Epävakaat HOI!

Unohtuiko pilkku?

Harhainen ainakin olet..kellään h.ullulla ei ole 400000 tilillä1

Totta joka sana..mietin tarvitsenko hoitoa..

Paraneeko sillä?

Lapsuus raskas..nälkää ja laiminlyöntejä.ap

Jos empatiaa haluat..hae muualta!

Vähänkö törkeä ämmä oot!

Terapia kannattaa aina, varsinkin jos on elämässä psyyken puolella ongelmia. Olipa diagnoosi mikä vaan. Kertomasi perusteella se tosiaan voi olla melkein mitä tahansa eikä me tietenkään tällä palstalla niitä diagnooseja voida tehdäkään. Kuuntele ammattilaisia, älä tämän palstan totuuksia. Itse hyödyin terapiasta suuresti, myös epävakaiden ryhmäterapiasta.

t: epävakaa

Käsittääkseni epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ei voi parantua. Itse tosin suhtaudun äärimmäisen skeptisesti tällaisiin leimoihin. Missä raja menee, sinullakin, hankalan luonteen ja elämää oikeasti rajoittavan toiminnan välillä? Mitä koko diagnoosi edes tarkoittaa? Et kuulosta ihmiseltä, joka on niin tiu tau, ettet pysty selviytymään elämästä ja pohjimmiltaanhan rampauttava hulluus on juuri sitä: et selviä elämästä sillä tavalla kuin kuuluisi. Olen joskus ennenkin sanonut täällä, että katselkaa youtubesta oikeasti hullujen ihmisten haastatteluja. Aika pian huomaatte, mikä ihan oikean toimintarajoitteisuuteen asti hullun ja vähän erikoisen tai hankalan ihmisen ero on. Ja aika pian  tajuatte senkin, että aa, totako se hulluus onkin, no emmä ehkä sittenkään halua leimata itseäni millään mt-leimalla...

Jos olet hankala ihminen ja haluat muuttua paremmaksi, taatusti onnistut. Kyse on tahtotilasta. Ja jos olet oikeasti niin rajoitteisesti mt-ongelmainen, ettet saa aamuisin edes housuja jalkaan, et täällä edes noin tolkun kuuloisesti kirjoittaisi ja kyselisi. Tunnet varmaan syyllisyyttä siitä, että olet paska ihminen. No, täällä puhuu toinen samanlainen. Mutta en siitä huolimatta usko, ettenkö pystyisi muuttumaan. Sulla on kuitenkin moraali kunnossa? Tunnistat oikean ja väärän? Jos, niin tiedät olevasi ihan tavallinen ihminen, jolla on mahdollisuus "parantua", koska ei ole mitään sairautta, olet vain hankala ihminen. Mutta jo se, että täällä kyselee, osoittaa ,että haluaisit muuta. Se on alku, ja se on hyvä.

Sijoita ne rahat johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ei voi parantua. Itse tosin suhtaudun äärimmäisen skeptisesti tällaisiin leimoihin. Missä raja menee, sinullakin, hankalan luonteen ja elämää oikeasti rajoittavan toiminnan välillä? Mitä koko diagnoosi edes tarkoittaa? Et kuulosta ihmiseltä, joka on niin tiu tau, ettet pysty selviytymään elämästä ja pohjimmiltaanhan rampauttava hulluus on juuri sitä: et selviä elämästä sillä tavalla kuin kuuluisi. Olen joskus ennenkin sanonut täällä, että katselkaa youtubesta oikeasti hullujen ihmisten haastatteluja. Aika pian huomaatte, mikä ihan oikean toimintarajoitteisuuteen asti hullun ja vähän erikoisen tai hankalan ihmisen ero on. Ja aika pian  tajuatte senkin, että aa, totako se hulluus onkin, no emmä ehkä sittenkään halua leimata itseäni millään mt-leimalla...

Jos olet hankala ihminen ja haluat muuttua paremmaksi, taatusti onnistut. Kyse on tahtotilasta. Ja jos olet oikeasti niin rajoitteisesti mt-ongelmainen, ettet saa aamuisin edes housuja jalkaan, et täällä edes noin tolkun kuuloisesti kirjoittaisi ja kyselisi. Tunnet varmaan syyllisyyttä siitä, että olet paska ihminen. No, täällä puhuu toinen samanlainen. Mutta en siitä huolimatta usko, ettenkö pystyisi muuttumaan. Sulla on kuitenkin moraali kunnossa? Tunnistat oikean ja väärän? Jos, niin tiedät olevasi ihan tavallinen ihminen, jolla on mahdollisuus "parantua", koska ei ole mitään sairautta, olet vain hankala ihminen. Mutta jo se, että täällä kyselee, osoittaa ,että haluaisit muuta. Se on alku, ja se on hyvä.

Terapian avulla epävakaista piirteistä voi päästä eroon tai ainakin vähentää piirteiden voimakkuutta, eikä kaikki sen jälkeen täytäkään enää epävakaan diagnosointikriteerejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ei voi parantua. Itse tosin suhtaudun äärimmäisen skeptisesti tällaisiin leimoihin. Missä raja menee, sinullakin, hankalan luonteen ja elämää oikeasti rajoittavan toiminnan välillä? Mitä koko diagnoosi edes tarkoittaa? Et kuulosta ihmiseltä, joka on niin tiu tau, ettet pysty selviytymään elämästä ja pohjimmiltaanhan rampauttava hulluus on juuri sitä: et selviä elämästä sillä tavalla kuin kuuluisi. Olen joskus ennenkin sanonut täällä, että katselkaa youtubesta oikeasti hullujen ihmisten haastatteluja. Aika pian huomaatte, mikä ihan oikean toimintarajoitteisuuteen asti hullun ja vähän erikoisen tai hankalan ihmisen ero on. Ja aika pian  tajuatte senkin, että aa, totako se hulluus onkin, no emmä ehkä sittenkään halua leimata itseäni millään mt-leimalla...

Jos olet hankala ihminen ja haluat muuttua paremmaksi, taatusti onnistut. Kyse on tahtotilasta. Ja jos olet oikeasti niin rajoitteisesti mt-ongelmainen, ettet saa aamuisin edes housuja jalkaan, et täällä edes noin tolkun kuuloisesti kirjoittaisi ja kyselisi. Tunnet varmaan syyllisyyttä siitä, että olet paska ihminen. No, täällä puhuu toinen samanlainen. Mutta en siitä huolimatta usko, ettenkö pystyisi muuttumaan. Sulla on kuitenkin moraali kunnossa? Tunnistat oikean ja väärän? Jos, niin tiedät olevasi ihan tavallinen ihminen, jolla on mahdollisuus "parantua", koska ei ole mitään sairautta, olet vain hankala ihminen. Mutta jo se, että täällä kyselee, osoittaa ,että haluaisit muuta. Se on alku, ja se on hyvä.

Terapian avulla epävakaista piirteistä voi päästä eroon tai ainakin vähentää piirteiden voimakkuutta, eikä kaikki sen jälkeen täytäkään enää epävakaan diagnosointikriteerejä.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten häilyviä nämä diagnoosit ovat, juuri niin häilyviä, että kannattaa miettiä, ovatko ne vain meille syötettyjä psykoalan tuotteita, joita sitten ostetaan. Muistan nimittäin itse satavarmasti, että vielä n. 1990-luvulla artikkeleissa todettiin, että kyseinen häiriö on juurikin sellainen, ettei siitä voi parantua. Ja nyt voikin. Kuten sanoin pitkässä kommentissani, mitä koko diagnoosi edes tarkoittaa? Ja tällaiset ajan mittaan tapahtuvat muutokset (joka tämäkin edistää kivalla tavalla terapeuttien palkkapussin kasvua, ongelmaahan pitää ja kannattaa hoitaa) vai entisestään korostavat diagnoosin epämääräisyyttä.

Mutta vitsit... jos mulla olisi 400 000 tilillä, olisin niin onnellinen ja tuntisin oloni niin turvatuksi, etten taatusti kuuluisi minkään muun kuin etuoikeutetulla tavalla onnellisen ihmisen diagnoosin piiriin.

Ap sä olet vapaa jo noiden rahojesi ansiosta! Etkö ymmärrä? Olisit onnellin, kun sinulla on kaikki mahdollisuudet siihen. Et vain näköjään itse ymmärrä sitä.