen haluaa ottaa!
Miksi? Miksei parantuminen voisi lähteä asennemuutoksesta? Siitä ettei koko ajan mieti itseään ja omia tunteitaan vaan elää vaan?
Jos tuntuu pahalta, niin so what? Kaikista tuntuu joskus joku pahalta. Ei siihen tunteeseen vaan saa jäädä sisälle!
Joka aamu aurinko nousee, kahvi porisee, lapset heräilee lämpöisinä turvallisista sängyistää, aamutv papattaa hiljaa. Jokainen aamu on ihana mahdollisuus nauttia arjen pienistä iloista. Miksi oi miksi, pitää aina vaan miettiä joskus tapahtuneita vääryyksiä, omia pettymyksiä, omaa väsymystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Miksi? Miksei parantuminen voisi lähteä asennemuutoksesta? Siitä ettei koko ajan mieti itseään ja omia tunteitaan vaan elää vaan?Jos tuntuu pahalta, niin so what? Kaikista tuntuu joskus joku pahalta. Ei siihen tunteeseen vaan saa jäädä sisälle!
Pahalta tuntuminen " Normaalisti" on eri asia kuin sairaus nimeltä masennut. Silloin ei vain kertakaikkiaan kykene, ei ole voimia mihinkään asennemuutokseen.
t. molemmat kokenut, sekä normaalin alakulon ja pahanmielen että masennuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos miehesikin olisi masentunut? Mielestäni oli erittäin kauniisti sanottu, sinun on itse otettava härkää sarvista ja yrittää saada elämääsi sellaisia sisältöjä, jotka tekevät hyvää sinulle ja itsetunnollesikin.
voitais tehdä vaikka vaihtikset vähäksi aikaa;D mä lähetän mun elämäänsä kyllästyneen ja valittavan miehen sulle ja otan sun elämään positiivisesti asennoituvan miehen itelleni. voisi olla, että asenteesi alkaisi muuttua ja alkaisit nähdä entisen elämäsi oikeastaan hemmetin hyväksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minulla on kamala päivä, on ihanaa kuunnella hänen vihellellen tekevän ruokaa ja jutustelevan lapsille. Se saa minut jaksamaan jotenkin. Jos hän menisi mukaan pahaan olooni, takuulla minunkin oloni olisi tuplat kauheampi! Ihan varmasti miestä harmittaa se kun en koe elämää yhtä hyvänä kuin hän.
Minulla on aivan selvät hyvät syyt olla masentunut, minulla on oikeus kokea näin. Tiedän, että näin ei voi jatkua pitkään. Minä en jaksa olla väsynyt ja masentunut aina, eikä mies jaksa tällaista vaimoa loputtomasti. Lapsillekaan ei tällainen tietenkään hyväksi ole.
Mutta ongelma onkin siinä, että " itseä niskasta ottamalla" en elämää parempana koe. Tarvitsen siihen ammattiapua, ehkä lääkitystä ja sairaslomaa. Tässä elämäntilanteessa en näe mahdollisena pysähtyä ratkomaan ongelmiani.
Rístiriitaista. Tiedän, että on pakko pysähtyä, mutta en voi enkä uskalla.
ap
ja sinä vain analysoit liikaa! Nauti elämästä ja lakkaa miettimästä, onko sinulla oikeus tai hyvät syyt olla masentunut tai ei! On sinulla kuitenkin mies ja perhe. Voisi olla paljon huonomminkin, eikä se elämä ainakaan sillä masennuksen pohdinnalla parane. Elämä on tehty elettäväksi - ylä- ja alamäkineen ja alakuloineen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et välttämättä tarvitse sairaslomaa ja pysähtymistä, mutta vaikkapa 6 kuukauden säännöllinen 1-2 kertaa viikossa terapia saa sinut todennäköisesti jo kuntoon.
Rohkeasti vaan varaamaan aikaa psykologille. Ja hei, kaikki ei edes tarvitse lääkkeitä!! :-)
Vierailija:
ja sinä vain analysoit liikaa! Nauti elämästä ja lakkaa miettimästä, onko sinulla oikeus tai hyvät syyt olla masentunut tai ei! On sinulla kuitenkin mies ja perhe. Voisi olla paljon huonomminkin, eikä se elämä ainakaan sillä masennuksen pohdinnalla parane. Elämä on tehty elettäväksi - ylä- ja alamäkineen ja alakuloineen!
Ihan oikeasti, uskokaa pois. Minulla on ihan hyvät syyt olla masentunut ja jaksamaton. En kertonut elämästäni ja menneisyydestäni sanallakaan ja te silti heti ajattelette, että mietin liikaa masennustani, se helpottaa heti kun vain lakkaat ajattelemast sitä? " Nauti elämästä" ?? Tuohan on juuri sitä " ota itseäsi niskasta kiinni" -soopaa.
ap
tarviit vaihtelua, lomaa, omaa ikiomaa aikaa, sosiaalisia suhteita, virikkeitä, jota ilmeisesti on sun miehellä muttei sulla itselläsi.
Olen aika pessimistinen tämän suhteen. Tiedän, mikä valtava solmumöykky sisälläni on. Sen purkamiseen menee hirveästi aikaa ja voimia. Tiedän, että en selviä siitä ilman sairaslomaa.
Olen lukenut, että pitkä masentuneisuus vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin ja jo sen vuoksi lääkkeitä jotkut tarvitsevat. Minä olen luultavasti juuri sellainen tapaus. Olen ollut masentunut lapsesta asti.
Juuri siksi en voi mennä terapiaan -vielä. En kertakaikkiaan voi nyt pysähtyä ja selvitellä asioitani.
Kiitos kuitenkin tsempistä :)
Miehen aamuiset sanat olivat minusta kummat sen vuoksi, että hän tietää syyt, miksi olen väsynyt ja masentunut. Eikö hän silti ymmärrä, että tunnen näin? Äh. Ehkä tosiaan kaipaisin jo terapiaa kun täällä pitää tilittää.
ap
Vierailija:
tarviit vaihtelua, lomaa, omaa ikiomaa aikaa, sosiaalisia suhteita, virikkeitä, jota ilmeisesti on sun miehellä muttei sulla itselläsi.
Tarvitsen näitäkin toki, mutta ongelmani ovat syvemmällä.
10, Sanoit että ulkoiset puitteet ovat hyvät. Mitenkäs ne sisäiset raamit? Tiedätkö syyn, miksi et ole onnellinen? Ei tarvitse kertoa sen kummemmin, mutta kerro tiedätkö vai et?
ap
minusta on turha valittaa, jos et kerran apuakaan halua vastaan ottaa
en lukenut kaikkia viestejä. Mutta haluan kertoa omasta tapauksestani.
Minulla oli ollut masennusta pitkään, mutta yritin aina itse tsempata laihoin tuloksin, en mennyt lääkäriin. Lopulta aloin saamaan voimakkaita fyysisiä stressireaktioita ja oli pakko mennä lääkärin pakeille. Sain lääkkeitä ja käyn juttelemassa terapeutilla.
Älä anna asioiden mennä liian pitkälle. Mieli ja keho ovat yhtä. Jossain vaiheessa voit oikeasti saada jonkun vakavan fyysisenkin sairauden, esim. syövän jos et hoida masennusta kuntoon. Näin uskon. Ajattele esim. Tanja Saarelan tapausta - masennus ja suolistokasvain vai mikä se oli.
En halua pelotella sua, mutta toimi nyt heti. Ajattele lapsiasi. Miten heille käy, jos jotain vielä vakavampaa sattuu?? Ei sillä, että tilanteesi nyt olisi helppo. Mutta helpompi asioita on nyt parantaa kuin myöhemmin kun tilanne menee entistä huonommaksi.
Itse olen syönyt lääkkeitä vasta parisen viikkoa, nehän alkavat auttaa vasta noin kk kuluttua. Mutta minulla on jo mieli välillä kirkastunut ja olen reipastunut, vaikkei arki sinänsä ole muuttunut. Mutta minun mieleni on! Voit tuntea olosi paremmaksi. Tarvitset siihen apua.