Mistä te muut saatte motivaatiota ja paloa muutokseen tai ylipäätänsä elämään?
Ei minulla ole koskaan ollut sisäistä paloa ja tahtoa tavoitella tähtiä taivaalta tai edes potkia itseäni hieman eteenpäin. Olen vain tehnyt asioita, koska niin on pitänyt tehdä. Nyt kun sitten pitäisi tehdä elämänmuutos, nousta pohjalta ylös niin vaikka kuinka olen yrittänyt pohtia niin en ole löytänyt sitä motivoivaa tekijää, joka minut ajaisi siihen muutokseen. Ei minua saa liikkeelle mahdollisuus pienestä parannuksesta elämään, jos sen eteen joutuu tekemään valtavasti töitä.
Miksi opiskelisin viisi vuotta päästäkseni ehkä 2000 €/kk töihin?
Miksi laihduttaisin 20 kg vetämällä minimikaloreilla vuoden vain jotta näyttäisin hieman paremmalta peilistä?
Näihin ja vastaaviin kysymyksiin en ole löytänyt vastausta. En koe, että minulla olisi mahdollisuutta muuttaa elämääni suurellakaan rehkimisellä niin paljon, että tuollainen raataminen olisi perusteltua. Miksi siis yrittää muuttaa nykytilannetta? Ei ole sisäistä paloa, ei ole ulkoista pakkoa. Miksi siis tekisin muutoksen?
Kommentit (26)
Silloin sun tavoitteet ovat liian pieniä jolleivat ne innosta sinua. Laita tavoitteeksi, että viiden vuoden päästä tienaat kymppitonnin kuussa.
Minä olin n. 10 vuotta töissä tuollaisella n.2000€ bruttopalkalla ja kyllä elämä oli paljon parempaa kuin nyt työttömänä. Ansiopäivärahan päivätkin loppuu kesällä. Töihin pitäisi päästä. Työttömänä on aivan persaukinen ja näköalaton. m36
Kiinnostusta löytyy vaikka mihin, mutta kykyä ja energiaa tarttua toimeen muutoinkin kuin spontaanisti olen löytänyt ainoastaan pilleripurkista.
Vähän sama. Ei ole koskaan ollut esim. mitään intohimoista kiinnostuksen kohdetta. Kilpailuhenkeä on nolla, eikä tavoitteellisuus kiinnosta. Olen hankkinut "ihan kiinnostavan" ammattitutkinnon, senkin osin rimaa hipoen. 15 vuotta olen ollut alan töissä, mutta en ole edennyt mihinkään, koska, no ei erityisemmin kiinnosta syventyä mihinkään tai pyrkiä pidemmälle. Olen ollut samassa työpaikassa pitkään, jonne alunperin päädyin sattuman kautta. Tiedän, että omilla valinnoillani ja päättäväisyydellä voisin päästä uralla eteenpäin, mutten koe sitä mitenkään palkitsevana.
ainoa mikä auttaa jaksamaan on se että jossain vaiheessa kuolee.
ainoa mitä voi tehdä on koittaa nopeuttaa hautaan pääsyä elämän tavoilla.
Jos ei arvosta itseään, ei myöskään panosta omaan itseen. Sekin riittää että alat nähdä itsesi tärkeänä, -tai ehkä jo näetkin(?)- ja sitä kautta alat huomaamaan asioita, joita tarvitset voivasi hyvin ja aina vaan paremmin.
Millainen itsetunto sulla on?
Vierailija kirjoitti:
Se, että elämäni ei ole tällä hetkellä sellaista kuin haluan antaa jo motivaatiota tarpeeksi.
Tämä on hyvä ajatus. Haluaisin itsekin ajatella näin. Ongelmana omalla kohdallani on lähinnä se, että olen jostain syystä muodostanut ajatuksen "riittävästä elämästä" ja koen, että minulla ei näillä lähtökohdilla ole sellaiseen edes kovan työn kautta mahdollisuuksia. Se mihin voisin yltää olisi toki toisenlaista elämää kuin tämä nykyinen, mutta sellaista elämää taas en koe ponnistelujen arvoiseksi tai ainakaan niin paljon paremmaksi kuin nykyinen, että jaksaisin siihen vuosien ajan suuria voimavaroja käyttää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Silloin sun tavoitteet ovat liian pieniä jolleivat ne innosta sinua. Laita tavoitteeksi, että viiden vuoden päästä tienaat kymppitonnin kuussa.
Kyllä. Osuit oikeaan. Minä vain en voi tuollaisia tavoitteita saavuttaa. Siksi niitä ei olisi järkevää edes lähteä tavoittelemaan. Ne eivät ole kohdallani realistisia millään tasolla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama. Ei ole koskaan ollut esim. mitään intohimoista kiinnostuksen kohdetta. Kilpailuhenkeä on nolla, eikä tavoitteellisuus kiinnosta. Olen hankkinut "ihan kiinnostavan" ammattitutkinnon, senkin osin rimaa hipoen. 15 vuotta olen ollut alan töissä, mutta en ole edennyt mihinkään, koska, no ei erityisemmin kiinnosta syventyä mihinkään tai pyrkiä pidemmälle. Olen ollut samassa työpaikassa pitkään, jonne alunperin päädyin sattuman kautta. Tiedän, että omilla valinnoillani ja päättäväisyydellä voisin päästä uralla eteenpäin, mutten koe sitä mitenkään palkitsevana.
Ei mielestäni ole tarkoitus "edetä" mihinkään jos ei kiinnosta. Mielestäni sellainen kiivaasti nousujohteinen urakaari on jotenkin vanhanaikainen haave.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostusta löytyy vaikka mihin, mutta kykyä ja energiaa tarttua toimeen muutoinkin kuin spontaanisti olen löytänyt ainoastaan pilleripurkista.
Kerrotko, mistä purkista löysit avun? Kelpaisi itsellekin...
Aikatauluta päiväsi kelon mukaan myös suomisesi. Koti ruokaa aamiainen.lounas.välipala, päivälinen.iltapala. Laihdut. Vinkin voit katsoa sairalan ruokailu ja kellon ajat.Ylipainoin laihtui 30 kg. 3 vuodessa toinen 40kg. 5 vuodessa.Kun ekat kilot alkoi ilman nälkää karsiutumaan pois. Nainen ja toinenki eivät tunne toisia. Omilla alueilla inostuivat kävelee ensin 1h. otivat aikaa. Illan saipua operat jäi ja kävelystä alko tulee 2h. lenkit jne. Kapeni vatsamakarat ja inosti menee kahvilat,kirjastot, risteilyt, ymm.Elämä alko maistuu kivalta .Kiva puketuakin ja vaatet ihan kirpikseltä ostetuna,uusi tyyli.Mutta ruokarytmiä kellon mukaan ja kävelyä eivät jättäneet.Hissin sijaan portaat. Kieltäytyvät kaikesta missä sokeria.
Vierailija kirjoitti:
Silloin sun tavoitteet ovat liian pieniä jolleivat ne innosta sinua. Laita tavoitteeksi, että viiden vuoden päästä tienaat kymppitonnin kuussa.
Innostaako pelkkä raha oikeasti ihmisiä? Itse kyllä kaipaisin jotain muuta, mistä innostua.
Mitä enemmän tuotan arvoa yhteisölle, sitä enemmän motivoidun. Ei aina voi olla motia, tietenkään.
Jos haluat jatkaa tuottamatonta eloa, sen kun, en tuomitse.
Toisten auttaminen motivoi minua.
Joudut etsimään omat motivaatiosi.
Missä olet hyvä? Missä voisit olla hyvä?
Mistä sinua on kehuttu?
Hyvät tavoitteet palkitsevat välittömästi, ei joskus tulevaisuudessa.
Kuka muka kuuntelee hyvää biisiä, ja nauttii siitä vasta sitten, kun se on loppunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin sun tavoitteet ovat liian pieniä jolleivat ne innosta sinua. Laita tavoitteeksi, että viiden vuoden päästä tienaat kymppitonnin kuussa.
Innostaako pelkkä raha oikeasti ihmisiä? Itse kyllä kaipaisin jotain muuta, mistä innostua.
No tuo nyt oli vain esimerkki. Usein raha on kuitenkin se avain moneen muuhun unelmaa. Kun tienaa hyvin voi ostaa unelmien talon, matkustaa maapallon ympäri ja niin edelleen. Toiselle se unelma taas voi olla vaikka vain pieni kasvimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin sun tavoitteet ovat liian pieniä jolleivat ne innosta sinua. Laita tavoitteeksi, että viiden vuoden päästä tienaat kymppitonnin kuussa.
Kyllä. Osuit oikeaan. Minä vain en voi tuollaisia tavoitteita saavuttaa. Siksi niitä ei olisi järkevää edes lähteä tavoittelemaan. Ne eivät ole kohdallani realistisia millään tasolla.
ap
Kyllä sä pysty saavuttamaan kun alat vaan tekeen töitä unelman eteen, ainoa mikä sua tällä hetkellä estää saavuttamasta on se että et usko itseesi tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei arvosta itseään, ei myöskään panosta omaan itseen. Sekin riittää että alat nähdä itsesi tärkeänä, -tai ehkä jo näetkin(?)- ja sitä kautta alat huomaamaan asioita, joita tarvitset voivasi hyvin ja aina vaan paremmin.
Millainen itsetunto sulla on?
Olen kieltämättä aina kokenut itseni melko turhaksi ihmiseksi. En pidä omaa elämääni tai olemassaoloani oikein minkään arvoisena. Pyrin olemaan muille ihmisille apuna ja läsnä sen minkä ehdin ja osaan, mutta itseeni en ole koskaan osannut tai halunnut panostaa. En ole osannut sanoa miten omaan elämääni panostaminen toisi minulle onnea tai iloa ja siksi en ehkä ole ikinä sen eteen mitään suurempaa tehnytkään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin sun tavoitteet ovat liian pieniä jolleivat ne innosta sinua. Laita tavoitteeksi, että viiden vuoden päästä tienaat kymppitonnin kuussa.
Kyllä. Osuit oikeaan. Minä vain en voi tuollaisia tavoitteita saavuttaa. Siksi niitä ei olisi järkevää edes lähteä tavoittelemaan. Ne eivät ole kohdallani realistisia millään tasolla.
ap
Kyllä sä pysty saavuttamaan kun alat vaan tekeen töitä unelman eteen, ainoa mikä sua tällä hetkellä estää saavuttamasta on se että et usko itseesi tarpeeksi.
Usko ei auta, jos taustalla on tyhmä pää ja krooninen saamattomuus. Uskosta jos kaikki olisi kiinni niin meillä olisi aika paljon enemmän kymppitonnin tienaavia kuin nyt on. Asia on aika paljon monimutkaisempi kuin tuot esille.
ap
Ei kai kukaan opiskele 5v, että saa 2000e/kk työn. Viidessä vuodessa saat helposti opiskeltua +10 000e/kk työn, jos haluat. Suurin osa ihmisistä ei vaan tunnu käsittävän, että maailmassa on muitakin aloja kuin hoitoala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin sun tavoitteet ovat liian pieniä jolleivat ne innosta sinua. Laita tavoitteeksi, että viiden vuoden päästä tienaat kymppitonnin kuussa.
Kyllä. Osuit oikeaan. Minä vain en voi tuollaisia tavoitteita saavuttaa. Siksi niitä ei olisi järkevää edes lähteä tavoittelemaan. Ne eivät ole kohdallani realistisia millään tasolla.
ap
Kyllä sä pysty saavuttamaan kun alat vaan tekeen töitä unelman eteen, ainoa mikä sua tällä hetkellä estää saavuttamasta on se että et usko itseesi tarpeeksi.
Mikset sinä saa 100 000 euroa kuussa? Alat vaan tekemään töitä sen eteen. Etkö pysty? Ihme saamaton vätys.
Se, että elämäni ei ole tällä hetkellä sellaista kuin haluan antaa jo motivaatiota tarpeeksi.