Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
3v uhma ja miehen käytös
12.09.2015 |
Lapsella siis on tämä vallan "ihastuttava"kehitysvaihe meneillään ja rajoja uhmataan ihan jatkuvasti. Hän osaa vetää juuri niistä oikeista napeista kun osaa lukea meitä vanhempia ilmeisesti kuin avointa kirjaa vaikka hillitään itseämme. Mies vaan ei ihan ole yhtä kykeneväinen tähän kuin minä vaan välillä keittää yli. Tietyt tilanteet ovat alkaneet huolestuttaa minua.
Lapsi viedään omaan huoneeseensa rauhoittumaan kun kierrokset menevät yli ja hän ei kuuntele ollenkaan. Jos ei siellä muuten pysy niin ovi laitetaan kiinni(ei siis lukkoon). Usein hän protestoi tätä joko potkimalla/hakkaamalla ovea/kaapin ovea tai rämpyttämällä valoja(=seisoo tällöin hieman oven takana). Tänään taas sama tilanne, ilta, kierrokset yli ja lapsi laitettiin rauhoittumaan. Itselläni jaksaminen alkoi loppua joten pyysin miestä vaihtamaan(seistään oven lähettyvillä ja ohjataan lapsi takaisin jos tulee huutaen/riehuen ulos). Hän jatkoi riehumista itsekseen ja alkoi rämpyttämään valoja jolloin mies säntäsi huoneeseen riuhtaisten oven auki. Hänellä tietty jäi varpaat alle ja hän kaatui, ilmeisesti myös naama osui oveen(lapsi sanoi näin). Huuto oli tietysti kamala, mies ei vaikuttanut olevan yhtään pahoillaan. Näitä on nyt sattunut vuoden sisään ainakin 5 kertaa. Joka kerta joku varvas on ollut laastarin tarpeessa. Itse kilahdan näistä miehelle koska en hyväksy millään muotoa lasten satuttamista. Miehen mukaan tämä ei ole tahallista mutta kun me tiedämme että lapsi on oven takana niin mielestäni se on tahallista koska lapsi ei ehdi pois alta kun ovi riuhtaistaan auki.
Anteeksi pitkä sepustus ja kirjoitusvirheet. En tiedä mitä tehdä. Ylireagoinko? Mies väittää niin. Sanoin että hänen pitää hakea apua tuohon raivoonsa mutta hän suuttui siitä ja ei taida vaihteeksi puhua mulle. Olenko jotenkin herkkä? Mikä olisi normaali tapa reagoida tuohon(=siis minulta)?
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 20:58"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 20:53"]
Huoneeseen laittaminen on musta ihan ok, mutta ei varpaille ja naamalle oven vetäminen!
Toinen mitä voi kokeilla, on ottaa lapsi syliin ja vaikka pitää siinä sylissä kiinni ja rauhoittaa. Puhua samalla lapselle rauhallisella äänellä, että äiti auttaa rauhoittumaan ja tietää, että lapsi on vihainen. Tätä ei kannata missään nimessä kokeilla, jos omat hermot ei kestä. Lapsi rauhoittuu sylissä vaan jos vanhempi on rauhallinen. Tämä ei ole myöskään rangaistuskeino vaan rauhoittumiskeino ja sillä nimellä puhutaan myös lapselle siitä.
[/quote]
Tämä on monille vanhemmille liian vaikea ja ahdistavakin rauhoittamiskeino. On nimittäin paljon aikuisia, jotka eivät halua että kukaan koskee heitä kun he itse ovat vihaisia, ja heistä on vaistomaisesti väärin koskea vihaista lasta joka ilmaisee että haluaa pitää fyysistä etäisyyttä muihin. Se voi myös provosoida lasta lyömään, raapimaan, puremaan, nipistelemään, paukuttamaan päätään vasten aikuisen leukaa ja ylipäänsä se voi saada lapsen täysin pois tolaltaa, yli sen rajan mitä lapsi ei menisi ilman kiinnipitämistä.
Eli jos tuntee itsensä ja tunee lapsensa ja tietää että se on hyväksi niin ok. Mut jos tietää itsensä ja tietää, syvällä sisimmässään että sittenkin jossain vaiheessa oma hermo pettää ja sitä alkaa puristaa lasta tarpeettoman lujaa ja haluaa odottaa sitä hetkeä kun lapsen itku muuttuu alistuneen lapsen itkuksi, niin ei kannata lähteä tähän. Ja jos tietää, ettei voi tyynesti todeta että kappas, menipäs hampaat alahuulen läpi kun lapsi paukautti niihin päällään, niin ei kannata laittaa itseään siihen tilanteeseen jossa näin käy.
[/quote]
Mun mies ei ikinä olisi pystynyt tuohon esikoisemme kanssa. Itse istuin lapsi sylissä ja otin kiukun vastaan aina. Esikoinen ei osannut muuta tapaa purkaa oloaan. Nuorempi taas osaa sanoittaa. Hän huutaa että harmittaa, suututtaa, kiukuttaa, itkettää mikä se olo nyt silliin onkaan. Kiinni en hänestä voi ottaa kuten yllä kerroin se pahentaa tilanteen.
Olen siis etsinyt neuvoa tähän perheneuvolasta ja neuvolasta. Mies ei tunnista kiukkuaan. Ero ei ole ratkaisu koska silloin lapset olisivat joskus yksin hänen kanssaan ja kun tilanne on tämä niin en ota riskejä. Vaikka hän ei muuten ole väkivaltainen niin tämä on mulle jo liikaa. Ei siis eroa vaan jotain muuta mutta mitä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua häiritsee tässä keskutelussa se, että lapsen uhma nähdään ongelmana jota ap ei ole osannut ratkaista. Eihän siinä ole oneglmaa, tuohan on täysin normaalia elämää. Ei sitä uhmaa saa lapsesta pois vaikka tekis mitä. Eihän ap kaipaa kasvatusneuvoja, koska osaa lastaan kasvattaa. Ongelmana tässä on miehen vaikeus hallita omaa aggressiotaan ja impulssejaan. Minusta ap te olette perheenä toimineet viisaasti, kun teillä lapsi saa olla siellä omassa huoneessaan. Se on vielä parempi päätös kun tietää ettei mies välttämättä hallitse itseään.
Miehen pitää tää asia vaan ottaa niin vakavasti että miettii sitä muutenkin kuin silloin kun tilanne on jo päällä, ja tunnistaa mitä silloin oikeastaan tapahtuu.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:06"]Minua on pidetty lapsena oven takana "rauhoittumassa" ja se on ihan hirveää. Ei se auta uhmaan. Jos lapsi kiukuttelee, niin itse teen niin jos vain on ajankohta sellainen (ei olla lähdössä päiväkotiin tms.), että yritän ensin ottaa lapsen syliin, juttelen rauhallisesti jne. Jos lapsi ei suostu tulla syliin, istun siihen lattialle jonnekin lukemaan esim. lehteä. Juttelen välillä, että heti kun tuntuu siltä, niin tulee äidin syliin. Samalla kerron lapselle, miltä tästä tuntuu. Jossain vaiheessa lapsi antaa ottaa itsensä syliin ja rauhoittuu. Tuo on toiminut hyvin vaikka tietenkään mikään ei estä uhmaikäisen kiukuttelua, se kuuluu ikään mutta vanhemmat lapset, joiden kohdalla olen toiminut samalla tavalla, osaavat nyt tulla kertomaan, että musta tuntuu äiti pahalle koska...
Mitä pahaa on kiukuttelussa? Toimi lapsen kanssa niin kuin haluaisit, että sinun kanssasi toimittaisiin jos sulla olisi hirveän paha olla, pyörisit hirveässä tunnekuohussa lattialla etkä yhtään tietäisi mikä auttaa. Itse ainakin kaipaisin silloin jotain läheistä ihmistä siihen vierellä.
[/quote]
Lasta ei pidetä oven takana väkisin. Ovi ei ole lukittuna, ikinä. Yleensä ovi on auki mutta jos ei kolmesta varoituksesta pysy ovi auki huoneessa niin ovi suljetaan. Hän saa itse oven auki. Tämä neuvo jolla tätä toteutetaan on perheneuvolasta. Itse käytimme ennen ns.jäähypenkkiä kunnes kuulimme sen olevan liian julmaa vaikka penkiltä lapsi kuuli ja näki meidät.
Ap
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:11"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:06"]Minua on pidetty lapsena oven takana "rauhoittumassa" ja se on ihan hirveää. Ei se auta uhmaan. Jos lapsi kiukuttelee, niin itse teen niin jos vain on ajankohta sellainen (ei olla lähdössä päiväkotiin tms.), että yritän ensin ottaa lapsen syliin, juttelen rauhallisesti jne. Jos lapsi ei suostu tulla syliin, istun siihen lattialle jonnekin lukemaan esim. lehteä. Juttelen välillä, että heti kun tuntuu siltä, niin tulee äidin syliin. Samalla kerron lapselle, miltä tästä tuntuu. Jossain vaiheessa lapsi antaa ottaa itsensä syliin ja rauhoittuu. Tuo on toiminut hyvin vaikka tietenkään mikään ei estä uhmaikäisen kiukuttelua, se kuuluu ikään mutta vanhemmat lapset, joiden kohdalla olen toiminut samalla tavalla, osaavat nyt tulla kertomaan, että musta tuntuu äiti pahalle koska... Mitä pahaa on kiukuttelussa? Toimi lapsen kanssa niin kuin haluaisit, että sinun kanssasi toimittaisiin jos sulla olisi hirveän paha olla, pyörisit hirveässä tunnekuohussa lattialla etkä yhtään tietäisi mikä auttaa. Itse ainakin kaipaisin silloin jotain läheistä ihmistä siihen vierellä. [/quote] Lasta ei pidetä oven takana väkisin. Ovi ei ole lukittuna, ikinä. Yleensä ovi on auki mutta jos ei kolmesta varoituksesta pysy ovi auki huoneessa niin ovi suljetaan. Hän saa itse oven auki. Tämä neuvo jolla tätä toteutetaan on perheneuvolasta. Itse käytimme ennen ns.jäähypenkkiä kunnes kuulimme sen olevan liian julmaa vaikka penkiltä lapsi kuuli ja näki meidät. Ap
[/quote]
En oikein ymmärrä, että mikä tässä sitten on ongelma. Jos lapsi saa valita onko ovi auki vai kiinni, niin miksi miehesi sitten pitää ryntää sinne sisälle tai ylipäätään kenenkään seistä oven takana? Ja millaisista tilanteista siis laitatte sinne huoneeseen? Silloin kun lapsi satuttaa muita tai tekee muuten jotain kiellettyä vai siis tilanteissa, joissa muuten vain kiukuttelee?
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:07"]
Mun mies ei ikinä olisi pystynyt tuohon esikoisemme kanssa. Itse istuin lapsi sylissä ja otin kiukun vastaan aina. Esikoinen ei osannut muuta tapaa purkaa oloaan. Nuorempi taas osaa sanoittaa. Hän huutaa että harmittaa, suututtaa, kiukuttaa, itkettää mikä se olo nyt silliin onkaan. Kiinni en hänestä voi ottaa kuten yllä kerroin se pahentaa tilanteen. Olen siis etsinyt neuvoa tähän perheneuvolasta ja neuvolasta. Mies ei tunnista kiukkuaan. Ero ei ole ratkaisu koska silloin lapset olisivat joskus yksin hänen kanssaan ja kun tilanne on tämä niin en ota riskejä. Vaikka hän ei muuten ole väkivaltainen niin tämä on mulle jo liikaa. Ei siis eroa vaan jotain muuta mutta mitä? Ap
[/quote]
Mä en kyllä käsitä tätä nykytrendiä että ero on ratkaisu joka asiaan. En minäkään eroaisi. Kun vaihtoehtona on se, että mies oppii tunnetaitoja ja opettaa niitä taas sitten lapselleenkin ja perheessä kaikki voivat oppia ja saada onnistumisen kokemuksia siitä että ymmärtävät itseään ja toisiaan ja voivat toimia yhdessä. Ei väkivalta ole asia joka vaan joko on tai ei ole ihmisessä, koska meistä jokainen on väkivaltainen kun paine on liian kova. Jos väittää ettei itse ikinä kykenisi väkivaltaan, kieltää oman pimeän puolensa.
Suurin osa ihmisistä oppii tulemaan toimeen aggressionsa kanssa kun saa siihen opastusta ja neuvoja. Miehille on olemassa mm. lyömätön linja, jonne voi soittaa jo ennen kuin on mättänyt ketään turpiin. Mies, joka ei hillitse itseään, tuntee usein häpeää ja mitättömyyttä, joka vain pahentaa väkivaltaisuutta, koska häpeä estää sen oman väkivaltaisuuden käsittelyn analyyttisesti. Sitä vaan haluaisi olla toisenlainen, mutta ei pysty. Ilman apua. Mut kun tällainen ihminen saa apua, hänestä voi vapautua valtavasti voimia siihen oman käytöksen korjaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:08"]Mua häiritsee tässä keskutelussa se, että lapsen uhma nähdään ongelmana jota ap ei ole osannut ratkaista. Eihän siinä ole oneglmaa, tuohan on täysin normaalia elämää. Ei sitä uhmaa saa lapsesta pois vaikka tekis mitä. Eihän ap kaipaa kasvatusneuvoja, koska osaa lastaan kasvattaa. Ongelmana tässä on miehen vaikeus hallita omaa aggressiotaan ja impulssejaan. Minusta ap te olette perheenä toimineet viisaasti, kun teillä lapsi saa olla siellä omassa huoneessaan. Se on vielä parempi päätös kun tietää ettei mies välttämättä hallitse itseään.
Miehen pitää tää asia vaan ottaa niin vakavasti että miettii sitä muutenkin kuin silloin kun tilanne on jo päällä, ja tunnistaa mitä silloin oikeastaan tapahtuu.
[/quote]
Kiitos! Olen itse lähtöisin eroperheestä jossa rangaistukset oli fyysisiä. Itse en siis ikinä koske lapsiini satuttaen. Olen lukenut kaikki mahdolliset opukset kasvatuksesta joita olen käsiini saanut ja hakenut apua ja neuvoja kysymyksiini aktiivisesti. Jos ei nyt ole jollekulle vielä selvää niin lapset on mulle mun elämän tärkein asia ja teen kaikkeni että heillä on hyvä olla. Luotan kuitenkin viisaampiini(psykologit ym perheneuvolan työntekijät jotka ovat ammattilaisia). Haen ehkä nyt lähinnä vertaistukea, sanoitusta miehen käytökselle. Eniten ehkä varmistusta sille että eihän tuon käytös ole millään tasoa normaalia vaikka hän sen normaaliksi vääntää...
Ap
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:15"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:11"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:06"]Minua on pidetty lapsena oven takana "rauhoittumassa" ja se on ihan hirveää. Ei se auta uhmaan. Jos lapsi kiukuttelee, niin itse teen niin jos vain on ajankohta sellainen (ei olla lähdössä päiväkotiin tms.), että yritän ensin ottaa lapsen syliin, juttelen rauhallisesti jne. Jos lapsi ei suostu tulla syliin, istun siihen lattialle jonnekin lukemaan esim. lehteä. Juttelen välillä, että heti kun tuntuu siltä, niin tulee äidin syliin. Samalla kerron lapselle, miltä tästä tuntuu. Jossain vaiheessa lapsi antaa ottaa itsensä syliin ja rauhoittuu. Tuo on toiminut hyvin vaikka tietenkään mikään ei estä uhmaikäisen kiukuttelua, se kuuluu ikään mutta vanhemmat lapset, joiden kohdalla olen toiminut samalla tavalla, osaavat nyt tulla kertomaan, että musta tuntuu äiti pahalle koska... Mitä pahaa on kiukuttelussa? Toimi lapsen kanssa niin kuin haluaisit, että sinun kanssasi toimittaisiin jos sulla olisi hirveän paha olla, pyörisit hirveässä tunnekuohussa lattialla etkä yhtään tietäisi mikä auttaa. Itse ainakin kaipaisin silloin jotain läheistä ihmistä siihen vierellä. [/quote] Lasta ei pidetä oven takana väkisin. Ovi ei ole lukittuna, ikinä. Yleensä ovi on auki mutta jos ei kolmesta varoituksesta pysy ovi auki huoneessa niin ovi suljetaan. Hän saa itse oven auki. Tämä neuvo jolla tätä toteutetaan on perheneuvolasta. Itse käytimme ennen ns.jäähypenkkiä kunnes kuulimme sen olevan liian julmaa vaikka penkiltä lapsi kuuli ja näki meidät. Ap
[/quote]
En oikein ymmärrä, että mikä tässä sitten on ongelma. Jos lapsi saa valita onko ovi auki vai kiinni, niin miksi miehesi sitten pitää ryntää sinne sisälle tai ylipäätään kenenkään seistä oven takana? Ja millaisista tilanteista siis laitatte sinne huoneeseen? Silloin kun lapsi satuttaa muita tai tekee muuten jotain kiellettyä vai siis tilanteissa, joissa muuten vain kiukuttelee?
[/quote]
Lapsi rämpytteli valoja joka meillä on asia jota ei kuuluisi tehdä. Valot on joko päällä tai pois. Jos hän satuttaa muita niin hän pyytää anteeksi. Ei joudu huoneeseen siis, ellei nyt ala mätkimään jatkuvasti. Rauhoittumaan mennään kun toistuvista kehoituksista huolimatta sisällä juostaan, heitellään tavaroita, kiusataan sisarta(yleensä syö tämän leluja) tai muuta vastaavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehellä ei ole aikaisemmin ollut vastaavaa käytöstä, ehkä hän on vain väsynyt perhe-elämään. Kunnon loma hänelle yksin kavereiden kanssa voisi olla paikallaan tai lähdet itse lasten kanssa jonnekin muutamaa yötä pidemmäksi aikaa. Yritä vähän kysellä mieheltä, auttaisiko loma ja kaipaako hetken lepoa perhe-elämästä. Yleisesti ottaen miehet on aika itsekkäitä, jos niillä itsellä ei ole kaikki hyvin, ne ei jaksa olla empaattisia muita kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:18"]
Haen ehkä nyt lähinnä vertaistukea, sanoitusta miehen käytökselle. Eniten ehkä varmistusta sille että eihän tuon käytös ole millään tasoa normaalia vaikka hän sen normaaliksi vääntää... Ap
[/quote]
Ei se normaalia ole eikä hyväksyttävää, mutta se on inhimillistä ja sitä edeltää samat kaavat, samat tunteet ja samat assosiaatiot joka kerta. Miehen käytöksen voi mallintaa, sen voi nimetä ja sen taustalla toimivat voimat voi tehdä näkyväksi. Ei näitä asioita vaan tapahdu. Ne voidaan ennakoida ja ennaltaehkäistä.
Meillä on tässä maassa kulttuuri, jossa ajatellaan, että hyvät ihmiset on vaan jotenkin mystisesti hyviä eivätkä koskaan tee virheitä. Eli että virheiden tekeminen on tahallsita ja siitä selviää sillä ettei enää vaan tee virheitä. Vaikka virheet, myös tunnetaidoissa, kuuluvat ihmsien elämään. Niistä ei selvitä sillä että kovasti toivoo olevansa toisenlainen. Meidän on pakko jossain vaiheessa alkaa purkaa tätä kulttuuria, jos haluamme että ihmiset kasvavat pois jähmeästä puhumattomuuden kulttuurista josta joka virheestä aletaan käyttäytyä itsetuhoisesti tai muuten vaan tuhoavasti.
Jos ap jatkatte näin, niin teidän perheessä on kohta hyvisäiti ja pahisisä. Hyvisäiti puolustaa lapsia ja se aikuinen joka tietää miten perheessä kaikki tehdään oikein. Pahisisä taas tuntee syvää epäonnistumisen tunnetta. Jota muu perhe melko vikkelästi oppii käyttämään myös hyväkseen ja lypsämään siitä häpeästä itselleen kaikenlaista hyötyä itselleen, vaikka näennäisesti kärsii tilanteesta. Tulee mieleen että oottekos jompi kumpi alkoholistiperheestä koska niissähän tää käyttäytymiskuvio ja vallankäytön kuvio on melko lailla vakio, ja sitä helposti toistaa omassa perheessään eri variaatioina. Molemmat.
Eli nyt on korkea aika katkaista tää miehen käytösmalli. Mies terapiaan, nykyään myös hyviä nettiterapioita ja vertaistukiryhmiä, väkivalta ei ole enää tabu jota pitää hyssytellä. Tuollainen käytös ei vaan voi jatkua, eikä sen tarvitse jatkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:23"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:15"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:11"] [quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:06"]Minua on pidetty lapsena oven takana "rauhoittumassa" ja se on ihan hirveää. Ei se auta uhmaan. Jos lapsi kiukuttelee, niin itse teen niin jos vain on ajankohta sellainen (ei olla lähdössä päiväkotiin tms.), että yritän ensin ottaa lapsen syliin, juttelen rauhallisesti jne. Jos lapsi ei suostu tulla syliin, istun siihen lattialle jonnekin lukemaan esim. lehteä. Juttelen välillä, että heti kun tuntuu siltä, niin tulee äidin syliin. Samalla kerron lapselle, miltä tästä tuntuu. Jossain vaiheessa lapsi antaa ottaa itsensä syliin ja rauhoittuu. Tuo on toiminut hyvin vaikka tietenkään mikään ei estä uhmaikäisen kiukuttelua, se kuuluu ikään mutta vanhemmat lapset, joiden kohdalla olen toiminut samalla tavalla, osaavat nyt tulla kertomaan, että musta tuntuu äiti pahalle koska... Mitä pahaa on kiukuttelussa? Toimi lapsen kanssa niin kuin haluaisit, että sinun kanssasi toimittaisiin jos sulla olisi hirveän paha olla, pyörisit hirveässä tunnekuohussa lattialla etkä yhtään tietäisi mikä auttaa. Itse ainakin kaipaisin silloin jotain läheistä ihmistä siihen vierellä. [/quote] Lasta ei pidetä oven takana väkisin. Ovi ei ole lukittuna, ikinä. Yleensä ovi on auki mutta jos ei kolmesta varoituksesta pysy ovi auki huoneessa niin ovi suljetaan. Hän saa itse oven auki. Tämä neuvo jolla tätä toteutetaan on perheneuvolasta. Itse käytimme ennen ns.jäähypenkkiä kunnes kuulimme sen olevan liian julmaa vaikka penkiltä lapsi kuuli ja näki meidät. Ap [/quote] En oikein ymmärrä, että mikä tässä sitten on ongelma. Jos lapsi saa valita onko ovi auki vai kiinni, niin miksi miehesi sitten pitää ryntää sinne sisälle tai ylipäätään kenenkään seistä oven takana? Ja millaisista tilanteista siis laitatte sinne huoneeseen? Silloin kun lapsi satuttaa muita tai tekee muuten jotain kiellettyä vai siis tilanteissa, joissa muuten vain kiukuttelee? [/quote] Lapsi rämpytteli valoja joka meillä on asia jota ei kuuluisi tehdä. Valot on joko päällä tai pois. Jos hän satuttaa muita niin hän pyytää anteeksi. Ei joudu huoneeseen siis, ellei nyt ala mätkimään jatkuvasti. Rauhoittumaan mennään kun toistuvista kehoituksista huolimatta sisällä juostaan, heitellään tavaroita, kiusataan sisarta(yleensä syö tämän leluja) tai muuta vastaavaa. Ap
[/quote]
Jos pelkästään valojen räpsyttelystä on muodostunut teillä tuollainen valtataistelu, olisiko mahdollista jotenkin kiertää se niin, ettei koko tilannetta pääse syntymään? Lapsihan hakee sillä nyt selvästi huomiota. Eli onko mahdollista lapsen antaa rämpytellä niitä valoja, jolloin lapsi huomaa, ettei sillä saa huomiota ja viikon päästä lakkaa rämpyttämästä niitä. Lapsen kiukkua selvittäessä ei kuitenkaan ole tärkeintä saada lapsi tottelemaan vaan rauhoittumaan. Kun kiukku on ohi ja halaatte ja juttelette syntyneestä tilanteesta, voi samalla muistuttaa miksi ei saa rämpytellä valoja.
Toinen vaihtoehto on katkaista sulakkeesta valot pois. Näin olen itse toiminut joskus nukkumaan menevän lasten kanssa, jotka rämpyttelivät valoja.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:23"]Jos miehellä ei ole aikaisemmin ollut vastaavaa käytöstä, ehkä hän on vain väsynyt perhe-elämään. Kunnon loma hänelle yksin kavereiden kanssa voisi olla paikallaan tai lähdet itse lasten kanssa jonnekin muutamaa yötä pidemmäksi aikaa. Yritä vähän kysellä mieheltä, auttaisiko loma ja kaipaako hetken lepoa perhe-elämästä. Yleisesti ottaen miehet on aika itsekkäitä, jos niillä itsellä ei ole kaikki hyvin, ne ei jaksa olla empaattisia muita kohtaan.
[/quote]
Olin lasten kanssa viime kuussa lähes viikon poissa. Hänella on omaa aikaa kyllä lähes 10h per viikko...aika paljon minusta. Voisin kyllä koittaa antaa enemmänkin jos se auttaisi. Itse alan olla vaan väsynyt kun minulla on todella fyysinen työ ja omaa aikaa ei oikeastaan ollenkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:29"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:18"]
Haen ehkä nyt lähinnä vertaistukea, sanoitusta miehen käytökselle. Eniten ehkä varmistusta sille että eihän tuon käytös ole millään tasoa normaalia vaikka hän sen normaaliksi vääntää... Ap
[/quote]
Ei se normaalia ole eikä hyväksyttävää, mutta se on inhimillistä ja sitä edeltää samat kaavat, samat tunteet ja samat assosiaatiot joka kerta. Miehen käytöksen voi mallintaa, sen voi nimetä ja sen taustalla toimivat voimat voi tehdä näkyväksi. Ei näitä asioita vaan tapahdu. Ne voidaan ennakoida ja ennaltaehkäistä.
Meillä on tässä maassa kulttuuri, jossa ajatellaan, että hyvät ihmiset on vaan jotenkin mystisesti hyviä eivätkä koskaan tee virheitä. Eli että virheiden tekeminen on tahallsita ja siitä selviää sillä ettei enää vaan tee virheitä. Vaikka virheet, myös tunnetaidoissa, kuuluvat ihmsien elämään. Niistä ei selvitä sillä että kovasti toivoo olevansa toisenlainen. Meidän on pakko jossain vaiheessa alkaa purkaa tätä kulttuuria, jos haluamme että ihmiset kasvavat pois jähmeästä puhumattomuuden kulttuurista josta joka virheestä aletaan käyttäytyä itsetuhoisesti tai muuten vaan tuhoavasti.
Jos ap jatkatte näin, niin teidän perheessä on kohta hyvisäiti ja pahisisä. Hyvisäiti puolustaa lapsia ja se aikuinen joka tietää miten perheessä kaikki tehdään oikein. Pahisisä taas tuntee syvää epäonnistumisen tunnetta. Jota muu perhe melko vikkelästi oppii käyttämään myös hyväkseen ja lypsämään siitä häpeästä itselleen kaikenlaista hyötyä itselleen, vaikka näennäisesti kärsii tilanteesta. Tulee mieleen että oottekos jompi kumpi alkoholistiperheestä koska niissähän tää käyttäytymiskuvio ja vallankäytön kuvio on melko lailla vakio, ja sitä helposti toistaa omassa perheessään eri variaatioina. Molemmat.
Eli nyt on korkea aika katkaista tää miehen käytösmalli. Mies terapiaan, nykyään myös hyviä nettiterapioita ja vertaistukiryhmiä, väkivalta ei ole enää tabu jota pitää hyssytellä. Tuollainen käytös ei vaan voi jatkua, eikä sen tarvitse jatkua.
[/quote]
No kyllähän kyllä. Miehellä molemmat vanhemmat on alkoholisteja. Kiitos tästä, oikeasti!
Ap
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:23"]Jos miehellä ei ole aikaisemmin ollut vastaavaa käytöstä, ehkä hän on vain väsynyt perhe-elämään. Kunnon loma hänelle yksin kavereiden kanssa voisi olla paikallaan tai lähdet itse lasten kanssa jonnekin muutamaa yötä pidemmäksi aikaa. Yritä vähän kysellä mieheltä, auttaisiko loma ja kaipaako hetken lepoa perhe-elämästä. Yleisesti ottaen miehet on aika itsekkäitä, jos niillä itsellä ei ole kaikki hyvin, ne ei jaksa olla empaattisia muita kohtaan.
[/quote]
Kaikilla ihmisillä ei valitettavasti ole kykyä elää perheessä ja sietää sitä pikkulapsihärdelliä. Pätee niin miehiin kuin naisiin. Esimerkiksi meidän naapurissa elämä rauhoittui huomattavasti eron jälkeen. Aikaisemmin kaikki huusivat ja itkivät. Nykyään on rauhallista kun lapsi asuu äitinsä kanssa ja isällä kestää hermot niitä lyhyitä vierailuja. Isä asuu siis meidän naapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:29"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:23"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:15"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:11"] [quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:06"]Minua on pidetty lapsena oven takana "rauhoittumassa" ja se on ihan hirveää. Ei se auta uhmaan. Jos lapsi kiukuttelee, niin itse teen niin jos vain on ajankohta sellainen (ei olla lähdössä päiväkotiin tms.), että yritän ensin ottaa lapsen syliin, juttelen rauhallisesti jne. Jos lapsi ei suostu tulla syliin, istun siihen lattialle jonnekin lukemaan esim. lehteä. Juttelen välillä, että heti kun tuntuu siltä, niin tulee äidin syliin. Samalla kerron lapselle, miltä tästä tuntuu. Jossain vaiheessa lapsi antaa ottaa itsensä syliin ja rauhoittuu. Tuo on toiminut hyvin vaikka tietenkään mikään ei estä uhmaikäisen kiukuttelua, se kuuluu ikään mutta vanhemmat lapset, joiden kohdalla olen toiminut samalla tavalla, osaavat nyt tulla kertomaan, että musta tuntuu äiti pahalle koska... Mitä pahaa on kiukuttelussa? Toimi lapsen kanssa niin kuin haluaisit, että sinun kanssasi toimittaisiin jos sulla olisi hirveän paha olla, pyörisit hirveässä tunnekuohussa lattialla etkä yhtään tietäisi mikä auttaa. Itse ainakin kaipaisin silloin jotain läheistä ihmistä siihen vierellä. [/quote] Lasta ei pidetä oven takana väkisin. Ovi ei ole lukittuna, ikinä. Yleensä ovi on auki mutta jos ei kolmesta varoituksesta pysy ovi auki huoneessa niin ovi suljetaan. Hän saa itse oven auki. Tämä neuvo jolla tätä toteutetaan on perheneuvolasta. Itse käytimme ennen ns.jäähypenkkiä kunnes kuulimme sen olevan liian julmaa vaikka penkiltä lapsi kuuli ja näki meidät. Ap [/quote] En oikein ymmärrä, että mikä tässä sitten on ongelma. Jos lapsi saa valita onko ovi auki vai kiinni, niin miksi miehesi sitten pitää ryntää sinne sisälle tai ylipäätään kenenkään seistä oven takana? Ja millaisista tilanteista siis laitatte sinne huoneeseen? Silloin kun lapsi satuttaa muita tai tekee muuten jotain kiellettyä vai siis tilanteissa, joissa muuten vain kiukuttelee? [/quote] Lapsi rämpytteli valoja joka meillä on asia jota ei kuuluisi tehdä. Valot on joko päällä tai pois. Jos hän satuttaa muita niin hän pyytää anteeksi. Ei joudu huoneeseen siis, ellei nyt ala mätkimään jatkuvasti. Rauhoittumaan mennään kun toistuvista kehoituksista huolimatta sisällä juostaan, heitellään tavaroita, kiusataan sisarta(yleensä syö tämän leluja) tai muuta vastaavaa. Ap
[/quote]
Jos pelkästään valojen räpsyttelystä on muodostunut teillä tuollainen valtataistelu, olisiko mahdollista jotenkin kiertää se niin, ettei koko tilannetta pääse syntymään? Lapsihan hakee sillä nyt selvästi huomiota. Eli onko mahdollista lapsen antaa rämpytellä niitä valoja, jolloin lapsi huomaa, ettei sillä saa huomiota ja viikon päästä lakkaa rämpyttämästä niitä. Lapsen kiukkua selvittäessä ei kuitenkaan ole tärkeintä saada lapsi tottelemaan vaan rauhoittumaan. Kun kiukku on ohi ja halaatte ja juttelette syntyneestä tilanteesta, voi samalla muistuttaa miksi ei saa rämpytellä valoja.
Toinen vaihtoehto on katkaista sulakkeesta valot pois. Näin olen itse toiminut joskus nukkumaan menevän lasten kanssa, jotka rämpyttelivät valoja.
[/quote]
Ollaan välillä otettu lamppu pois. Mies on sen verran pitkä että ylettyy ruuvaamaan sen irti seisten. Taidetaan siis jatkossa aina vaan ruuvata se irti niin ei jatku tilanne :) ollaan puhuttu miksi ei saisi rämpyttää. Nuo energialamput kun tuppaa menemään aika nopeasti loppuun kun niitä rämpyttää :/
Ap
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:33"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:29"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:18"]
Haen ehkä nyt lähinnä vertaistukea, sanoitusta miehen käytökselle. Eniten ehkä varmistusta sille että eihän tuon käytös ole millään tasoa normaalia vaikka hän sen normaaliksi vääntää... Ap
[/quote]
Ei se normaalia ole eikä hyväksyttävää, mutta se on inhimillistä ja sitä edeltää samat kaavat, samat tunteet ja samat assosiaatiot joka kerta. Miehen käytöksen voi mallintaa, sen voi nimetä ja sen taustalla toimivat voimat voi tehdä näkyväksi. Ei näitä asioita vaan tapahdu. Ne voidaan ennakoida ja ennaltaehkäistä.
Meillä on tässä maassa kulttuuri, jossa ajatellaan, että hyvät ihmiset on vaan jotenkin mystisesti hyviä eivätkä koskaan tee virheitä. Eli että virheiden tekeminen on tahallsita ja siitä selviää sillä ettei enää vaan tee virheitä. Vaikka virheet, myös tunnetaidoissa, kuuluvat ihmsien elämään. Niistä ei selvitä sillä että kovasti toivoo olevansa toisenlainen. Meidän on pakko jossain vaiheessa alkaa purkaa tätä kulttuuria, jos haluamme että ihmiset kasvavat pois jähmeästä puhumattomuuden kulttuurista josta joka virheestä aletaan käyttäytyä itsetuhoisesti tai muuten vaan tuhoavasti.
Jos ap jatkatte näin, niin teidän perheessä on kohta hyvisäiti ja pahisisä. Hyvisäiti puolustaa lapsia ja se aikuinen joka tietää miten perheessä kaikki tehdään oikein. Pahisisä taas tuntee syvää epäonnistumisen tunnetta. Jota muu perhe melko vikkelästi oppii käyttämään myös hyväkseen ja lypsämään siitä häpeästä itselleen kaikenlaista hyötyä itselleen, vaikka näennäisesti kärsii tilanteesta. Tulee mieleen että oottekos jompi kumpi alkoholistiperheestä koska niissähän tää käyttäytymiskuvio ja vallankäytön kuvio on melko lailla vakio, ja sitä helposti toistaa omassa perheessään eri variaatioina. Molemmat.
Eli nyt on korkea aika katkaista tää miehen käytösmalli. Mies terapiaan, nykyään myös hyviä nettiterapioita ja vertaistukiryhmiä, väkivalta ei ole enää tabu jota pitää hyssytellä. Tuollainen käytös ei vaan voi jatkua, eikä sen tarvitse jatkua.
[/quote]
No kyllähän kyllä. Miehellä molemmat vanhemmat on alkoholisteja. Kiitos tästä, oikeasti!
Ap
[/quote]
Voisinpa vielä kertoa tähän että eihän tuolla miehellä ole ikinä edes ollut miehen mallia. Oma isä ei ollut paikalla kuin kesälomansa(aina töissä muuten).
Ap
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:06"]
Minua on pidetty lapsena oven takana "rauhoittumassa" ja se on ihan hirveää. Ei se auta uhmaan. Jos lapsi kiukuttelee, niin itse teen niin jos vain on ajankohta sellainen (ei olla lähdössä päiväkotiin tms.), että yritän ensin ottaa lapsen syliin, juttelen rauhallisesti jne. Jos lapsi ei suostu tulla syliin, istun siihen lattialle jonnekin lukemaan esim. lehteä. Juttelen välillä, että heti kun tuntuu siltä, niin tulee äidin syliin. Samalla kerron lapselle, miltä tästä tuntuu. Jossain vaiheessa lapsi antaa ottaa itsensä syliin ja rauhoittuu. Tuo on toiminut hyvin vaikka tietenkään mikään ei estä uhmaikäisen kiukuttelua, se kuuluu ikään mutta vanhemmat lapset, joiden kohdalla olen toiminut samalla tavalla, osaavat nyt tulla kertomaan, että musta tuntuu äiti pahalle koska...
Mitä pahaa on kiukuttelussa? Toimi lapsen kanssa niin kuin haluaisit, että sinun kanssasi toimittaisiin jos sulla olisi hirveän paha olla, pyörisit hirveässä tunnekuohussa lattialla etkä yhtään tietäisi mikä auttaa. Itse ainakin kaipaisin silloin jotain läheistä ihmistä siihen vierellä.
[/quote]
Meillä se kiukku ei ole ollut todellakaan noin lievää. Meillä saattoi lapsi 2 vuotiaana repiä omaa tukkaansa, olla silmin nähden sekaisin ja apua vailla. Siis vaaraksi itselleen tai muille. Vai katsoisitko vierestä, jos lapsi heittää tavaroita seinään? Lapset on erilaisia, mulla on niitä kaksi ja ovat sitten niin ääripäitä. Meillä lapsi ei todellakaan tule syliin kun on vihainen, eikä muutenkaan viihdy sylissä. Tai viihtyy, jos haluaa lohdutusta, mutta ei muuten. Vihaisena ei selvästi kaipaa lohdutusta.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:07"]
Mun mies ei ikinä olisi pystynyt tuohon esikoisemme kanssa. Itse istuin lapsi sylissä ja otin kiukun vastaan aina. Esikoinen ei osannut muuta tapaa purkaa oloaan. Nuorempi taas osaa sanoittaa. Hän huutaa että harmittaa, suututtaa, kiukuttaa, itkettää mikä se olo nyt silliin onkaan. Kiinni en hänestä voi ottaa kuten yllä kerroin se pahentaa tilanteen. Olen siis etsinyt neuvoa tähän perheneuvolasta ja neuvolasta. Mies ei tunnista kiukkuaan. Ero ei ole ratkaisu koska silloin lapset olisivat joskus yksin hänen kanssaan ja kun tilanne on tämä niin en ota riskejä. Vaikka hän ei muuten ole väkivaltainen niin tämä on mulle jo liikaa. Ei siis eroa vaan jotain muuta mutta mitä? Ap
[/quote]
Mä en kyllä käsitä tätä nykytrendiä että ero on ratkaisu joka asiaan. En minäkään eroaisi. Kun vaihtoehtona on se, että mies oppii tunnetaitoja ja opettaa niitä taas sitten lapselleenkin ja perheessä kaikki voivat oppia ja saada onnistumisen kokemuksia siitä että ymmärtävät itseään ja toisiaan ja voivat toimia yhdessä. Ei väkivalta ole asia joka vaan joko on tai ei ole ihmisessä, koska meistä jokainen on väkivaltainen kun paine on liian kova. Jos väittää ettei itse ikinä kykenisi väkivaltaan, kieltää oman pimeän puolensa.
Suurin osa ihmisistä oppii tulemaan toimeen aggressionsa kanssa kun saa siihen opastusta ja neuvoja. Miehille on olemassa mm. lyömätön linja, jonne voi soittaa jo ennen kuin on mättänyt ketään turpiin. Mies, joka ei hillitse itseään, tuntee usein häpeää ja mitättömyyttä, joka vain pahentaa väkivaltaisuutta, koska häpeä estää sen oman väkivaltaisuuden käsittelyn analyyttisesti. Sitä vaan haluaisi olla toisenlainen, mutta ei pysty. Ilman apua. Mut kun tällainen ihminen saa apua, hänestä voi vapautua valtavasti voimia siihen oman käytöksen korjaamiseen.
[/quote]
Mitä, jos mies ei halua apua? tai ei kehtaa.
Kaikkiin lapsiin ei kyllä sylissä pitämiset tai juttelut auta. Mulla on kolme lasta ja yksi oli uhmassaan aivan mahdoton. Sylissä pitäminen aiheutti niin järkyttävän raivokohtauksen että en todellakaan voinut tehdä sitä toista kertaa, jutteleminen johti lähinnä siihen että vanhempia heitettiin leluilla, räkätettiin, huudettiin, keksittiin kaikki mahdolliset hölmöydet. Kaksi muuta lasta otti yleensä lunkisti, mutta tämä yksi.. Huhhuh.. Pakko siinä on jäähyttää tai viedä huoneeseen rauhoittumaan kun mikään muu ei toimi. Kyllä se pahalta tuntui, mutta ihan normaali ja järkevä poika hänestä kuitenkin kasvoi, vaikka luulin kasvattani jotain tulevaa nuorisorikollista ;-) Sori, ohi aiheen meni..
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:49"]
Kaikkiin lapsiin ei kyllä sylissä pitämiset tai juttelut auta. Mulla on kolme lasta ja yksi oli uhmassaan aivan mahdoton. Sylissä pitäminen aiheutti niin järkyttävän raivokohtauksen että en todellakaan voinut tehdä sitä toista kertaa, jutteleminen johti lähinnä siihen että vanhempia heitettiin leluilla, räkätettiin, huudettiin, keksittiin kaikki mahdolliset hölmöydet. Kaksi muuta lasta otti yleensä lunkisti, mutta tämä yksi.. Huhhuh.. Pakko siinä on jäähyttää tai viedä huoneeseen rauhoittumaan kun mikään muu ei toimi. Kyllä se pahalta tuntui, mutta ihan normaali ja järkevä poika hänestä kuitenkin kasvoi, vaikka luulin kasvattani jotain tulevaa nuorisorikollista ;-) Sori, ohi aiheen meni..
[/quote]
Meilläkin kiinni pitäminen sylissä saa tottakai lapsen raivostumaan vielä pahemmin, mutta sillä se raivo laantuu ja lopulta lapsi selvästi rauhoittuu. Pääsee sen avulla yli siitä raivosta ja haluaa halata pitkään. Muuta toimivaa keinoa en ole keksinyt, koska jäähyllä ei pysy ja huoneeseen jos jätän raivon vallassa, lentää tavarat ja paiskoo ovia ja on selvästi sekaisin tunteidensa kanssa. Ei näytä selviävän yksin. Vihaan tätä itse ja varmaan lapsikin, mutta on kokeiltu niin monta muuta keinoa sen raivon laannuttamiseen. Tätä tarvii aika harvoin käyttää, mutta ainoa keino, jos se raivo on menny ns. yli.
Alue: Aihe vapaa
Minua on pidetty lapsena oven takana "rauhoittumassa" ja se on ihan hirveää. Ei se auta uhmaan. Jos lapsi kiukuttelee, niin itse teen niin jos vain on ajankohta sellainen (ei olla lähdössä päiväkotiin tms.), että yritän ensin ottaa lapsen syliin, juttelen rauhallisesti jne. Jos lapsi ei suostu tulla syliin, istun siihen lattialle jonnekin lukemaan esim. lehteä. Juttelen välillä, että heti kun tuntuu siltä, niin tulee äidin syliin. Samalla kerron lapselle, miltä tästä tuntuu. Jossain vaiheessa lapsi antaa ottaa itsensä syliin ja rauhoittuu. Tuo on toiminut hyvin vaikka tietenkään mikään ei estä uhmaikäisen kiukuttelua, se kuuluu ikään mutta vanhemmat lapset, joiden kohdalla olen toiminut samalla tavalla, osaavat nyt tulla kertomaan, että musta tuntuu äiti pahalle koska...
Mitä pahaa on kiukuttelussa? Toimi lapsen kanssa niin kuin haluaisit, että sinun kanssasi toimittaisiin jos sulla olisi hirveän paha olla, pyörisit hirveässä tunnekuohussa lattialla etkä yhtään tietäisi mikä auttaa. Itse ainakin kaipaisin silloin jotain läheistä ihmistä siihen vierellä.