Kysymys Kotiloille
Harppasin suoraan tänne kun huomasin tällaisen ryhmän ;-)
En ole kuumeilija emmekä miehen kanssa suunnitelleet enää " hankkivamme" lapsia. Oikeastaan suunnittelimme lähinnä jomman kumman piuhojen katkaisua. Meillä on kaksi ihanaa lasta, pari- ja neljävuotiaat, jotka ovat olleet kohtalaisen vaativia tapauksia molemmat. Tällä hetkellä tuntuu, että emme mitenkään jaksaisi enää kolmatta yövalvojaa. Muutenkin elämäntilanne on sellainen, että vauva ei tunnu ollenkaan hyvältä ajatukselta.
No, nyt sitten ovat kuitenkin menkat melkein viikon myöhässä kortsun käytöstä huolimatta. Eilen uskaltauduin puhumaan asiasta miehelle, joka kylmästi sanoi abortin olevan alkuvaiheessa ilmeisen helppo operaatio (oli tietysti järkkyttynyt siinä missä minäkin). Itse olin pari päivää jo pyöritellyt ajatusta mielessäni, enkä kyllä missään nimessä suostuisi aborttiin. Vauvan saaminenkaan ei houkuttele, mutta abortin kanssa en pystyisi elämään.
Onko kellään ollut samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia kolmannen raskauden alussa? Tämä voi olla tietysti turhaakin panikointia kun en ole vielä testiä tehnyt (odottaa kaapissa, pitäisi olla pari tuntia juomatta ja vielä on puoli tuntia jäljellä... jos sittenkään uskallan), mutta sentään asia, joka vaikuttaa loppuelämään. Tunteet ovat todella ristiriitaiset, toisaalta alan jo nähdä jotain positiivistakin vauvoissa. Mutta jos mies on täysin abortin kannalla niin isot päätökset ovat edessä mikäli tuo testi kaksi viivaa näyttää.
Huh huh. Toivottavasti joku osaa sanoa jotain järkevää. Valiumkin olisi paikallaan...
Kommentit (5)
Ensi töikseen kannattaa varmaan tehä se testi.
Oma napaa ajatellen en pystyisi tekemään aborttia.
Tiedän kuinka kamalaa on jos toinen innostuu asiasta ja toinen tyrmää asian suoralta kädeltä ilman mitään harkintaa!
Meillä miestä piti lämmitellä asian suhteen jonkun aikaa ja perusteluja piti olla aika pinokin!
Meillä kaksi poikaa ja 1 v 9kk ja 4v. Tytön toivoisin täydentävän meidän perheen. Miehelle olisi kaksi lasta riittänyt loistavasti!
Olemme kumpikin suht. nuoria 25 ja 26 ja elämää reippaasti jäljellä (jos luoja suo). Siinäkin yksi syy miksi vielä jaksaa kolmannenkin tähän perheeseen tehdä ja lasten kasvaessa aikaa jää vielä hyvin toisille ja omille suunnitelmille!!
Teidän pitää miettiä kaikkia asioita jos plussa tulee ja selvität miehellesi myös sen että abortti ei ole naiselle ihan noin vaan päivänselvä juttu!! Siinä kärsii myös henkinen puoli...
Nämä tosiaan vaan mun mielipiteitä, ja teidän täytyy tehä omat, mutta toivottavasti edes hieman olisi mun tekstistä sulle apua..
Voimia ja jaksamista=)
mani
Meillä kolmannesta lapsestaoli ollut puhetta, mutta mies lykkäsi asiaa aina vain eteenpäin, eikä ollut kovin innoissaan aloittamassa yritystä.
Minä itse kuumeilin vauvasta monta vuotta..
Ekat lapset nyt 6- ja 8-vuotiaat.
Kovan vauvakuumeen kourissa mietin jaksanko aloittaa alusta vauvatouhuja, kun siitä on kuitenkin pitkä aika. Mietin voiko käydä niin hyvä tuuri, että saadaan kolmas terve lapsi, kuinka pärjätään taluodellisesti ym. ym.
Välillä -miehen vielä heittäessä enemmän kapuloita rattaisiin- unohdin koko vauva-ajatuksen ja ajattelin, että kaksi lasta on meille sopiva määrä!
Mutta kuinkas sitten kävikään..
Mies alkoi pelleillä ehkäisyn kanssa (tiesi kyllä hyvin kuinka helposti me kaksi saadaan lapsi alulle) ja tärppi oli varma!
Mies oli alusta asti mukana ja ihan mielissään asiasta ja minä onneni kukkuloilla..
Olen kyllä raskausaikanakin vielä miettinyt noita asioita, mitä mietin ennen raskauttakin, mutta nyt ei enää ole vaihtoehtoa = )
Tästä ei nyt varmaan apua sulle ollut, mutta nämä oli omat mietteet kolmosesta..
Teehän testi ja tule kertomaan, kuinka kävi!
Onnea joka tapauksessa!!
Kiitos kaikille viesteistä, jotka sainkin vasta nyt kun koko härdelli alkaa olla takana päin..
Tein testin silloin samana päivänä ja se oli suureksi helpotuksekseni negatiivinen. Menkat alkoivat samana iltana.. Olin itse jo henkisesti valmistautunut uuden vauvan tuloon (oireet mm. olivat ihan samat kuin kahdessa edellisessä raskaudessa ja kierto yleensä todella tarkka), mutta kyllä nyt jälkikäteenkin ajateltuna olen todella onnellinen että näin kävi.
Hirveät traumat tästä kyllä jäi molemmille :-/ Mies tänä aamuna pyörtyä pätkähti kolmen unettoman yön jälkeen.. Eilen selitti ettei ollut tajunnut ettei jälkiehkäisypilleriä voi ottaa enää kun raskaus on alkanut, oli tarkoittanut tätä abortillaan. Ja minä olin ihan järkyttynyt että olisin joutunut hävittämään sisälläni kasvavan ihmeen. Jo se ajatus sai huonovointiseksi ja itkettämään.
Keskustelu jatkuu, ei olisi uskonut että tästä kehkeytyisi tällainen show. Tod.näk. jompi kumpi nyt napsaisee piuhat poikki, ellei sitten päädytäkin sen kolmannen leipomiseen.
Hurjasti onnea teille odotukseen ja voimia kolmen (tai useamman) lapsen kanssa elämiseen. Ihailen monilapsisia perheitä ja jossain taustalla toivoisin sellaista itsellenikin, mutta en taida olla sitä sorttia sittenkään.
Aamen.
Jäin tosissani miettimään, mitä sulle kuuluu. No nyt sitten ratkesi tilanne tältä osin. Toivotan sulle paljon voimia elämässä eteenpäin! Päädytte sitten joskus hankkimaan sen kolmannen tai ette. Kaikkea hyvää!
AIHA
Joko teit sen testin? Näyttikö plussaa?
Aattelin vain, että kannattaa varmistaa ensin plussa ennen kun rupeaa miettimään eteenpäin...
Meille kolmannen tulo on suunniteltu juttu, joten sen puolesta en sua osaa neuvoa. Päätöksen joudutte tekemään itse tai viime kädessä sinä. Itse en henkilökohtaisesti ole abortin kannalla. Voimia kuitenkin!
AIHA
Rv 6+3