rajoittava kansalaisuus?

Ja avataan yhteisöjä tietyille kuppikunnille, mutta näinhän tämä yhteiskunta muutenkin toimii jo ihan päiväkodeista lähtien. Ei kaikkien kaveri kannata olla, parempi vain pysyä omassa ruodussaan :-)



Itse olen mieheni kautta saannut tutustua erilaisiin ja eri kulttuureista tuleviin ihmisiin ja heidän perheisiinsä, ja olen kokenut sen hyväksi asiaksi. Miksi pitäisi tyytyä siihen omaan vanhaan ja tylsään.



Mutta kaikessa tässäkin on mukana ihmisten ns. eriarvoisuus. Mieheni asui jenkeissä 20 vuotta, muttei ole amerikkalainen, ja ei ole edes valkoihoinen. Muistan, kun olin muuttamassa hänen luokseen asumaan niin työkaverini kyselivät ja olivat innoissaan, että sinä se oletkin löytänyt jenkin (höh kuka nyt haluaisi jenkin(?) hyi minua ) ja kun kerroin, että mieheni ei ole jenkki, ei ole edes valkoinen niin siitä alkoi se ' tuttu ja tunnettu' hölmistely, eivät tienneet mitä olisivat sanonneet. Joten, kyllä ihmiset vain jaotellaan eri kuppikuntiin vaikka niin ei saisi tehdä.



Zkelvin-olen ymmärtänyt asian myös niin, että ihmiset viihtyvät paremmin tutussa ja turvallisessa seurassa kuin tuntemattomien ihmisten kanssa. Ja kun ollaan tekemisissä samanlaisten ihmisten kanssa niin erimielisyyksiä ei esiinny läheskään niin paljoa ja ihmiset ymmärtävät muutenkin toisiaan paremmin.



Onneksi ihmisiä on kuitenkin erilaisia ja kulttuurit eroavat toisistaan.



Olen kiinnittänyt huomioni siihen, että esim: suomi-saksa perheitä, suomi-englanti perheitä etsitään (ym) He eivät yleensä ota kantaa palstan keskusteluihin, vaikka olisi mielenkiintoista kuulla heidänkin mielipiteitään eri asioissa, mutta jäljelle jäävät afrikkalaisten ja muslimeiden perheet ja sitten muutama muu esim: aasialaisten puolisot, me olemme muodostaneet tämän oman keskustelutiimimme. Kurjaa, mutta totta.



Yleinen mielipidehän on, että kolmansista maista muuttaneet eivät ole koulutettuja vaan tyhmiä aivottomia viidakkokansalaisia. Ei ymmärretä, että monet afrikkalaiset ketkä Suomeen muuttavat ovat koulutettuja. Muslimeissa nähdään vain heidän uskonto, kaikki muu jää sivummalle, ja aasialaisethan on mitä on. Ihmiset lokeroidaan valmiiksi ja ketään ei ole kiinnostunut ottamaan selvää miten mukavia, fiksuja ja ' tavallisia' ihmisiä hekin vain ovat.



Tässähän tätä tarinaa jo tulikin ! t. emmi

Mä en ottaisi sitä niin vakavasti. Joskus on kiva keskustella asioista laajemminkin, joskus taas olisi mukava jutella tietyn kulttuurin tavoista. Ei tällä palstalla ole kauheasti vietnamilaisten kanssa olevia liikkunut, mutta joidenkin harvojen kanssa olen sitten jatkanut enemmän tai vähemmän aktiivista yhteydenpitoa yksityisviestein.



Ehkä jotkut hakevat sitä " yleismaailmallista" seuraa muilta foorumeilta ja huhuilevat täältä sitten spesifisemmin tietyn kulttuurin porukkaa?

Yleinen mielipidehän on, että kolmansista maista muuttaneet eivät ole koulutettuja vaan tyhmiä aivottomia viidakkokansalaisia. Ei ymmärretä, että monet afrikkalaiset ketkä Suomeen muuttavat ovat koulutettuja. Muslimeissa nähdään vain heidän uskonto, kaikki muu jää sivummalle, ja aasialaisethan on mitä on. Ihmiset lokeroidaan valmiiksi ja ketään ei ole kiinnostunut ottamaan selvää miten mukavia, fiksuja ja ' tavallisia' ihmisiä hekin vain ovat.



Musta ainakin tuntuu että jos tutustun perheeseen missä mies on samasta maasta kuin omanikin, mua ymmärretään paremmin. Suomalaisten perheiden/ihmisten kanssa saa aina olla puolustelemassa miestään ja vähän varpasillaan että mitä uskaltaa sanoa, ettei sanomisiin tartuta ja tehdä kärpäsestä härkästä..

Voisiko noista vastauksista vetää sellaisen johtopäätöksen, että meillä ihmisillä on taipumus kevyeen elitismiin? Vetäydytään siihen omaan viiteryhmään ja koetaan itsemme jollain tavalla paremmaksi kuin ne toiset? Toivottavasti ei.



Jotenkin vaan olisi kivaa vaihtaa ajatuksia läheltä ja kaukaa olevien pariskuntien kanssa ihan sellaisella " ihminen ihmettelee" -meiningillä. Meillä on ystäviä niin ihan supisuomalaisten kuin suomi-polynesia -perheidenkin muodossa, mutta ainahan mieli avartuu, kun tapaa uudenlaisia ihmisiä. Kaikista ei tietysti voi pitää, mutta sitähän ei tiedä, ennen kuin tapaa. Luulisi, että omissa piireissä pyörähtely olisi ajan mittaan tylsää. Eikä se takuulla tarjoa älyllisiä haasteita.



Minä muuten haluaisin tutustua sellaiseen viidakosta tulleeseen ihmiseen. Ties mitä syvällistä elämänviisautta hänestä saattaisi löytyä. Olen sitä mieltä, että koulutus ei välttämättä korreloi fiksuuden kanssa, vaan saattaa jopa joissain tapauksessa naamioida totaalisen tolvanan sivistyneen oloiseksi henkilöksi.

Minulle erilaisuus on rikkautta. Jos joutuisin olemaan vain oman itseni tyyppisten ihmisten kanssa tekemisissä, näivettyisin varmaankin tylsyyteen.

Jos ei ole vielä kaikille aiemmin selvinnyt, niin paljastettakoon nyt tässä, että minä olen (kaiken muun kamaluuden lisäksi ;) ) se Tampereen vertaistukiryhmän perustaja ja vetäjä. Pidän ryhmässämme ennenkaikkea siitä, että omasta " afrikkalaisuudestani" huolimatta, toimintaan on rohkeasti lähtenyt mukaan ihmisiä monenlaisilla taustoilla. Mutta ryhmän toiminnasta on myös tullut joitakuita hyvinkin suorasukaisia tiedusteluita siihen sävyyn, että " se on kai sitten tarkoitettu vaan mustien miesten vaimoille" . Kun olen sitten kertonut, että ryhmään minun " vaimoudestani" huolimatta ovat kaikki tervetulleita, ei ole vastausta enää kuulunut, saati että olisivat tulleet toimintaan mukaan ;) Joillekuille sitten nähtävästi värillä todellakin on väliä :(

Herravarjele, jos minut olisi ikuisiksi ajoiksi tuomittu elämään vain omassa vertaisryhmässäni: suomalaisena naisena ja nigerialaisen miehen vaimona. Ei tulisi mitään, näivettyisin kertakaikkiaan ;)

Kokeilumielessä perustin kyllä pelkästään meille " nigerialaisillekin" sen ihan ikioman keskusteluryhmän. Mielenkiinnolla seuraan, saako ryhmä paljonkin kiinnostusta.

Eräs vaikuttava ihminen vuosien varrelta, somalialainen luku- ja kirjoitustaidoton " puskajussi" , kiteytti suomen kielellä lukemaan ja kirjoittamaan opittuaan näin: " Olen aiemminkin asioita tietänyt, nyt voin niitä jakaa laajemmin ja pysyvämmin, koska tiedoistani jää jälki." Hänelle kieli, jolla hän tärkeän taidon oppi, ei ollut merkittävä, vain itse taidolla oli merkitystä. Samaa voisi mielestäni soveltaa ystävyyteen: kielellä, värillä, uskonnolla jne. ei ole merkitystä, vaan ainoastaan ihmisen sisimmällä olemuksella.

zkelvin:

Minä muuten haluaisin tutustua sellaiseen viidakosta tulleeseen ihmiseen. Ties mitä syvällistä elämänviisautta hänestä saattaisi löytyä. Olen sitä mieltä, että koulutus ei välttämättä korreloi fiksuuden kanssa, vaan saattaa jopa joissain tapauksessa naamioida totaalisen tolvanan sivistyneen oloiseksi henkilöksi.

Täysin samaa mieltä :)

Mutta tarkoitin sillä lähinnä ' ennakkoluuloja' erivärisiä ja eri kulttuureista tulleita kohtaan.



Olen aivan samaa mieltä, koulutus ei lisää ihmisen arvoa vaan kyllä se ihminen omine ajatuksineen ja tapoineen on edelleen tärkeämpi tekijä.



Nyt kirjoitan tähän loppuun jotakin, mitä on pitännyt kirjoittaa jo kauan.

Tämä palsta on mielestäni hyvä, mutta välillä on sellainen tunne, että täytyisi olla kuin piip sukassa, eli aina peläten, että joku loukkaantuu tai ymmärtää koirjoitetun tekstin väärin. Ja nyt en siis vihjaile, että tämän otsakkeen alla oleva kirjoitukseni olisi ymmärretty väärin. Kiitos !



Kaikille hyvää yötä .. Niin viidakosta tulleille, kuin akateemisillekin ja muuten vain ihanille ihmisille :-) t. emmi

Minun oli tarkoitus täydentää tuota sinun viidakkokommenttiasi omalla viidakkokommentillani, jossa samantyyppistä asiaa tarkastellaan eri näkökulmasta. Eli siis yritetään nähdä sen ennakkoluulon taakse, mutta hiukan eri tavalla.



Selitinköhän nyt riittävän monimutkaisesti? ;)

Tuli ajatus - ei ehkä uraauurtava eikä välttämättä uusikaan - mutta löyhä jatkumo tuolle viidakkoallegorialle. Sivistys kai määrittyy pitkälti viiteryhmän eli silloisenkin yhteisön mukaisesti, samoin kuin moraali ja arvot yleensäkin. Olette varmaan kaikki joskus - ainakin ohikiitävästi - miettineet sitä, mikä tekee jostain ihmisestä tai asiasta arvokkaan toisaalta omissa silmissämme ja toisaalta yhteisön silmissä.



Asustelin Samoalla joitain vuosia sitten ja siellä ihmisen status yhteisössä määräytyi eri tavalla kuin täällä (ainakin minun mielestäni). Meillähän arvot ovat varsin materiaaliset: omaisuus ja raha määrittävät ihmisen sosiaalisen painoarvon ja omaisuuden keräämiseen käytetäänkin runsaasti aikaa ja energiaa.



Samoalla homma menee niin, että ihmisen sosiaalinen status määrittyy pitkälti sen mukaan, mitä ja miten paljon hän antaa pois. Eli jos omaisuutta kertyy, se annetaan pois niille, jotka tarvitsevat (tai pyytävät) ja tähän anteliaisuuteen perustuu ihmisen asema yhteisössä. Monet vanhat matait eli kylien/sukujen päälliköt ovat elämänsä aikana antaneet enemmän omaisuutta pois kuin mitä monet pystyvät keräämään. Tämähän tietysti tarkoittaa mysö sitä, että näille yhteisön johtotähdille myös lahjoitetaan paljon, heille tehdään palveluksia, mutta yleensä he samaa tahtia antavat pois omaisuuttaan.



Tietysti tämäkin on muuttumassa varsinkin Amerikan Samoalla kohti länsimaisia " arvoja" .

Tällä palstalla on ihan mukavaa lukea muiden marokkolaisten vaimojen ja tyttöystävien kirjoituksia, mutta mitään vertaistukea en oikeastaan etsi. Itseasiassa vielä mielenkiintoisempaa on tutustua muun maalaisiin pariskuntiin/yksilöihin, olen aina ollut kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja maista.



Mutta voin kyllä hyvin ymmärtää ihmisiä jotka haluavat nimenomaa niitä tietynmaalaisia tuttavuuksia. Puolison koti-ikävää voi helpottaa omanmaalainen seura, toisaalta vertaistuki on monelle tärkeää, etenkin jos kulttuurierot nostavat päätään rajusti.